ohhoi, mitäs kirjoittelis. tellu nyt ainakin karkasi pariin kertaan häkistä ja olen sitä nyt sitten päästänyt pihalle ulkoilemaan, varmuuden vuoksi panta kaulassa, vaikka tuntuu se pihalla pysyvän. ekalla kerralla hän kuitenkin häipäsi jopa piha-aidoista yli ja oli vuorokauden liesussa. sitten lähdin aamulla kävelemään e-m:n kanssa kerhoon, niin tellu jolkottelikin vatta puolelta toiselle heiluen perässä. onneksi huomasin sen jo ennen risteystä, otin pikku karkulaisen syliin ja palautin kotiin.
nyt sillä vippaa menojalka niin paljon ettei sitä moukumista meinaa kestää, mieluummin sitten päästää hänet pihalle toteuttamaan itseään. ja onneksi tosiaan se on nyt pysynyt aitojen sisäpuolella sen yhden karkureissun jälkeen.
oltiin tänään e-m:n kanssa ja killillä varustettuna ostamassa mökille uutta petauspatjaa, kun se patja siellä on niin kova, ettei siitä oikein meinaa päästä liikenteeseen aamuisin, olen kuin mikäkin vanha mummo. ostin semmoisen viskoelastisen, mikä kylläkään ei kokemusteni mukaan ole mikään oikotie onneen. meillä on sellainen kotonakin ja sekin on aivan liian kova, ei se myötää tarpeeksi. niitäkin on erilaisia. lisäksi meidän makuuhuone on aina vähän viileä isännän kauhuksi niin sekin tekee siitä viskosta vähän jäykän.
juna-asemallakin käytiin hakemassa liput isännälle ja e-o:lle helsingin reissua varten. lisäksi löysin kivan lahjan tulevalle kummipojalleni joka saapuu näillä näkymin tammikuun viimeisenä päivänä. se oli hauska kirkkaankeltainen ankkapehmolelu jonka sylissä on fleecepeittorulla. osoitin kunnioitettavaa itsehillintää kaupassa, ohitin lankaosaston pelkällä vilkaisulla. tekisi niin kauheasti mieli alkaa kutoa torkkupeittoa kelo- langasta, se kun on tosi paksua ja kevyttä, mutta silti 50% villaa.
säärystin sai muuten parinsa viime lauantaina! viininpunainen ja ruskea! lämpimiä ovat!
ai niin tellusta piti vielä kertoa, että vaikka se on tuommoinen valkoinen pieni kärpännaama, sen niskasta löysin viikonloppuna mökillä ittensä ihan piukeeksi imeneen punkin! rapsuttelin sen niskaa ja sitten pari kertaa piti oikein kokeilla että mikäs... kyllä arvasin jo ennen kuin katsoin, ja puistatti vielä pitkän ajan päästä kun mietin sitä. miten ne punkit voi olla niin iljettäviä!! se oli ihan harmaa, varmaan 2 senttiä pitkä! jopa isännällä teki pahaa kun sitä irrotettiin, hän nyt ei ole niitä punkkeja niin paljon nähnytkään eikä ikinä ole minun eläimilläni punkki ehtinyt noin kauan olla! yhtään sitä ei kyllä sieltä karvojen alta huomannut. hyi yök.
nyt sillä vippaa menojalka niin paljon ettei sitä moukumista meinaa kestää, mieluummin sitten päästää hänet pihalle toteuttamaan itseään. ja onneksi tosiaan se on nyt pysynyt aitojen sisäpuolella sen yhden karkureissun jälkeen.
oltiin tänään e-m:n kanssa ja killillä varustettuna ostamassa mökille uutta petauspatjaa, kun se patja siellä on niin kova, ettei siitä oikein meinaa päästä liikenteeseen aamuisin, olen kuin mikäkin vanha mummo. ostin semmoisen viskoelastisen, mikä kylläkään ei kokemusteni mukaan ole mikään oikotie onneen. meillä on sellainen kotonakin ja sekin on aivan liian kova, ei se myötää tarpeeksi. niitäkin on erilaisia. lisäksi meidän makuuhuone on aina vähän viileä isännän kauhuksi niin sekin tekee siitä viskosta vähän jäykän.
juna-asemallakin käytiin hakemassa liput isännälle ja e-o:lle helsingin reissua varten. lisäksi löysin kivan lahjan tulevalle kummipojalleni joka saapuu näillä näkymin tammikuun viimeisenä päivänä. se oli hauska kirkkaankeltainen ankkapehmolelu jonka sylissä on fleecepeittorulla. osoitin kunnioitettavaa itsehillintää kaupassa, ohitin lankaosaston pelkällä vilkaisulla. tekisi niin kauheasti mieli alkaa kutoa torkkupeittoa kelo- langasta, se kun on tosi paksua ja kevyttä, mutta silti 50% villaa.
säärystin sai muuten parinsa viime lauantaina! viininpunainen ja ruskea! lämpimiä ovat!
ai niin tellusta piti vielä kertoa, että vaikka se on tuommoinen valkoinen pieni kärpännaama, sen niskasta löysin viikonloppuna mökillä ittensä ihan piukeeksi imeneen punkin! rapsuttelin sen niskaa ja sitten pari kertaa piti oikein kokeilla että mikäs... kyllä arvasin jo ennen kuin katsoin, ja puistatti vielä pitkän ajan päästä kun mietin sitä. miten ne punkit voi olla niin iljettäviä!! se oli ihan harmaa, varmaan 2 senttiä pitkä! jopa isännällä teki pahaa kun sitä irrotettiin, hän nyt ei ole niitä punkkeja niin paljon nähnytkään eikä ikinä ole minun eläimilläni punkki ehtinyt noin kauan olla! yhtään sitä ei kyllä sieltä karvojen alta huomannut. hyi yök.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti