kaalisoppadieetti on alkanut. keitin 5:n litran kattilan täyteen, sillä ajattelin mennä perjantaihin asti. sitten kun olin pistellyt ekan lautasellisen, ajattelin että no jos keskiviikkoon yrittäisi. suurin problematiikka asiassa muodostuu luonteen heikkoudesta, ei se nälissään oleminen sinänsä ole paha, vaan ne houkutukset joita on kaapeissa kotona ja töissä.
otin mökillä taas kerran käsittelyyn ihanan pienen suklaapuodin ja kun päästiin kotiin, tein itselleni jättilasillisen kuumaa kaakaota tummasta suklaasta, sokerista ja vaniljasta. luin pari sataa sivua kirjasta viikonloppuna ja onneksi sain vähän tsemppiä siitä kun se pastori rääkkää itseään siinä paastonaikana, juo kahvinkin mustana että olisi mahdollisimman pahaa. katsotaan miten kiljuva nälkä mulla on iltaan mennessä, selviänkö ekasta päivästä. syön vielä vähän lisää kaalikeittoa ennen töihin lähtöä.
mökillä isäntä teki niin taivaallista sienikeittoa että kuunteli korvat punaisena kun ylistin sitä kokoajan syödessäni. se olisi oikeasti kelvannut vaikka mihin michelinravintolaan. siinä oli niksinä kaksi purkkia smetanaa ja pari viikkoa vanha purkillinen tuorejuustoa. järkyttävän hyvää, meni ihan silmätkin väkisin kiinni sitä syödessä. mutta sitten kyllä juostiin huussissa isännän kanssa vuoron perään koko lauantai-ilta! viidennellä kerralla helpotti, huh huh! ja nyt sitten kaalisopat päälle, voi mun mahaparkaani! mutta kaalisoppa nautitaan ruisleivän ja piimän kanssa että makunautinto olisi optimaalinen.
meidän vanharouva tekee niin paljon pikkuisia omenoita että täytyy varmaan laittaa ne mehuksi. ei ole mitään mieltä ruveta hilloamaan niitä kun siemenkodat on niin isoja, yhdestä omenasta ei saa juuri mitään irti ja silti pitää kuoria. mehuun olen laittanut kaikki sellaisenaan, vaan pilkkonut ne mehumaijaan siemenineen päivineen. tosi namia mehua siitä tulee. ihania omenatorttureseptejäkin olen löytänyt pari ihan uutta ja erilaista, mutta niitä kantsii ruveta tekemään vasta sitten kun niitä saa itsekin syödä.
otin mökillä taas kerran käsittelyyn ihanan pienen suklaapuodin ja kun päästiin kotiin, tein itselleni jättilasillisen kuumaa kaakaota tummasta suklaasta, sokerista ja vaniljasta. luin pari sataa sivua kirjasta viikonloppuna ja onneksi sain vähän tsemppiä siitä kun se pastori rääkkää itseään siinä paastonaikana, juo kahvinkin mustana että olisi mahdollisimman pahaa. katsotaan miten kiljuva nälkä mulla on iltaan mennessä, selviänkö ekasta päivästä. syön vielä vähän lisää kaalikeittoa ennen töihin lähtöä.
mökillä isäntä teki niin taivaallista sienikeittoa että kuunteli korvat punaisena kun ylistin sitä kokoajan syödessäni. se olisi oikeasti kelvannut vaikka mihin michelinravintolaan. siinä oli niksinä kaksi purkkia smetanaa ja pari viikkoa vanha purkillinen tuorejuustoa. järkyttävän hyvää, meni ihan silmätkin väkisin kiinni sitä syödessä. mutta sitten kyllä juostiin huussissa isännän kanssa vuoron perään koko lauantai-ilta! viidennellä kerralla helpotti, huh huh! ja nyt sitten kaalisopat päälle, voi mun mahaparkaani! mutta kaalisoppa nautitaan ruisleivän ja piimän kanssa että makunautinto olisi optimaalinen.
meidän vanharouva tekee niin paljon pikkuisia omenoita että täytyy varmaan laittaa ne mehuksi. ei ole mitään mieltä ruveta hilloamaan niitä kun siemenkodat on niin isoja, yhdestä omenasta ei saa juuri mitään irti ja silti pitää kuoria. mehuun olen laittanut kaikki sellaisenaan, vaan pilkkonut ne mehumaijaan siemenineen päivineen. tosi namia mehua siitä tulee. ihania omenatorttureseptejäkin olen löytänyt pari ihan uutta ja erilaista, mutta niitä kantsii ruveta tekemään vasta sitten kun niitä saa itsekin syödä.
2 kommenttia:
Kaalisoppadieetillä laihtuu kun toisena päivänä ei mene alas enää yhtään! *wirn*
Olen laihtunut jättämällä vain kaikki herkut pois..olen sellainen suklaahiiri..nam!
minä taas pistelin tänään neljättä kertaa sitä eikä tunnu missään, mutta ei tunnu myöskään painossa. eilen olin herkuttelemassa kaverini luona, tänään piti jatkaa taas kituuttamista. ei onnistunut, söin aamulla vispipuuroa, jäätelöä aamupäivällä ja äsken kirsikkahilloa kreikkalaisen juksun kanssa. ehkä musta ei ole vaan laihduttajaksi, kai se pitää hyväksyä. kun ei ole mitään itsehillintää!
Lähetä kommentti