ihmeellisiä valoilmiöitä ja kevättä rinnoissa

jotain sieltä puiden takaa pilkistää

oltiin e-m:n kanssa ottamassa aurinkoa eilen. olen niin alakuloinen ollut naskin takia, että tuli ihan tarpeeseen tämä yllättävä kirkastuminen. ja jatkuu vielä tänäänkin, ohhoh!! tänään oli aamulla pakkasta 25 astetta joten en taida viedä pikkumuikkua pihalle vielä, jospa hieman lauhtuisi iltaa kohden niin sitten vasta. vaikka ei se arska ihan samalla lailla vaikuta ikkunan läpi! huomattavasti teho on piristävämpi kun on raittiissa ulkoilmassa naama käännettynä auringon suuntaan!
eilen sitten kun vaeltelin talviunta uinuvassa ihanassa puutarhassani, alkoi taas se tuttu tunne nostaa päätään - mitä tänä keväänä laitetaan! en millään taas meinaa housuissani pysyä, pitäisi jo päästä harventamaan risukkoisia marjapensaita ja leikkaamaan omppupuita. kukkamaalle olisi kyllä kivinen reunus kivampi kuin nuo puutapit jota jo aloittelin laittamaan syksyllä. mutta pitäisikö tehdä oikein siisti ja ostaa oikein reunuskiviä? luonnonkivissä on kauhea asettelu, pahimmassa tapauksessa ne sortuvat kun olet saanut homman valmiiksi ja rikkaruohot rehottavat joka välistä. jos laittaisi nättiä tasakokoista vaikka ihan betonikiveä, ne saisi peitettyä lopulta kasveilla kauniisti, ettei näkyisi kuin sieltä täältä. ja voisihan niihinkin yrittää saada vaikka sammalta kasvamaan, konstit on monet. terhi lupasi lahjoittaa kultapiiskua ja ne nauhukset, niille pitää miettiä paikat valmiiksi heti kun lumi alkaa vähän sulaa. ja voi että miten sitä viherpeukaloiden kuvastoa taas odotellaan...
jostain brittikaupasta on tulossa ihanan carol kleinin grow your own veg, joten varmaan kun se saapuu, alan taas miettiä kasvimaata innosta höyryten ja sitten se kukkapuoli jää vähemmälle. sama homma joka vuosi!

killin polkuantura on lopultakin alkanut pysyä ummessa. iltalenkillä eilen ei ollut tossua jalassa kun ajattelin kokeilla miten käy, ja ehjä oli kun tultiin takaisin kotiin vaikka oli kovasti leikitty kaverinkin kanssa. tämä pakkanen ehti kuitenkin ennen sitä ihanaa fleecepukua, en tajua mikä siinä nyt niin kestää.

mutta kitchen aid on saapunut! luin niin paljon ylistäviä kommentteja netistä siitä masiinasta, että uskaltauduin tilaamaan sen hobby hallista kun oli niin kauhean hyvä tarjous. meillä ei ole ollut yleiskonetta ja olen asiaa hauduttanut vuoden päivät. johanna ainakin sanoi, että tekee kaikki pulla- ja sämpylätaikinat yleiskoneella. minä olen aina tehnyt käsin, mutta se skippaan aina sen "vaivaa niin ja niin kauan"-vaiheen, ja usein sämpylät onkin sellaisia puolen kilon painoisia. maussa ei toki ole vikaa. nyt olen alkanut laiskistumaan leivän leipomisessa, ennen tein melkein viikottain leipää tai sämpyliä.  sitten tässä taannoin kävi niin, että "vaivasin" jotain taikinaa rakkaalla uskollisella (vanhalla) sähkövatkaimellani ja siitä murtui toisesta vispilästä se muoviosa joka on siinä puolivälissä. melkein karjahtelin kauhusta. sain onneksi varaosaliikkeestä uudet vispilät, mutta totesin, että ei se taida kaikkea kestää. se entisestään vakuutti minua siitä, että joku yleisvekotin voisi olla paikallaan. jos niitä leipiäkin tulisi tehtyä sitten taas useammin. pelkään että se jää seisomaan keittiön koristeeksi, mutta toisaalta tykkään leipomisesta niin paljon, että täytyy nyt luottaa siihen, että kitchen aid tulee kovaan käyttöön ja tarpeeseen. en silti hylkää parasta ystävääni, vanhaa kunnon sähkövatkainta. olen joskus sanonut, että jos joutuisin autiolle saarelle ja saisin valita mukaani yhden sähkölaitteen, se olisi sähkövatkaimeni, me kuulumme yhteen. olisi sitä kiva siellä saarella sitten katsella vaikkei varmaan pistorasiaa löytyisikään mistään.

mmmm....