vettä ryystetään ja nälkää nähdään. kyllä se vaan on niin, että ei ihminen laihdu, ellei pidä itseään nälässä. eikös laihtumisessa ole niksinä se, että syö vähemmän kuin kuluttaa, jolloin seuraa tila jota kutsumme näläksi. tässä oli yhden päiväni ateria:
tomsua, kurkkua, avokadoa, muna, auringonkukansiemeniä ja luomurypsiöljyä, mausteena ripsaus sitruunamehua. tämän kanssa ruisleipä ja vettä. nälkä jäi.
sitten tuli viikonloppu ja isäntä meinasi että eiköhän tehdä kunnon pizzat!
sitä sitten vedettiin pari päivää. extrajuustolla. mutta ehkä tässä taistelun tuoksinassa (laihdutustaistelusta on kysymys) on kuitenkin mahdollista nauttia ruuastakin. pidän joka viikko laihdutuspäivän silloin tällöin, mutta vain silloin kun siltä tuntuu, että pystyn siihen ja olen tarpeeksi motivoitunut. sitten syön muuten normaalisti, mutta yritän kuitenkin vähentää vehnäjauhon ja valkoisen sokerin syöntiä, jo ihan suoliston hyvinvoinninkin kannalta. hiivaa ne vain tekee. ei näitä!!!
no ehkä kerran kuussa joku kiva leipomus palkitsee laihdutusyritykset. sen verran olen tässä asiassa kuitenkin päässyt eteenpäin, ettei tee mieli makeaa enää. mutta oli tuo kääris kyllä silti ihanaa.
menin tekemään kaalisoppaa ettei tarvitse miettiä ruuanlaittoa joka päivä ja kevyttäkin se on. katsokaa miten hyvältä ainekset näyttivät kattilassa! ihania värejä!
en vaan hoksannut, että punakaali hiukan tuppaa värjäämään. ei ole kivannäköistä enää, ei tosiaan.
tätä liilaa mössöä nyt sitten syön, päivästä toiseen... ja toiseen... ja toiseen... mutta kyllä se nyt ihan menettelee, ei vielä ole tapahtunut ns.henkistä kypsymistä kyseiseen tuotteeseen.
manta ei ole vielä saapunut mutta lähtökuopissa on! voi juku miten meillä odotetaan!
tomsua, kurkkua, avokadoa, muna, auringonkukansiemeniä ja luomurypsiöljyä, mausteena ripsaus sitruunamehua. tämän kanssa ruisleipä ja vettä. nälkä jäi.
sitten tuli viikonloppu ja isäntä meinasi että eiköhän tehdä kunnon pizzat!
sitä sitten vedettiin pari päivää. extrajuustolla. mutta ehkä tässä taistelun tuoksinassa (laihdutustaistelusta on kysymys) on kuitenkin mahdollista nauttia ruuastakin. pidän joka viikko laihdutuspäivän silloin tällöin, mutta vain silloin kun siltä tuntuu, että pystyn siihen ja olen tarpeeksi motivoitunut. sitten syön muuten normaalisti, mutta yritän kuitenkin vähentää vehnäjauhon ja valkoisen sokerin syöntiä, jo ihan suoliston hyvinvoinninkin kannalta. hiivaa ne vain tekee. ei näitä!!!
no ehkä kerran kuussa joku kiva leipomus palkitsee laihdutusyritykset. sen verran olen tässä asiassa kuitenkin päässyt eteenpäin, ettei tee mieli makeaa enää. mutta oli tuo kääris kyllä silti ihanaa.
menin tekemään kaalisoppaa ettei tarvitse miettiä ruuanlaittoa joka päivä ja kevyttäkin se on. katsokaa miten hyvältä ainekset näyttivät kattilassa! ihania värejä!
en vaan hoksannut, että punakaali hiukan tuppaa värjäämään. ei ole kivannäköistä enää, ei tosiaan.
tätä liilaa mössöä nyt sitten syön, päivästä toiseen... ja toiseen... ja toiseen... mutta kyllä se nyt ihan menettelee, ei vielä ole tapahtunut ns.henkistä kypsymistä kyseiseen tuotteeseen.
manta ei ole vielä saapunut mutta lähtökuopissa on! voi juku miten meillä odotetaan!
3 kommenttia:
Älä tee tressisä laihduttamisesta tai syömisestä. Olen sitä mieltä että syö ja liikkuu sen mukaa kun siltä tuntuu. Ja kyllä ne kilot taas karisevat kun kesä tulee ja pääsee kunnolla ulkoilemaan.
Näyttää oikeastaan kivalle tuo liilan värinen keitto. Minun suosikkivärini:)
Hahhahhaa, vähänkö meinasin revetä sun lilalle sopalle täällä junassa ;). Kyllä ruuan ulkonäkö on puoli makuakin :D. Laihdutus osaa olla eeeerittäin vaikeeta, jos on herkkusuu. Nyt tuli se uusi ruokakolmiokin jonka yhteydessä mainittiin että kolmion kärkiaineet ei kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon.... hmm.. ai ettäkö ei sais syyä jokapäivä montaa suklaapatukkaa...höh.
Lähetä kommentti