uusi karvaooppeli

meidän perhekoko kasvoi pari viikkoa sitten taas uudella jäsenellä! tässä on tiitti!

jahkailin muutaman kuukauden myytävien shettisten kanssa ja hieroin parista tosissani jo kauppojakin, mutta joku pieni juttu ei kummassakaan oikein natsannut. sitten löytyi tiitti. pari sähköpostia myyjän kanssa ja ilmoitin että lähdemme hakemaan pontskin kotiin. eikä ole tähän mennessä tarvinnut katua! kun kaverit painelevat häntä tötteröllä menemään, tiitti katsoo ja ottaa sitten vähän lisää heinää.
sillä on aivan mahtavan hauska ajaa, ja nyt kun on taas lunta ja jäätä, alkaa jo vähän polttelemaan, pitäisi päästä kärryille! kenkiä sillä ei ole, joten nyt on pakollista liikuntataukoa. lapsia olen taluttanut satulan kanssa ja ilman ja hyvin rauhallisesti hän tuntuu ottavan senkin. aivan mainio kaveri! niin rakas kuin nasu minulle olikin, ihana silti päästä niiden hurjien vaikeuksien jälkeen "valmiiseen pöytään". tiitti hoitelee suvereenisti ne hommat mitkä on meille vielä uusia, minulle ajo ja lapsille ratsastus.

oksennusta? ei, vaan terveysaamiainen

 

tämmöistä sitten tänä aamuna. vetäisin extra chefillä (sisältää tuotesijoittelua) banaanin, omenan, maitoa, kaurahiutaleita, hampunsiemeniä ja vehnäleseitä surpuksi. ulkonäkö oli kuvottava niinkuin kuvasta näkyy, maku suurinpiirtein samanlainen. vähän niinkuin vedet silmistä tirskuen ryystin mömmön ja luin samalla mainospostia että saisin ajatukset pois oleellisesta.

ystävältä joka on hurahtanut terveysvillitykseen enemmänkin, sain lahjaksi mulperimarjoja.

kissoille tuntuu kelpaavan! itse söin sentään yhden. ei ne suorastaan pahalta maistu, mutta omituisilta. ulkonäköhän on kuin madon takapuolesta tulleella.

kevättä pukkaa jo niin paljon, linnunlaulu on selvästi lisääntynyt ja mieli on korkealla! yksi varma merkki siitä että mulla on kevättä rinnassa, on uusien kukkasten ostelu. kovasti on tarves taimimyymälöihin viherkasveja katselemaan, ostelemaan ja ilmapiiriä imuroimaan.  isäntä lupasi kustantaa ystävänpäiväkukkia emännälle, budjetilla 20 euroa. satuin olemaan ns.liikenteessä ja niin mukavasti se plantagen osui tielle. sieltä mukaan tarttui ihana liilertävä orkidea, kerrottukukkainen liila santtu ja punainen santtu. ja vielä vaaleanpunainen söpö kukkaruukku. yhteensä kaikki tuli maksamaan 13,95!

sitten löysin meikäläisestä kukkakaupasta perin ihastuttavan roikkuvan orkidean, olen tosi perso pienikukkaisille valkoisille orkideoille. maksoi 15 euroa, olisin luullut että kolmekymppiä kun se on semmoinen erilainen. jos joku tietää mikä sen nimi on, laittakaa tiedotetta tulemaan. se näyttää ihan tavalliselta perhosorkidealta, lehdet ovat myös perhosorkidean, mutta miksi kukat kasvavat roikkumaan? ihana se on, laitoin itse tekemääni amppeliin.

nämä on näitä erittäin tarkkoja, hyviä tasokkaalla pokkarikameralla otettuja kuvia...

kattolistat makkarista näköjään puuttuu edelleen, jessus.

no mikäpä se siellä!

voi, sehän on kissanpoika!

ystävyyttä...

ensi viikollakin kerkiää laihduttamaan

sitten on pieniä pumpulipallojakin joita voisi syödä. mantalle pääsi rokotuksesta huolimatta tulemaan aivan kauhean raju herpes. pahimmillaan pelkäsin että päättyykö se pieni elämä ennen kuin kunnolla alkoikaan, nenä oli täysin tukossa, hengitys pelkkää tukkoista tuhinaa, nenästä tuli kyynelkanavanesteetkin ulos. räkä kupli sieraimissa, piti jatkuvasti pyyhkiä sitä, mutta ei hän rassu osannut puhaltaa. lopulta räkä poltti sieraimiin haavaumia joista sitten tuli rupia, jotka sitten irtoilivat ja nenän alla oli ihan puhdasta verta, välillä molemmista sieraimistakin samaan aikaan. yhtenä päivänä oli kuumetta, silmätkin vuotivat ja punoittivat, kyllä oli kissanpentu huonona. heräilin yölläkin kuuntelemaan, hengittääkö se vielä.
aloin antamaan lysiiniä joka voimistaa vastustuskykyä ja c-vitamiinia (puhdasta) joka minulla ainakin kuivattaa räkää tosi tehokkaasti, ja kolmessa päivässä räkä lakkasi valumasta. voi olla että herpes olisi itsestäänkin alkanut jo helpottaa, mutta tuntui ainakin siltä, että ne tehosivat, kun paraneminen lähti heti käyntiin. nyt on reipas pieni tyttö kunnossa eikä taudista tietoakaan. onneksi kasvattaja oli tukena koko ajan.

potaatti on paras nujakointikamu!

kyllä sitä ensin piti ihmetellä!

sitten on päästy alku-ujosteluista. kohta plätkästään.

"tossa sulle"

"ja tossa"

manta, tiskikoneen herra. tai rouva, miten vaan.

uusia laihtumisyrityksiä

vettä ryystetään ja nälkää nähdään. kyllä se vaan on niin, että ei ihminen laihdu, ellei pidä itseään nälässä. eikös laihtumisessa ole niksinä se, että syö vähemmän kuin kuluttaa, jolloin seuraa tila jota kutsumme näläksi. tässä oli yhden päiväni ateria:

tomsua, kurkkua, avokadoa, muna, auringonkukansiemeniä ja luomurypsiöljyä, mausteena ripsaus sitruunamehua. tämän kanssa ruisleipä ja vettä. nälkä jäi.

sitten tuli viikonloppu ja isäntä meinasi että eiköhän tehdä kunnon pizzat!

sitä sitten vedettiin pari päivää. extrajuustolla. mutta ehkä tässä taistelun tuoksinassa (laihdutustaistelusta on kysymys) on kuitenkin mahdollista nauttia ruuastakin. pidän joka viikko laihdutuspäivän silloin tällöin, mutta vain silloin kun siltä tuntuu, että pystyn siihen ja olen tarpeeksi motivoitunut. sitten syön muuten normaalisti, mutta yritän kuitenkin vähentää vehnäjauhon ja valkoisen sokerin syöntiä, jo ihan suoliston hyvinvoinninkin kannalta. hiivaa ne vain tekee. ei näitä!!!

no ehkä kerran kuussa joku kiva leipomus palkitsee laihdutusyritykset. sen verran olen tässä asiassa kuitenkin päässyt eteenpäin, ettei tee mieli makeaa enää. mutta oli tuo kääris kyllä silti ihanaa.

menin tekemään kaalisoppaa ettei tarvitse miettiä ruuanlaittoa joka päivä ja kevyttäkin se on. katsokaa miten hyvältä ainekset näyttivät kattilassa! ihania värejä!

en vaan hoksannut, että punakaali hiukan tuppaa värjäämään. ei ole kivannäköistä enää, ei tosiaan.

tätä liilaa mössöä nyt sitten syön, päivästä toiseen... ja toiseen... ja toiseen... mutta kyllä se nyt ihan menettelee, ei vielä ole tapahtunut ns.henkistä kypsymistä kyseiseen tuotteeseen.

manta ei ole vielä saapunut mutta lähtökuopissa on! voi juku miten meillä odotetaan!

minä täällä!!

no kukapa se täällä ellei itse bloggaaja! olen potenut kaamean huonoa omaatuntoa kun en saa mitään tekstiä aikaiseksi, mutta näin joulun kynnyksellä sentään ilahdutan (toivon mukaan) teitä armaat lukijani. lämpimät tervetulotoivotukset satulle ja iloisena huomasin myös käyntimäärien nousseen kymppitonnin paremmalle puolelle, jee! sitä huonompi omatunto sitten...

jonkun verran on tapahtunutkin sitten viime kerran, aloitettakoon iloisista! uusi perheenjäsenemme:

hän on pieni pyhä birma-vauva manta. hän on vielä emonsa hoivissa, mutta tammikuun loppupuolella hän muuttaa meille jos kaikki käy hyvin. hänen on tarkoitus toimittaa ihan lellikin virkaa ihmisille ja tuoda iloa piukulle, joka on kuitenkin jäänyt leskeksi jo kahdesti. ajattelin ottaa mantaa myös mukaan näyttelyihin potulle kaverikissaksi, mutta tuskin häntä itseään tullaan tuomaripöydillä venyttelemään. kovasti häntä jo tietysti odotamme, voi herran pieksut tuommoista pientä surkeaa palleroa!

pottu sai ensimmäiset kaksi sertiä jo, seuraavasta sertistä saavutamme sitten hienon tittelin premior. se nyt ainakin täytyy saada plakkariin, jatkoa mietimme sitten aikanaan.

sitten hieman jos nyt ei mitenkään kauhean huonoja uutisia, mutta kieltämättä se vähän hassahtaneelta tuntuu. seija tempaisi meidän kasvihuoneen väärinpuolin. se oli aika jännä homma, juurikaan mitkään tavarat eivät olleet pudonneet siellä olleen piirongin päältä, mutta huone oli kadonnut päältä ja katollaan kolmen metrin päässä. kennolevyt säilyivät kaikki ehjinä, mutta runko oli aika solmussa, ja on nyt purettu. ajattelin kennolevyjä käyttää taimilavoissa jatkossa, kierrätys kunniaan. ne eivät onneksi vie tilaa vajan vintillä, joten ne voi säilyttää tulevia projekteja varten, mutta kyllä ensi kesän tomaatit nyt aiheuttavat pientä problematiikkaa tippaleipääni. tässä todistusaineistoa.

syksyn aikana on syntynyt kovasti herkkuja ja käsitöitä. olen taas niin ylpeä itsestäni kun keksin miten pipon kavennukset tehdään nätisti ja vanttuutkin opin tekemään! sukkia ja säärystimiä on syntynyt kuin liukuhihnalta ja niillä lahjon myös lähimmäisiäni jouluna. tässä kuvia muutamista, mutta ei läheskään kaikista syksyn tuotoksistani!

tänä jouluna perussetin lisäksi meillä herkutellaan savuporoterriinillä, joulusillillä, lohihyytelöllä ja graavisiialla.

kuusi on tällä hetkellä ollut pystyssä noin tunnin, eikä sitä ole kukaan vielä kaatanut. kolme joulua sitten sen kaatoi isäntä, viime jouluna kissa. siinä välissä se pysyi yhden joulun pystyssä. pottu on kyllä jatkuvasti sen kimpussa, joten jos yhtään kissaani tunnen, yöllä saan nousta nostamaan puuta ja korjaamaan säpäleitä.

hyvää joulua lukijoille! olkaa kiltisti!

mikä on kun ei kiinnosta!

pahoitteluni, hyvät lukijat, nyt tökkii pahasti tämä bloggaushomma. minut on vallannut syksyinen melankolia eikä asiaa ollenkaan helpota se että olen nenä surumielisissä kirjoissa kokoajan. palaan asiaan kun saan taas vauhtia persuksiin.

uusimmat kuulumiset

haettiin tänään hintalappuset kirppikselle, ensi maanantaista alkaen on pöytä. voi kun pääsisi roinasta eroon! en odota mitään suunnattomia tuloja sieltä tekeväni, mutta kunhan nyt ei persnetolle jäisi.

lauantaina oli muinaistulien yö. hienoa katsella kokkoja jokapuolella rannoilla. meillä oli myös muuta juhlan aihetta ja herkuteltiin letuilla joissa oli täytteenä savulohta ja katkarapuja smetanamössössä ja omenatortulla. taas on vähän haikea olo kun syksy saapuu. hanhet harjoittelivat aurassa lentämistä ja ikkunaa ei oikein tarkene pitää öisin enää auki. ekat syysflunssatkin ollaan saatu. syksy on silti mun lempivuodenaikani kevään jälkeen, syksyllä rauhoitutaan kaiken touhottamisen jälkeen ja sytytetään kynttilät.

noista makkaroista kyllä tekisi mieli päästä eroon. nyt ollaan 5:2-dieetillä. se on kiva, kun ei tarvitse niin kauheasti kärsiä, kun on aina vain 1 paastopäivä kerralla ja seuraavana päivänä saa syödä taas normaalisti. mulla on ainakin ruokahalu vähentynytkin ja tulee paha olo jos syö liikaa. kovat on odotukset nyt!