eilen illalla oli firman pikkujouluruokailut. olen sen verran viaton tyttöparka että unohdan aina että niissä tarjoillaan juomapuoltakin. joka vuosi sama juttu, ajattelen, että menen syömään niin että napit lentelee ja vyöryn sitten kotiin ja kaadun selälleni sänkyyn ja vedän sikeitä aamuun. ja taas toistui sama kaava kuin joka vuosi, olin jo aloitusglögin jälkeen hihittelemässä kuin idiootti. siihen päälle punaviinit ja liköörit. se meni kuitenkin suunnitelman mukaan, että söin niin paljon että meinasin posahtaa. luulin etten pysty tänäänkään vielä syömään mitään.
mutta aamun koittaessa lähdimme koko porukka johannalle glögitortulle, pullalle, pipareille, kaneliässille jne. sitten kotiin, isännällä oli kokkausvuoro. söimme uunilohta, lohkoperunoita ja omena-sellerisalaattia. sitten jälkiruuaksi joulutorttuja, eikä tehnyt tiukkaakaan. onneksi mulla on niin hyvä aineenvaihdunta.
viikolla leivottiin lasten kanssa joulupipareita. ne on jo syöty mutta näitä söpöjä piparikuusia olen vielä varjellut herkkusuilta!
meidän aivorajoitteinen puppemme oli karkuteillä taas. naapurin setä oli ollut omansa kanssa lenkillä ja koulun paikkeilla oli tullut killi vastaan. hän oli saanut sen maaniteltua seuraamaan heitä kotiin asti. voi mahdotonta pölvästiä, koululle kun on meiltä matkaa yli kilsa! ei sillä ole juoksuakaan, ihme touhua tuommoinen kyläluutiminen. silloin oli vielä 17 astetta pakkasta. ajattelin että kyllä se kohta tulee kun on niin kylmä, että se on varmaan mennyt leikkimään tuossa lähellä asuvan malamuutin kanssa. yli tunnin se sitten kuitenkin kerkesi olemaan liesussa ennen kuin setä palautti hänet, ja arvatkaa vaan miten monta kertaa sen tunnin aikana kävin ovella huutamassa kurkku suorana! luulisi että oli rimppakintut vähän jäässä jo silloin. ja varmaan oli se rusina siellä korvien välissäkin kun ei mitään sanonut.
seikkailunalle ei ollut mukana tällä reissulla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti