iloinen kotiinpaluu

possu tuli takaisin kotiin! haettiin naski aamupäivällä klinikalta, se olikin jo ihan kypsä siihen seisoskeluun, oli vähän sen oloinen että "paas akka töpinäksi" kun laitoin fleeceä niskaan. varovaisesti kävelee mutta ihan hyvin. nyt jatketaan kotona vielä karsinassa oleskelua ja jalan kylmäämistä pari x päivässä ja tulehduskipulääkettä muutaman päivän. ihan pääkallokelit! jään päällä vettä, aivan kaameaa. jollei se muutu ennen kuin nasu on valmis taas pihattoon, pakko kai sille on kengät ja hokit sitten laittaa, voi kakka. olen kengättömyyden puolestapuhuja, ja olin suunnitellut ostavani nasulle kavioiden päälle laitettavat töppöset joihin hokkeja voi kiinnittää, sitten joskus kun sillä voisi alkaa ratsastaa. mutta ei sellaisia ympäri vuorokauden voi käyttää, eikä edes ole varaa niihin nyt, kun ne ovat aivan sikakalliita. eli en nyt tähän hätään keksi muuta keinoa millä liukastelua voisi näillä keleillä estää.

ja jälleen kerran hyvää ja vähäpaukkuista vuodenvaihdetta lukijoille!

parannusta ponytilanteeseen

kävimme tsekkaamassa ponia tänään anivetissä ja viemässä namukkaa. hän käveli jo ihan hyvin, pientä haparointia enää! eva ja tyttärensä sanoivat, että jalasta oli varmaan mennyt jossain määrin tuntokin, koska siinä on kuulemma joku isompi hermokimppu. kakkiaista oli siellä hemmoteltu porkkanoilla ja hän oli oikein pirteä ja oma itsensä taas. toki kipulääkettä oli saanut mutta kuitenkin. juku että voin varmaan huomenna hakea hänet sieltä pois, vaikka luulin että ponista tulee nakkimakkaraa! arvaatte varmaan helpotukseni määrän.

käytiin tänään mökilläkin!! mahtava sumu merellä, ihan kuin olisi ulappa ollut edessä kun ei lähisaaria näkynyt ollenkaan! ilmakin oli sen verran lämmin eikä tuullut, ettei tullut sitä normaalia ytimiin tunkevaa jäätymistä. joskus muistan että oli talvisella mökkireissulla varpaatkin niin jäässä, että teki kävellessä vähän ilkeetä, tuntui siltä kuin ne napsahtaisivat poikki kun eivät edes oikein taipuneet enää. tuttu ilmiö koulun luistelutunneilta kaikille kohtalotovereilleni joilla ei kierrä veri jaloissa ollenkaan.

piku oli ihan raivona kotona kun tultiin takaisin, kun mamma oli ollut liian kauan pois. nyt täytyy sille lässyttää että se leppyisi. siitä se sitten tossuuntuu taas.

hyvää vuodenvaihdetta kaikille lukijoille!!

väliaikatietoja ponysta

soittivat anivetista, pelkäsin tietty pahinta. mutta nasulla onkin kuulemma turvotus hieman laskenut ja se kävelee hitusen paremmin!! kuumekin on laskenut! koipea kylmätään kaksi kertaa päivässä, muuten tietty vallan karsinalepoa. ruoka maittaa ja hän on pirteämpi mitä eilen! voi tätä onnea! en nyt kumminkaan vielä ala kakkua leipomaan ja pidän mielessä että vaara ei välttämättä ole vielä ohi. on tässä kyllä jo tuskahikisyyden lakipiste saavutettu.

my little pony- sydänsuruja

nasu oli eilen aamupäivästä kolmijalkainen. soitin puolenpäivän maissa eläinlääkärin joka ehti tilakäynneiltään vasta puoli kuudelta tallille. penisilliiniä ja kipulääkettä, nasu raahasi etujalkaansa, se ei pystynyt yhtään nostamaan sitä. kuume nousi aika vauhtia. ell epäili, että sillä on niveltulehdus, ja se vaatisi retkeä yötä vastaan helsinkiin, jossa sitten aloitettaisiin nivelen huuhtelu ja maksaisi tuhansia euroja. tein sitten raskaan päätöksen odottaa aamuun asti ja viedä nasu anivettiin. niveltulehdus on ilmeisesti sellainen vaiva, että jos hoitoon ei saada tunneissa, se kuluttaa nivelestä jotkut pinnat ja ainoa vaihtoehto saattaa olla eutanasia. soitin helsinkiin itsekin ja olivat sitä mieltä, että kaikki oireet viittaavat niveltulehdukseen. samoin tallinpitäjä oli ensin kovasti rohkaiseva mutta kun kuuli että nasulla on korkea kuume, sanoi että "jaa on se sitten". kiva.
siispä nostin kipeän jalan trailerin rampille ja lähdin nasun kanssa viimeiselle matkalle. olin pidättänyt parkua niin kauan että silmätkin olivat jo ihan turvoksissa. kuvat otettiin, murtumia ei näkynyt, niveltulehdusta ei voi kuulemma nähdä edes kuvista, mutta yllättäen eläinlääkäri olikin sitä mieltä, ettei usko niveltulehdukseen. hän meinasi, että nasu on liukastunut pihatossa ja reväyttänyt täydellisen perusteellisesti itsensä josta sitten kaamea turvotus ja kipureaktiona kuume. naski jäi viikonlopuksi nauttimaan talon antimista, jos hänen vointinsa huononee, sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto. mutta jos turvotus alkaa laskea ja poni piristyy, toivoa on vielä. lihasvauriot onneksi paranevat ajan kanssa ja täytyy sitten hieroa kovasti.
voi että kun on takki nyt tyhjä! olin varma siitä että tulen sieltä hevosettomana takaisin, ja kun en tullutkaan, se jotenkin sotki pasmat entistä pahemmin. olen ihan kuitti kaikesta jännityksestä ja kauheasta surusta. tosi kaamea vuorokausi takana! helpottaa kuitenkin se, että nasu on nyt hyvässä hoidossa, ja jos se täytyy lopettaa, se käy siististi klinikalla eikä kärsimyksiä jouduta pitkittämään yhtään.

hyvää joulua!

murha ponylinnassa

murheellisen tapauksen tapahtumapaikkana oli ponylinnan kartano, kaukana jossakin. tunnelma kartanossa oli painostava, suorastaan ahdistavan huolestuttava. huoneet olivat autioita, kuin odottaen sitä kauhunhuutoa joka kohta kiirisi kartanosta ponyvillen kylään saakka.

salin lattialla irtonainen jalka! kenelle se kuului? mistä se oli ilmestynyt ponylinnan kartanon salin lattialle? kuka oli lähtenyt huoneesta juuri äsken, jättäen jälkeensä jalan ja vielä kytevän takkavalkean?

ruokasalin pöydällä kaatunut pirtelömuki, kirjastossa kumoon potkaistu jakkara! kamppailun merkkejä!

ja sitten, makuuhuoneesta paljastui karmea totuus: onnettoman kreivitär jacqueline-lisbeth strösselström-riegerin maalliset jäännökset, pelkkä yläruumis!

ja silloin hurja kirkuna, ikkunassa palvelustyttö lucienne-melissa erchenbach-strömmingsbodan, huusi kuin olisi sillä voinut herättää kuolleet.

poliisien saapuessa paikalle heillä oli edessään lähes ylivoimainen tehtävä, monimutkainen rikos, täydellinen murha. edessään luultavasti vuosikausien poliisitutkinta, jonka päätökseen saattamisesta ja syyllisen löytymisestä ei olisi mitään takeita. kuka murhasi onnettoman kreivitär jacqueline-lisbeth von srösselström-riegerin??

kesälomasuunnitelmia

meikäläinen on sen sortin taivaanrannan maalari, että katse on aina tulevassa ja pää suunnitelmia täynnä. usein on öisinkin vaikea saada unta, jos on keksinyt jonkun jännän suunnitelman minkä aikoo toteuttaa, koska pitää hioa sitä mahdollisimman hyväksi. suunnittelu on elämän suola. uuden vuoden jälkimainingeissa alkaa taas puutarhasuunnittelu, mutta sitä ennen keksin mitä kesällä tehdään keittiöön! olen tähän taloon muutosta asti harmitellut sitä, että kun keittiöstä pitää kiertää koko talon ympäri että pääsee kasvimaalle. olen suunnitellut ovea toisen keittiönikkunan paikalle koko ajan ja nyt sain taas hepulin ja laitoin alustavasti hösseliksi. eihän siihen tarvita kuin jonkinlainen lupa, rakennussukulaisäijä puoleksi päivää, se ovipaketti, hieno metallinen ovikatos ja lautaa ja maalia, että saadaan rappuset kasvimaalle. näin siis tapahtukoon alkukesästä, isäntä saa kuulla tämän kun tulee töistä. meidän isäntä on onneksi sitä lajia joka ei laita kauheasti hanttiin. budjetin rajoissa saan toteuttaa itseäni. löysin jo netraudasta haluamani oven karmeineen kynnyksinen päivineen ja kauniin ovikatoksen jostain toisesta paikasta. en malta odottaa! pottumaa tosin pienenee hieman kun raput tulevat sinne asti, mutta ei se haittaa. voin laittaa yrtit siihen rapun pieleen sitten ja ihanan köynnösruusun tai kärhön kasvamaan kaidetta pitkin ylös talon seinää. aika ihanalta kuulostaa vaikka itse sanonkin.

tässä on ovi kesällä.

haettiin kuusi edellispäivänä isännän enon metsästä. se on ihan nätti ja sopivan toispuoleinen kun meillä on niin pieni olohuone, se täytyy sijoittaa seinän viereen ja olisi sääli leikata oksia pois. sitä paitsi parimetriset luonnonkuuset on niin harvoja ettei niistä paljoa voi pois enää ottaa jos jotain vihreää haluaa olohuoneeseensa. pikkujoulukuusi meillä on kyllä tosi tuuhea, laitanpa tähän kuvan hänestä. tämä on ollut jo pari viikkoa ilahduttamassa meitä.
enpä laitakkaan, se kuva taitaa olla kamerassa vielä.

lunta on puoli metriä ja lapsilla on hauskaa. ja on meillä aikuisillakin, olisi kamalaa jos olisi ihan musta maa niinkuin viime vuonna ja hämärää ja ällöä. lumitöitä saa tehdä joka päivä kun sitä tulee kokoajan lisää. tonttujen jälkiä on näkynyt pihalla paljon ja luulen että ikkunaan kiinnitetty lista on luettu ja pukille viety. lauantaina haetaan kinkku ja sunnuntaina siivotaan. huomenna teen joulukakkuja isännän sukulaisille, olen joka vuosi tehnyt ruokalahjoja, ne ovat parhaita ja arvostettujakin kuulemma. aattona sitten käydään viemässä pollelle jouluherkkuiloa ja sitten tossutellaan kotona tapaniin asti. mainiota joulunalusaikaa!

heppastelua

meillä on ollut nasun kanssa kovin kivaa viime aikoina! teemme kävelylenkkejä maastossa ja puuhastelemme yhdessä kaikkea mukavaa. nasulla on hellyyttävä tapa mennä mun selän taakse piiloon kun tulee lenkillä vastaan jotain pelottavaa. hän vaihtaa puolta sellai että mamma jää hänen ja pelottavan jutun väliin, ja sitten taas takaisin kun ollaan menty ohi! se on niin söpö!!
eilen soviteltiin taas uutta satulaa. aivan sattumalta vanha tuttavani myi netissä juuri sitä satulaa mitä olen nasulle ajatellutkin, ja hain sen häneltä turkusesta eilen ja kokeilin sitä nasulle heti illalla. se ihan loksahti selkään, oli ihan suorassa siinä eikä puristanut mistään, eikä edes tullut lannerangan päälle ollenkaan, mikä on ollut ongelmana kun nasun selkä on niin tosi lyhyt. kokeilen vielä viikonloppuna juoksuttaa sitä hieman satula selässä että nään miten se liikkeessä asettuu. jos hyvin käy, saadaan puoleen hintaan uutta vastaava satula. sitten onkin enää se pieni este että siellä satulassa pysyisin vielä jonain päivänä.
olin kaameassa lumipyryssä urheasti juoksuttamassa nasua tässä alkuviikosta, harjoittelemme sitä vaikeaa oikeaa kierrosta kun se on alkanut sujua jo vähän. nasulla oli ekaa kertaa sivuohjat mitkä olin jättänyt aika löysälle kun kerran oli eka kerta. nasu pisti taas kaksi pukitussarjaa alkuun, ihan selkeästi se aina protestoi uutta asiaa sillä. sanoin sille sitten että lopeta, pölvästi, niin se jäi siihen möllöttämään hetkeksi ja lähti sitten menemään niin valtavan kaunista ravia että voi hitsi. eikä ollut enää mitään ongelmaa. jostain syystä hänen vain täytyy se pukitushomma saada tehtyä jos on uusi asia opittavana, vasta sitten voi ruveta treenaamaan.

sieltä tullaan mammaa vastaan, ihana!

kohtapuoliin saakin ruveta ostamaan aineksia jouluherkkuihin. meille tulee joka vuosi luomukinkku, joka ei ole kylläkään hinnasta johtuen mikään kauhean iso mutta kyllä sitä muutama päivä popsitaan. laatikot olen jo tehnyt pakastimeen. minä haluan aina jonkun erityisherkun jouluna, se on joka kerta eri. tänä jouluna ajattelin tehdä kylmäsavulohesta rullan mihin laitan piparjuurituorejuustoa ja jotain tommosta namia sisälle. ja sitten teen ison kakun mihin tulee varmaan taas jotain vaniljamömmöä ja luumumarmeladia ja joko marsipaanipinta tai sitten sitä sokerimassaa. tein sellaisen kerran ja se vei kaikilta kielet mennessään sellai että oli muutaman päivän aika hiljaista.
kuusikin pitäisi jostain hommata. meillä kasvaa muutama oikein nätti omakin, mutta en tiedä raaskiiko. ei silti oikein houkuta maksaa muutamaa kymppiä kuusesta, kun niitä on kerran metsät täynnä. saha mukaan vaan ja hämärähommiin. tähän loppuun tunnelmakuva meidän saunasta!

hyvää itsenäisyyspäivää!

eilen illalla oli firman pikkujouluruokailut. olen sen verran viaton tyttöparka että unohdan aina että niissä tarjoillaan juomapuoltakin. joka vuosi sama juttu, ajattelen, että menen syömään niin että napit lentelee ja vyöryn sitten kotiin ja kaadun selälleni sänkyyn ja vedän sikeitä aamuun. ja taas toistui sama kaava kuin joka vuosi, olin jo aloitusglögin jälkeen hihittelemässä kuin idiootti. siihen päälle punaviinit ja liköörit. se meni kuitenkin suunnitelman mukaan, että söin niin paljon että meinasin posahtaa. luulin etten pysty tänäänkään vielä syömään mitään.

mutta aamun koittaessa lähdimme koko porukka johannalle glögitortulle, pullalle, pipareille, kaneliässille jne. sitten kotiin, isännällä oli kokkausvuoro. söimme uunilohta, lohkoperunoita ja omena-sellerisalaattia. sitten jälkiruuaksi joulutorttuja, eikä tehnyt tiukkaakaan. onneksi mulla on niin hyvä aineenvaihdunta.

viikolla leivottiin lasten kanssa joulupipareita. ne on jo syöty mutta näitä söpöjä piparikuusia olen vielä varjellut herkkusuilta!

meidän aivorajoitteinen puppemme oli karkuteillä taas. naapurin setä oli ollut omansa kanssa lenkillä ja koulun paikkeilla oli tullut killi vastaan. hän oli saanut sen maaniteltua seuraamaan heitä kotiin asti. voi mahdotonta pölvästiä, koululle kun on meiltä matkaa yli kilsa! ei sillä ole juoksuakaan, ihme touhua tuommoinen kyläluutiminen. silloin oli vielä 17 astetta pakkasta.  ajattelin että kyllä se kohta tulee kun on niin kylmä, että se on varmaan mennyt leikkimään tuossa lähellä asuvan malamuutin kanssa. yli tunnin se sitten kuitenkin kerkesi olemaan liesussa ennen kuin setä palautti hänet, ja arvatkaa vaan miten monta kertaa sen tunnin aikana kävin ovella huutamassa kurkku suorana! luulisi että oli rimppakintut vähän jäässä jo silloin. ja varmaan oli se rusina siellä korvien välissäkin kun ei mitään sanonut.

seikkailunalle ei ollut mukana tällä reissulla.

tuli talvi!!

jee, pääsin lopultakin lumihommiin! ihan kuin olisi vähän pirteämpi olokin kun ulkona on vähän valoisampaa ja nätimpää nyt. lumityöt ovat jostain syystä tosi mieluisia mulle ja isännälle, vaikka niissä tuleekin hiki. olkapääkin kesti hyvin parin tunnin kolaussession ja sain sulateltua pois aamuiset tämmöiset:

hähää, mitäs sanotte kakkubloggarit!! tuo koristelu ei todellakaan ole mun vahvimpia puoliani mutta ihan hyviä niistä kyllä tulee. tein tähän kääretorttupohjia irtopohjavuoilla, väliin tuli diplomaattia ja mansikoita. kostutin vaniljamaidolla ja sitten sillä surullisen kuuluisalla metsämansikkaliköörillä jota taas lorahti hieman runsaahkosti. ei onneksi maistunut kakussa juuri lainkaan vaikka meinasin taas mennä ihan pöhnään kun maistoin sitä lientä sormella kupista. miksiköhän sitä aina niin kamalasti lorahtaa.

movember on sitten kaput. ihan tuuheat puskat isäntä sai aikaiseksi. en ole antanut lupaa niiden pois ajamiseen, koska haluan nähdä josko ne tuuheutuvat vielä tuosta lisää.

simmoset.

tervetuloa vaan, marjatta, meidän sohvalle ottamaan rennosti. kieltämättä se onkin mainio sohva.

tukevat kahvat

kahvankasvatusprojekti etenee hyvin. isäntä on saavuttanut kylillä ihailevia katseita ja kommentteja sekä miehiltä että naisilta. jostain syystä ne eivät vain oikein näyttäneet pääsevän oikeuksiinsa kameran kuvassa.

 
puikotkin ovat taas suhisseet, tein siitä bostonista ihanan paksun peiton jalkojen päälle kun sohvalla istuksii. on ollutkin nyt paljon niitä kelejä jolloin on istuttava sohvannurkassa poirotin kanssa jalat lämpimän viltin alla. mikäs sen parempaa!

peitosta tuli vain metrin kokoinen kanttiinsa, että ei kauhean taloudellista kylläkään. lankaa meni kumminkin 13 kerää, 2,50/kerä ja 8 ekeä postikuluihin, että on se vaan taas niin tätä, että kaupasta saa kiinalaista roipetta 10 kertaa halvemmalla kuin jos tekee itse. ei ole oikein se. mutta on tämä parempi kuin kiinalainen.

nasutsin kanssa aloitettiin tänään meidän yhteinen opintomatkamme alusta. harjasin ponin perusteellisesti, pesin pepun ja klipsuttelin häntää vähän lyhyemmäksi (se roikkui maassa!). sitten puettiin suitset ja lähdettiin kävelylle. nasu oli ensin vähän huolissaan, ei ole pihatosta päässyt pois kahteen kuukauteen muuta kuin kavioiden vuoluun kerran, mutta kun höpisin sille lakkaamatta niitä näitä, se muisti taas miten mukavan letkeitä nämä meidän yhteiset kävelylenkit ovatkaan olleet, ja ihan löysänä töpsöteltiin takaisin. ja me oltiin molemmat niiiin tyytyväisiä!

kaamos, jeah.

voi juku miten mukavaa kun on taas niin harmaata, niin harmaata. me henkiset britit pidämme sateesta ja sumusta, mutta rajansa kaikella. ei sitä nyt montaa viikkoa kestä. ajattelinkin että pitäisikö toivoa pukilta semmoista päivänvalolamppua tai kirkasvalolamppua. kun ei voi lähteä eteläänkään, kun on näitä nelijalkaisia eikä ilmastoakaan saa lämmittää ehrontahron. pukki on yleensä ollut mulle kyllä suotuisa, ja olen vähentänyt kiroilemistakin, niin jospa...

valoa ja kauneutta pimeyden keskelle. tein tuommoiset uudet upeat mansetit joulukyntteliköihin, kun niissähän on aina ihan kaameat. pelkästään jo se masentaa kun näkee ne muovilta näyttävät ns.havut niissä.

saikkukin on sitten loppu, tänään pitää raahustaa töihin sellai kädet maata laahaten niinkuin aku ankka. ei yhtään kiinnostaisi, mikä on kyllä aika huolestuttavaa, kun on ollut 6,5 viikkoa pois. luulin että olisin puhtia täynnä kun menen taas sinne. mutta mietin jo että pistäisin hakemusta menemään jonnekkin muualle, kun niin paljon tökkii vastaan.
tämä jatkuva suhru ulkona pistää syömäänkin aivan liikaa. miten voin laihtua jouluun mennessä, ja sitten taas uudestaan johannan ristiäisiin mennessä! nytkin heräsin, sitten ajatukset siirtyivät siihen, että miksen laihdu. sitten muistin että jääkaapissa on jo monta päivää sitten avattu kinuskikastikepurkki ja punaisia viinimarjoja. ne olivat tosi herkullisia. eikä menneet hukkaan! jos ne olisivat vielä pari päivää olleet siellä niin marjat ainakin olisivat olleet jo homeessa. mutta kun on niin noloa kun yksi ukko kylillä kysyi että tuleeko teille kolmas. huusin sille että mä olen vaan paksu!!! sitten se oli aika nolona.
katsokaa vielä miten ihana poni mulla on:

vie se kaikki rahat mutta ei ole joka pojalla noin söpöä naamaa

hurjia torttuja ja -dinoja

ukkeli tekee dinosauruskirjaa. hänellä on tapansa mukaan kaikki hanskassa, hän ei ole mikään t-rexin ihailija. lupasin laittaa kirjasta parhaita kuvia blogiin, tässä siis esimerkkejä:

tässä karsea liopleurodon

hesperosaurus

nämä eivät ole oikeassa suhteessa toisiinsa, vain pituusmittoja siis

kirjassa on jo 50 sivua faktaa ja hienoa kuvitusta.

kuva kertookin mistä on kyse

e-o meinasi että saisi sen puolessa vuodessa valmiiksi.
he olivat iskän kanssa helsingissä edellisviikonloppuna katsomassa sitä walking with dinosaurs-spektaakkelia ja kyllä oli ollut hienoa ja jännittävää. sitten kun pääsi vielä junalla takaisin niin se kruunasi koko homman.


äiskä puolestaan teki sitä edeltävänä viikonloppuna ihanan kääriksen missä oli kinuskikermapuolukkatäyte...mmm...
isänpäiväksi syntyi sankarin toivomuksesta ällöttävä melonikakku. siinä oli ihan liian paljon makuja sekaisin, vaikka se oli kyllä ihan joku valmis ohje jostain lehdestä. olen tehnyt sitä kerran aiemmin ja se saavutti pesueen miesväestössä suuren suosion vaikka on ihan kauheaa. siinä on vesimelonia (vaikka eläisin mieluusti pelkästään vesimelonilla, ei se kakkuun sovi, se teki mausta vetisen ja laimean), tummaa suklaata (eli tosi outo yhdistelmä melonin kanssa...) ja mansikkakermaa! ja pohjaksi wilhelmiinakeksejä ettei rasvapuoli unohtuisi!! mitä ihmettä sen reseptin keksijä oli mahtanut nauttia. kirjoitin silloin ekalla kerralla ohjeen reunaan huomautuksen "aivan kauhean makea ja ällö", sillä en voinut heittää sitä paperinkeräyslaitoksen äijien kiusaksi koska samassa paperissa oli montteri-kokoelma. vuosien varrella sitä kakkua on välillä toivottu uusintana ja ajattelin nyt yllättää iskän. en kyllä yllätä enää, sori vaan, sotkin kunnolla tussilla reseptiä etten enää erehdy tekemään sitä. vaikka isäntä kylläkin piti siitä taas. ja poikakin söi pari tytisevää palaa.

tästä ei torttu enää rumene

eilen valmistui sitten maailman kaameimman näköinen marjapiirakka. laitoin siihen piimää, jauhoa, soodaa ja sokeria ja marjat päälle ja avot:

koska näköjään taas valvon öitäni, piti käydä vähän näpystelemässä ja yllättävän syötävää se kuitenkin oli kun laittoi päälle ison kasan vaniljamömmöä.

uusi jäsen on lopultakin saatu raatiimme!! sydämelliset tervetulotoivotukset! tuo kavereita mukanasi! ja terhikin voisi lopultakin ryhtyä jäseneksi vai liittyä blogiin vai miten se sitten kuuluukin sanoa.

nyt jännätään sitä miten nämä kuvat taas järjestävät itse itsensä lopullisessa julkaisussa. hyviä öitä!

uudet pensselit

nyt on movember ja isäntä ottaa osaa työporukan pensselinkasvatusprojektiin. tässä on lähtötilanne:

eilen ajettiin jutut pois ja nyt sitten marraskuun ajan kasvatellaan pusikkoa.
en ole ikinä nähnyt sitä viiksekkäänä, mitä nyt sillä on aina sellainen ylikasvanut sänki, koska olen valittanut, että se näyttää pikkupojalta siloposkisena. jänskää. ehdotin että se kasvattaisi sellaiset kunnon guntherit, ne sais jatkua leuan kautta sinne taaksepäin. katsotaan meneekö läpi.

meille tuli sitten jo joulu. olin ajatellut että laitan päivän aikana yllätyksenä kaikkiin ikkunoihin punaiset verhot ja sohvaan punaiset päälliset ja pussilakanat sänkyyn ja kovasti olikin pesue innoissaan kun tulivat kotiin. se nyt sitten vaan tiesi lisää pyykkiä, mutta kerranhan se joulu vaan on, ja nyt kun aloittaa aikaisin, ehtii jouluun mennessä pesemään ne kaikki pyykit! ja tietty sitä kuuluisaa jouluhössötystä on sitten vähemmän, voi keskittyä oleelliseen. johannalla kävi taas vanhanaikaisesti, heille oli kanssa tullut joulu uusien mattojen ja verhojen muodossa. hän oli uskaltautunut laittamaan pehmoisen valkoisen maton lattialle koska kukaan lemmikeistä ei ollut ripuloinut pitkään aikaan. niin sitten täplä oli mennyt ja kakannut siihen. myös urpo-kissa oli ripuloinut useampaan otteeseen päin seiniä, kirjaimellisesti. pitää oikein huokaista syvään, kyllä niin on empatiat johannan puolella...

lunta tupaan!

olen tehnyt hienon kulttuuriteon, kunnostutin äitini vintiltä löytyneen putkiradion. ihan kankaanpäähän asti piti seikkailla ennen kun löytyi setä joka tiesi miten näitä korjataan. isäntä meinasi että mahtaako sieltä nyt kuulua sitten vaan semmoista 40-luvun musiikkia, mutta ei valitettavasti, tulee sieltä ihan nykypoppiakin. oliskin ollut hauskaa jos siellä esiintyis vaan joku dallape tai olavi virta. ratio sai kunniapaikan vanhan piirongin päällä yläkerrassa.

kyllä on pyykkiä pesty tänään ja jatkuu vielä monta päivää. mökiltä tullessa on tietty aina muutenkin mukana vaatepyykkiä, mutta nyt tuli sitten kaikki petivaatteet ja tyynyjä, kun taisi olla pienen mökkeilytauon paikka nyt. nyt sitten tuli e-o:lle ykäolo kun iski niin raju flunssa, niin on ollut siivousräteille tarvesta. kylppärin pyykkivuori ei näytä kivalta mutta kai se siitä pikkuhiljaa. ai niin ja sitten tuli vielä netanttilasta ihanat luumun väriset pellavapussilakanat jouluksi niin nekin pitää pestä ensin. täytynee lämmitellä pihasaunaa että saan lakanapyykkiä sinne kuivumaan, eihän ne tuolla lumituiskussa kuivu!

kattokaas miten hauska kisu kiipeilee meidän mökin ikkunassa!

ostin sen maarianhaminasta jostain krääsäkaupasta, se on tosi hauska! se on siis lämpömittari. joka ei olekaan käytännössä osoittautunut hirmu hyväksi hankinnaksi, kun tuo mittariosa on niin pikkiriikkisen pieni ja kapea, että jos on vähänkin hämärää, ei meinaa millään ikkunan läpi nähdä mitä se näyttää. mutta on se kisu silti hauska.

pikun sokrut on olleet oikein hyvät viime aikoina. kävi niinkin, että annoin sille aamulla insut ihan normaalisti, sitten mittasin illalla verensokerin, ja se oli niin hyvä etten antanut insua ollenkaan. seuraavana aamuna mittasin sokerit taas, edelleen olivat alhaalla enkä antanut insua. illalla mittasin taas, ja verensokeri oli laskenut päivän aikana itsellään vielä parempiin lukemiin! eli kolme piikitystä sai jättää väliin. seuraavana aamuna ne olivat hitusen koholla ja annoin tipan insuliinia, ja sitä tippaa vallan muutenkin olen enää antanut, koska se pienin määrä eli yksi yksikköä on liikaa, sokerit ovat niin hyvällä tasolla ettei tosiaan kannata antaa kokonaista yksikköä. piuku voi muutenkin taas oikein hyvin eikä ole tietoakaan lasittuneesta tuijotuksesta ja synkästä murheen tummasta pilvestä mamman pään yläpuolella.

tyhjänpäiväistä jutustelua

ohhoi, mitäs kirjoittelis. tellu nyt ainakin karkasi pariin kertaan häkistä ja olen sitä nyt sitten päästänyt pihalle ulkoilemaan, varmuuden vuoksi panta kaulassa, vaikka tuntuu se pihalla pysyvän. ekalla kerralla hän kuitenkin häipäsi jopa piha-aidoista yli ja oli vuorokauden liesussa. sitten lähdin aamulla kävelemään e-m:n kanssa kerhoon, niin tellu jolkottelikin vatta puolelta toiselle heiluen perässä. onneksi huomasin sen jo ennen risteystä, otin pikku karkulaisen syliin ja palautin kotiin.
nyt sillä vippaa menojalka niin paljon ettei sitä moukumista meinaa kestää, mieluummin sitten päästää hänet pihalle toteuttamaan itseään. ja onneksi tosiaan se on nyt pysynyt aitojen sisäpuolella sen yhden karkureissun jälkeen.

oltiin tänään e-m:n kanssa ja killillä varustettuna ostamassa mökille uutta petauspatjaa, kun se patja siellä on niin kova, ettei siitä oikein meinaa päästä liikenteeseen aamuisin, olen kuin mikäkin vanha mummo. ostin semmoisen viskoelastisen, mikä kylläkään ei kokemusteni mukaan ole mikään oikotie onneen. meillä on sellainen kotonakin ja sekin on aivan liian kova, ei se myötää tarpeeksi. niitäkin on erilaisia. lisäksi meidän makuuhuone on aina vähän viileä isännän kauhuksi niin sekin tekee siitä viskosta vähän jäykän.
juna-asemallakin käytiin hakemassa liput isännälle ja e-o:lle helsingin reissua varten. lisäksi löysin kivan lahjan tulevalle kummipojalleni joka saapuu näillä näkymin tammikuun viimeisenä päivänä. se oli hauska kirkkaankeltainen ankkapehmolelu jonka sylissä on fleecepeittorulla. osoitin kunnioitettavaa itsehillintää kaupassa, ohitin lankaosaston pelkällä vilkaisulla. tekisi niin kauheasti mieli alkaa kutoa torkkupeittoa kelo- langasta, se kun on tosi paksua ja kevyttä, mutta silti 50% villaa.
säärystin sai muuten parinsa viime lauantaina! viininpunainen ja ruskea! lämpimiä ovat!

ai niin tellusta piti vielä kertoa, että vaikka se on tuommoinen valkoinen pieni kärpännaama, sen niskasta löysin viikonloppuna mökillä ittensä ihan piukeeksi imeneen punkin! rapsuttelin sen niskaa ja sitten pari kertaa piti oikein kokeilla että mikäs... kyllä arvasin jo ennen kuin katsoin, ja puistatti vielä pitkän ajan päästä kun mietin sitä. miten ne punkit voi olla niin iljettäviä!! se oli ihan harmaa, varmaan 2 senttiä pitkä! jopa isännällä teki pahaa kun sitä irrotettiin, hän nyt ei ole niitä punkkeja niin paljon nähnytkään eikä ikinä ole minun eläimilläni punkki ehtinyt noin kauan olla! yhtään sitä ei kyllä sieltä karvojen alta huomannut. hyi yök.

ylävartalorampana

pahoittelen pientä päivitystaukoa, olen joutunut tuijottamaan tietokonetta ihan liikaa viimeaikoina eikä ole riittänyt touhukkuutta blogille. mutta kun näin mukavasti heräsin taas kahdelta yöllä niin eikun päivittelemään, että voivoi, arvatkaas ny mitä.
heräsin aamulla mökillä selkä niin kipeänä että oli pakko tehdä heti soittokierros, jos pääsisi heti naprapaatille. en saanut vedettyä syvään edes henkeä, kun lapaluiden välissä joku nikama painoi keuhkoihin ja aiheutti aivan järkyttävää viiltävää kipua. en saanut tehtyä mitään vasemmallakaan kädellä, en voinut nostaa mitään, ihme että sain paidan päälle! ei se nyt vielä riittänyt että oikea käsi on edelleen melko viraton! onneksi turun luontaishoitolasta löytyi ihana naprapaatti ulla joka huoli minut vaikka olikin sunnuntai. hän möyhensi selkäni siihen malliin, että olen jopa saanut muljattua sängyssä nyt yöllä aika normaalisti. oli se kipu kyllä niin kauheaa etten olisi ikinä uskonut. ulla meinasi että se olisi ollut vaan tavallista pahempi fasettilukko, vaikka ei se kyllä yhtään siltä tuntunut, tuntui kuin koko nikama olisi ollut sivuun muljahtaneena. aivastin autossa matkalla ja ei varmaan olisi sen enempää nipannut jos joku olisi iskenyt puukolla selkään. vissiin kai tämmöinen uusi näppärä ongelma muodostui koska olen kohta 2 viikkoa joutunut varomaan ja jännittämään olkapäätäni, ja myös koska en juuri siksi ole päässyt tekemään normaalia selkäjumppaani. jumpata meikäläisen nimittäin täytyy juuri niiden fasettien takia, muuten en pääse aamulla sängystä ylös. selkä menee muuten muutamassa viikossa niin jäykäksi etten pysty tekemään sitten enää mitään. kiertoliikevenyttelyllä se pysyy sellai notkeana että saan jopa itse fasettilukkoja avattua, ja niitä tulee siis päivittäin. isäntä hoitaa sitten ne mihin ei omat konstit tehoa. eikö ole auvoista tämä kakkaselkäisen elämä! tätä se on ollut viimeisen 10 vuotta.

mutta koska en ole jaksanut riiputtaa oikeaa kättäni kantositeessä muuta kuin ekat 2 päivää sijoiltaanmenon jälkeen, neuloin mökillä lauantaina ekan säärystimen tosi tuhdista ruskeasta boston-langasta. tein oikein semmoisen joka lähti resorin jälkeen levenemään niin että meikäläisenkin pohje mahtuu. ja sitten taas kapanee nilkkaa kohti. ruskea lankani ei riittänytkään toiseen säärystimeen, ensi lauantaina jatkuu sitten viininpunaisella langalla. ne on ihan hyvä pari sitten.

tämmöiset kynsikkäät tein olkapäätä edeltävänä viikonloppuna:

ja tämmöisen pipon sitä edeltävänä:

aikamoista myrskyä piti merellä edellisviikonloppuna, meidän mökkitie oli muuttunut koskeksi, e-o kävi jopa uittamassa laivaa tiellä.

ai niin tässä on vielä kuvaa kurpitsain parhaimmistosta:

ponirodeo, osa 6

laskin tähän mukaan ne 5 kärryttelykertaamme. tämä kuudes toimitti meikäläisen nyt sitten sairaalaan, hohhoijakkaa. satula ja ratsastaja olivat selässä ja kovasti makupaloista siinä nautiskeltiin. jännitin jokseenkin paljon, koska siitä samaisesta ovesta lähdettiin ne 5 aiempaa kertaa pomppien ylös, taakse ja sivuille. kaikki lähti kuitenkin menemään tosi hienosti ja nasu melkein kaiveli itse jo niitä digestiivejä mun taskustani, talutin sitä konehallin ympäri ja sitten kentälle.  kentälläkin tehtiin hienosti melkein kokonainen kierros, kunnes sitten nähtiin ne puomit ja sitten lähti 480 kiloa mopoa käsistä. ratsastaja-ellu lensi kaaressa kenttään, minä pidin liinasta kiinni ettei se pompi ellun päälle, niin nasupa kääntyi ympäri ja juoksi mun päälleni ja siitä sitten laitumelle. ellun ei onneksi käynyt mitenkään, ilmat vaan menivät pihalle hetkeksi, mutta mä makasin puoli tuntia tihkusateessa odottamassa ambulanssia joka lopulta saapui pillit soiden. ei sitten onneksi luita mennyt, mutta olkapää oli vähän hassussa paikassa ja leuka auki. ellu kääri mun pääni pinteliin että leuka pysyisi vähän kuivempana. että mä kirosin niille ambulanssipojille, mä käskin ellun soittaa teurastamoon, olin aivan jumalattoman kiukkuinen. sairaalassakin vielä sanoin suorat sanat lääkärille ja hoitsuille kun olin niin täydessä raivossa. olkapäänkin laittoivat sitten nukutuksessa kun en suostunut muuten ja ajattelivat varmaan että parempi laittaa hetkeksi tolkku pois. mutta kyllä hoitaja sanoi jälkeenpäin, että se piti niin karmean äänen, että hänenkin teki heikkoa, ja varmaan on niitä kuitenkin eräitä kuunnellut. ambulanssipojat vaan kehuivat mun sisukkuuttani, eivät onneksi ottaneet nokkiinsa.
että se poni on paskiainen, se ei kunnioita ihmistä ollenkaan. niin kauan kun on kaikki kivaa ja mukavaa, menee hienosti ja hän on suloinen pikku kulta, mutta heti kun pitäisi tehdä töitä, se näköjään juoksee vaikka päälle, vain koska ei viitsi tehdä hommia. minulla on konstit nyt loppu, käsi on riiputuksessakin 3 viikkoa, enkä kuuteen viikkoon saisi tehdä sillä paljon mitään, joten nasu saa taas vaan vetelehtiä. ellu on sen verran seko, että varmaan suostuisikin menemään selkään vielä uudestaan, mutta sitä ennen nasu pitäisi saada nöyrtymään, koska se on hengenvaarallinen tommoisena. mulla ei ole aikaa siihen, että kävisin joka päivä tekemässä töitä sen kanssa, ja sen se välttämättä tarvitsisi, sitä pitäisi juoksuttaa aivan hemmetisti vermeet selässä ja perunasäkki selässä ja ravivehkeet selässä ja pestä ne kintut joka päivä(koska sekin on hänestä ällöä) ja kaikkea mistä se ei tykkää! se täytyy saada tajuamaan että ihminen on pomo, muuten siitä ei tule turvallista ratsua. tinkerit on kai kuuluisia siitä, että ne on aika hankalia koulutettavia, juuri luupäisyyden takia. olen kovasti miettinyt nasun myymistäkin, silti tästä jotenkin on sisuuntunut eikä millään haluaisi antaa periksi. mutta johonkin se on lähetettävä kuria oppimaan, koska minä en osaa enkä ehdi, eikä ole rahaakaan. nyt täytyy laittaa käsi takaisin paketin sisään, alkaa vähän tuntumaan olkavarressa tämä kirjoittelu.

makuuhuoneen muuttunut olemus

ennen

lamppu oli kirpparilöytö, 5 euroa, ihan mun näköinen!

päiväpeite on omatuotantoa. katossa on tähtiä jotka loistaa kun on pimeä. olisin halunnut maalata katon valkoiseksi, mutta nyt olen tyytyväinen, etten maalannut, kun nyt katto näyttää tietty pimeässä mustalta taivaalta jossa ne tähdet on.  

 otin vaatekaapeista ovet pois ja laitoin tilalle kiskon ja pellavaverhoja. laudoitin tuon kulman, on kiva yksityiskohta. pönttis sai pitää vanhan värinsä.

 tapetti oli nimeltään "isoäidin aikaan", siinä on ruusuja, kuissit. koko kesän odotin sitä painosta, mutta kyllä kannatti, olen tosi tyytyväinen siihen. se oli aika hintavaa, joten maalasin isännän kanssa muut seinät.

verhot ompelin vanhasta lakanasta ja pisteeksi i:n päälle mammulta löytyneestä pitsinauhasta rusetit. kuten kuvasta näkyy, kattolistat vielä puuttuvat. ei nyt kaikkea voi saada.

ihanat lampunvarjostimet löysin sieltä torpparin werstaasta vitosella kipale ja niihin sopivat lampunjalat kodin terrasta.

kivoja syystöitä!

meillä on niin hyvä tuoksu täällä, keitän mehumaijalla omenamehua ja kuivaan eilen terhin kanssa kerättyä suppissatoa. vetää ihan ikkunoita huuruun keittiössä, kun en millään raaskisi laittaa liesituuletinta päälle kun on niin ihana tuoksu! kurpitsat olen lopultakin saanut tsekattua aion hakea ne tänään pois, tuskin ne enää kasvavat. ei niistä loppujen lopuksi mitään aivan valtavia tullut, vaikka odotin tietysti sellaisia metrin halkaisijaltaan olevia. ensi vuonna voisikin kokeilla jotain koristekurpitsoja, kun ei sitä nyt niin kamalasti tule syötyä. kurpitsat on vaan niin ihanan näköisiä.

piuku voi onneksi hyvin! verensokeri oli laskenut viime perjantain check-upissa 6,8:aan, mikä olis terveelle kisulle oikein hyvät lukemat. sokeritautiselle vähän turhan alhainen kuulemma, joten insuliiniannosta pienennettiin kahteen yksikköön. tänään käydään mittauttamassa sokrut taas meidän luottolääkärillä, koska en saa korvasta tulemaan pisaraakaan sillä inhottavalla naksuttimella. onneksi pelkkä sokerinmittaus ei maksa paljoa kun on niin pikainen juttu. ruoka on kuitenkin alkanut maittamaan jo ihan hyvin ja ulos tekee kovasti mieli. hän käy mökissään päikkäreillä aitauksessa. pikun ruokavalio koostuu nyt sitten pelkästä lihasta ja kalasta höystettynä vitamiinitableteilla ja aika-ajoin nutrigeelillä. en anna yhtään enää niitä teollisia, koska ne sisältävät kaikki viljoja ja kasviksia jotka eivät kuulu kissan ruokavalioon. yritän saada tellunkin aivopestyksi raakaruokaan, jos ensin löydän ne aivot jostain.

lemmikkihuolia, osa 2 vai onko se jo 3

lemmikki diapamipöhnässä

ajatelkaa että piku sai diapamia ruokahalun herättelemiseen! ei kyllä tehonnut yhtään mitään mutta ainakin pikulla oli tuntui olevan hauskaa... maanantaina käytiin kunnaneläinlääkärillä ja verensokeri oli noussut lauantain 10:stä 13,1:teen. tänään keskiviikkona mitattiin johannan kanssa verensokeri uudella vekottimella ja se oli 24,3. siispä illalla takaisin tuhatjalkaan, tippaa ja tököttiä. voi että kun parkusin takasintullessa, hyvä että tien näin. piku kun on sellanen mamman vauva, hän kiipesi toimenpidehuoneessa mun olkapäälle ja oli niin tiukasti mammaa vasten kuin vaan osasi. kauheaa oli jättää se sinne häkkiin yksinään, mamman tossukka!!!  ensimmäinen yö joka vietetään niin että piku on jossain muualla ja toivottavasti viimeinen. insuliini ei imeydy koska haimassa on tulehdus. tulehdusta hoidetaan antibioottikuurilla joka kestää 10 päivää. ja nyt oli menossa vasta 4:s päivä. montakohan kertaa vielä pitää mennä tipassa käymään ennen kuin tulehdus paranee ja insuliini alkaa vaikuttaa! olen jo tosi kuitti, viikko on jo pyörinyt pikun sairastamisen ympärillä, jälkiä siivotessa, väkisin syöttämisessä, vahtimisessa ja valvomisessa. viime yönä heräsin jo vartin yli 12 johonkin ääneen ja pomppasin istumaan aivan pökertyneenä, että oksentaako kissa! ei oksentanut, vaan nukkui ihan kohtuullisen tyytyväisenä vieressäni, mutta olen jo niin stressaantunut ja väsynyt että se menee uniinkin. voihan kökkö. eikä sitä helpota yhtään se, että e-o: kin oksensi tänään koko aamupäivän. minäkin olen taas kauheassa flunssassa. aamulla sain vielä lutrattua sarvikuononi kanssa mutta nyt ei nenästä mene läpi enää mikään.

kävin nasulla lääkärireissulta tullessa että muistuisi taas mieleen mitä on olla iloinen ja huolia vailla eläimen kanssa. ihana ilta-aurinko paistoi hevoslaumaan laitumella, he olivat jo valmistautumassa yöpuulle. nasu parkkeerasi taasen ison kinkkunsa mun eteeni ja mamma rapsutti niin paljon kun sormista lähti ja ponin pää oli ihan kenossa kun teki niin hyvää. hieroin sen niskaa ja kaulaa ja se venytti tyytyväisenä. oli paljon rauhallisempi olo kun tulin kotiin.

en ole muuten vieläkään muistanut/ehtinyt mennä katsomaan kurpitsojani! aina kun se muistuu mieleen, niin sitten pitää tehdä nopsaan jotain muuta ensin ja sitten se taas unohtuu. mutta punajuuria tuli kivasti ja osa oikein hyvän kokoisia. loput lantut jätin vielä maahan, mutta suurimman otin ylös, ihana!

akvaariokin pitää ehtiä siivoamaan huomenna. meille tuli uusia tikruvauvoja muutama viikko sitten ja olen antanut akvan nyt vaan olla ettei heille tule kanssa kauheeta stressiä vedenvaihdosta heti alkuunsa, mutta ne mainiot pikku tirriäiset on kotiutuneet sellai, että tulevat kädestä ottamaan ruokaakin. huomenna on kyllä pakko jo siivota tankki pohjanmaan kautta. penteleen kotilot vaan pistelevät mun kierrelehteni vai mikä sen nimi nyt onkaan.

sokerikissan seikkailut

mä voisin tehdä väitöskirjan aiheesta kolkytplus-ikäisen naikkosen stressiperäiset närästysvaivat, niiden syyt, seuraukset ja hoitoyritykset. lisäksi musta on tulossa aika ekspertti tässä kissan diabeteshommassa. kissaa ei kuntoon tunnu saavan ainakaan ihan hetkessä, mutta olen imenyt tietoa itteeni kuin sieni.
lauantai meni klinikalla tipassa, kiitokset tuhatjalan väelle. pikun vatta oli edelleen lauantaiaamuna kuin ilmapallo, eikä se ollut pissannut vuorokauteen, joten soitin puoli seitsemältä päivystykseen ja vein sen sitten heti. normaali terveen kissan verensokeri on suurinpiirtein 3-5, pikulla se oli torstaina 24 ja lauantaiaamuna piikityksistä huolimatta 27. eläinlääkäri meinasi, että sillä on haimatulehdus, koska kuvassa ei näkynyt mitään ihmeellistä, mahan pulleus viittasi siihen ja se selittäisi myös sen, miksi piikittämäni insuliini ei ollut tehonnut lainkaan. piku laitettiin häkkiin rötköttämään päiväksi ja keräilemään vähän voimia. sokeri oli saatu laskemaan 10:een kun hain hänet illalla pois.
nyt syödään antibioottia, syötetään väkisin pitkin päivää (ruokahalu on edelleen poissa), piikitellään, kyylätään juomisen määrää, pissaamista, yleisvointia. lisäksi pitää vahtia ettei se putoa esim. rappusista, koska meno on vähän huteraa. eilen illalla mamma sai sentään yhden pienen huojennuksen, kun yllätin hänet nuoleskelemasta tassuaan! asioiden täytyy olla ihan hitusen paremmin, koska hän hoiteli henkilökohtaista hygieniaansa taas pitkästä aikaa. ja tänä aamuna hän lähti juoksemaan mua karkuun kun otin ruiskun käteeni! mutta menemme tänään taas mittauttamaan vakilääkärillemme verensokerin, ja olen ihan valmistautunut siihen, että se on taas noussut.

vastarannan kiiski

ukkelikin on taas flunssassa. oli niin paljon miettimistä kun lähdettiin mökille, että unohdin tavanomaisen troppivarastoni kotiin!! e-o on tottunut siihen, että kun on noita-akka mutsina, aina saa tarvittavan rohdoksen, ja jossei löydy kassista, niin äiti hakee sitten pihalta jostain. olisin antanut hänelle d:t tuplana ja päälle kunnolla c:tä ja aconitumit, ja keittänyt päälle kunnon siankärsämöteet, mutta nyt ei auttanut muu kuin käskeä pojan syömään pihlajanmarjoja. yllättäen ne eivät saavuttaneet mitään kauheaa suosiota, joten sitten vaihdettiin puolukoihin. onneksi hunajaa sentään oli mukana, sitä täytyy nyt sitten kuljettaa kanssa aina mukana pikun takia. käppänä heräsi kuitenkin tänä aamuna kovassa räkätaudissa, mutta kurkkukipu oli onneksi hellittänyt.

tänään on ruokana sekasienikeittoa, tietysti mökkimetsästä eilen poimittuja kaikki tyynni. mökkimetsä on maailman paras metsä. pieniä nummitatteja, pari kangastattia, 2 madotonta herkkutattia  ja suppikset oli saldona tällä kertaa. 

piukun yllätys

piuku oli ihan lättänä eilen aamulla, näin heti että nyt on joku pielessä ja soitin ihan hermona eläinlääkäriin. otettiin varmuuden vuoksi kaikki testit joiden tulokset saa tänään, mutta syy selvisi kumminkin heti; sillä on sokeritauti! eläinlääkäri sanoi että se joku sokerihomma siinä veressä pitäisi olla joku 3 ja pikulla oli 24. nyt sitten piikitellään. vielä on kissalla ihan puhti pois, on nyt hakemista oikean insuliinimäärän kanssa. jos sen sokeritaudin hoitaa hyvin, ei sillä onneksi pitäisi olla vaikutusta menohaluihin eikä elinikäänkään, onneksi! ja ruuan pitäisi olla proteiinipitoista ja vähähiilihydraattista. onneksi piku on aina syönyt mielellään jauhelihaa, kanaa, kalaa ja muuta kunnon ruokaa, valitsee mieluummin ne kuin kaupan mömmöt. tellu olisikin hankalampi tapaus, se on niin kranttu ettei kelpuuta muuta kuin kuivanappulat ja ne kamalat mössöt joilla satunnaisesti heitä hemmottelen. pakko se kai on nyt sitten hyväksyä että piukukin on ehtinyt kypsään ikään, koska iästä tämä varmaan nyt johtuu koska se ei ole merkittävästi ylipainoinenkaan.

omenapiirakka on uunissa ja tein mökille soijamakaroonilaatikkoa. isäntä lupasi vielä kokata suklaakiisseliä niin eiköhän me pärjätä viikonlopun yli! ihana syyspäivä vaikka jotkut myrskynrippeet kuulemma saapuivatkin kanadasta asti, tuulee kovaa. aurinko kuitenkin paistaa ja oli ihana poimia omenoita lehtien sadellessa päälle.
tomaatit on aika lohduttoman näköisiä nyt kun leikkasin niistä kaikki lehdet pois että saadaan kaikki vielä liikenevä valo talteen. sitten menin paiskaamaan killin pallon kasvihuoneen seinästä läpi niin nyt siellä vaihtuu ilmakin tosi hyvin. ei se onneksi rikki mennyt, irtosi vaan kokonaisena levynä niinkun on totuttu jo näkemään. sitten kun menin hakemaan sitä palloa sieltä, jäi ovi käteen, koska siinä urassa missä se kulkee, oli puista satanutta röhnää. älkää hyvät ihmiset ostako halvinta, huokaus.
punajuuret täytyy ottaa kohta ylös kun öisin on jo aikas vilpoista. lantut on komeiksi pullistuneet. ai juu, kurpitsat olenkin ihan unohtanut, pitääpä laukata pihanperälle tsekkaamaan ne pitkästä aikaa ennen kun startataan viikonlopun viettoon. mukaan lähtee ikean kuvasto, voi ei.

rutinablogi

jalat on ihan muusina kun tulin äsken killin kanssa lenkiltä, pitäisi varmaan saada uudet lenkkarit jostain, mutta kun ei ole varaa ostaa mitään lenkkareita. nasulle on tulossa albrechtin katalta sovitettavaksi joustorunkosatula joka maksaa tähtitieteellisiä summia rahaa. tietenkään isännälle en taaskaan voi hintaa kertoa, en kestäisi sitä tuijotusta ja kitinää, että "eikö niitä nyt halvemmalla saa mistään". parempi kun ei kerro ja maksaa vaan ite koko lystin, koska ei meidän ukko ainakaan tajua hevosasioista tuon taivaallista. luulee että kannattaa aina mennä siitä mistä aita on matalin, kun ei tajua että eläimet ei toimi kuin koneet. ihan hirveetä rutinaa. onneksi on lämmin syyspäivä ja bessiekin on ehkä saatu lukijaksi, tervetuloa vaan! laitanpa sinulle nasusta tulemaan pari kuvaa.

laihduttaakin pitäisi. olen niin hirveästi pullistunut että nasusta tulee joku polvivammainen ellen laihdu. turvaliivikin pitäisi saada mutta en mahdu sellaisiin, koska ei ole sellaisia keskeltä pallonmallisia turvaliivejä. en ollut ajatellut koko turvaliiviasiaa vähään aikaan, mutta olin juoksuttamassa ponia maanantaina kentällä ja siinä oli puomit maassa. se niitä kovasti kyttäsi ja talutin sen sitten muutaman kerran niiden yli. sitten kun se meni ravia liinassa, koitin saada sen ylittämään puomit. nasu ei osannut tai ei ymmärtänyt mitä siltä pyysin, niin se veti hirveät pukkilaukat siihen. ilmeisesti se taannoisista kärryttelykokemuksista keksi nyt sitten sen, että jos ei tajua, hän ilmentää sen pomppimalla kuin rodeossa. eihän se käy päinsä sitten kun aletaan ratsastaa, jotenkin semmoinen täytyy saada karsittua pois. onneksi plikka joka on luvannut ottaa sen työn alle on täysin itsesuojeluvaistoa vailla. kauhusta kankeana olen katsellut kun tytski lähtee maastoon kännykkään puhuen 3- vuotias ori allaan. kaipa se yhden nasun kesyttää.

se on kuitenkin kivaa, että kohta saan laittaa tänne kuvia meidän uudesta makuuhuoneesta! remppa on valmis! ompelen vielä verhot jostain vanhasta lakananräntystä.