sadepäivän turinat

tässä on ne eiliset herkut:

miten ihmeessä sen saa käännettyä oikeinpäin... uuno on uuno. mutta kakku ja pikkuleivät tekivät kauppansa ja terveellisiä ostoksiakin tuli tehtyä rutkasti. ostin pari pulloa sitä juomaa ja semmoista perus aloe-geeliä, millä voi kuulemma hoitaa silmätulehduksia, korvatulehduksia, näppylöitä, no oikeastaan mitä vaan, esittelijä sanoi, että semmoista reikää ei ole mihin sitä ei voi tunkea. nasulle on vielä tulossa aloesaippua millä pesen niitä saamarin kirotun vuohispunkin vaivaamia pieniä kintunpötkylöitä. piku taisi meinata että kaikki tulivat häntä katsomaan, hän tarpoi reteesti kaikkien yli sohvalla ja valkkasi parhaan sylin johon lätsähti. taas sai pelätä että joku varastaa sen kun kaikki olivat niin hänen lumoissaan.

tässä on sitten killin koppi:

ja mahtuuko tähän vielä marialle kliivia joka oli niin ihanan vastustamattoman kaunis että oli pakko tehdä heräteostos! hölmösti taas takana noita jugurttipurkkeja, nyt idättelen auringonkukkia ja ruusupapua.

painajaisten päivä!

olen innolla odottanut tätä päivää, kun pääsen emännöimään rouvien kahvikutsuja. olen luonteeltani erakko ja viihdyn omissa oloissani enkä todellakaan koskaan halua mennä mihinkään kylään, mutta jostain syystä sitten kun on joskus mahdollisuus tössöttää kunnolla, laittaa parhaat kupit pöytään ja leipoa hiki hatussa, olen aivan tohkeissani. no, tänään illalla on tulossa kylään useita rouvia. meille tulee joku kirsi esittelemään aloe vera- tuotteita ja siinä samassa saan tössötysmahdollisuuden. äidiltä on lainassa koko myrnasetti koska omat arcticani eivät ole tarpeeksi hienot näin tärkeään tapahtumaan. kauppaan piti lähteä hakemaan niitä läpinäkyviä kahviservettejä samasta syystä, ei mitään hemmetin lautasliinoja voi rouville laittaa. isäntä suoritti eilen perusteellisen imuroinnin ja mun pitää pyyhkiä killin ravisteluroiskeet ja tassunkuvat ovista ja ikkunoista. kukkakaupasta hain ihania neilikoita maljakkoon ja ulko-oven seutu on siistitty ja kukitettu myös. olen tehnyt varmaan 10 senttiä korkean upean suklaamoussetortun, siirappipikkuleipiä ja konvehtimömmö odottaa muovailua.
yöllä sitten e-o ykäsi lattialle ja on aivan kuumeinen. vietimme loppuyön sohvalla dinosaurusdvd:tä katsellen (minä puolitajuttomana) ja aamulla tuntui migreenipanta otsan ympärillä. sinnikkäästi pilleriä poskeen heitellen aloin siirtää kakkua vuoasta tarjoiluvadille, niin eikös se pentele revennyt keskeltä. ja jottei elämä liian helpoksi kävisi, konvehtimössö on aivan liian löysää, ei siitä mitään pallosia pysty pyörittelemään. sulattelin sitten äkkiä lisää suklaata että saisin sen vähän jäykemmäksi ja kakku pitää nyt sitten kuorruttaa suklaarouheella ja kirsikoilla. jälleen katsomme miten ämmän käy.

killin koppi tuli eilen, se on aivan mahtava. ja niinkuin arvelin, ei killi sinne uskaltanut mennä. mutta lapsilla on kivaa. toivottavasti pupesta tulee rohkeampi kun näkee muksujen menevän edestakas siitä luukusta.

minä aloitin risuaitaprojektin pihanperällä. siellä on meidän jättimäiset kompostit. ne ovat jättimäiset lähinnä siksi, koska rakkaan tupamme entisillä omistajilla oli pupukasvattamo, ja kakkaahan sitten riitti. olemme kärränneet papanoita peräkärrytolkulla metsään (omaan siis...), mutta loppua ei näy. nikke oli tehnyt verkosta myös sellaisia pyöreitä n. metrin halkaisijaltaan olevia komposteja lisäksi pari. toiseen niistä ollaan kärrätty ruokajätteet tämän vuoden ajan mitä ollaan tässä asuttu. siinä pohjalla oli jo maatunutta tavaraa jonkin verran ja meidän perunankuoret siinä päällä, näkee helposti paljonko meidän pesue tuottaa ruokajätteitä vuodessa. yllättävän vähän, olen oikein tyytyväinen! tietysti meillä on myös elävät jätemyllyt piku ja killi, oikeastaan ruokaa meillä ei hukkaan mene juuri lainkaan!
menipä vähän aiheen vierestä nyt. siis aion tehdä pajuista risuaitaa kompostialueen eteen, ettei tarvitse niitä katsella. siihen tulee isävainaan tekemä hieno portti, jota olen raahannut mukanani aina kun on muutettu. nyt se on löytänyt oman paikkansa. portista on sitten mukava kottareilla ja ämpäreillä kulkea kun sitä kompostimultaa alkaa tulla tietysti aivan valtavat määrät... se oli sarkasmia se. jaahas, sitten pyörittelemään niitä pallosia, päänsärky on hieman hellittänyt!

uusia juttuja

eilen koottiin isännän kanssa kasvihuoneen sokkeli ilman pienintäkään parisuhdekriisin tummaa pilvenhahtuvaa yllämme!! olen niin ylpeä itsestäni etten kertaakaan haukkunut isäntää enkä edes joutunut korottamaan ääntäni! toki sokkeli koostui vaan neljästä teräspalkista ja kuudestatoista ruuvista, mutta silti! laitan kuvan uurastuksemme tuloksesta kun saan marian taas skypen päähän antamaan teknistä tukea.

tänään näin västäräkin! aika kylmä on tälläkin viikolla, ja eilen aamulla yö oli järjestänyt ikävän lumi-yllätyksen, mutta onneksi ne sentään tuommoiset sulaa pois päivän mittaan, onhan nyt sentään jo melkein toukokuu. en ole lintuja ruokkinut enää pitkään aikaan kun ei ole lunta, ja linnut on niin siinä penskantekohuumassansa aina kun päivät alkavat pidetä, että ei niitä enää paljon lintulaudalla näy, mutta pohdiskelen että uskaaltaako laudan jo ottaa pois ja puhdistaa. jos kumminkin vappuna on metri lunta, ei voi tietää. mutta västäräkki oli ihana!

rupesin eilen töissä raaputtamaan pionipuskasta viimevuotista röhnää pois että pääsisivät uudet esille, siinä pihalla on aivan mahtava pionipuska, kuka fiksu lienee istuttanut. siinä on kahta eri lajiketta samassa kuopassa, on sellainen iso aniliininpunainen oikein kerrottu mikä haisee pahalle vaikka on kaunis, ja sitten sellainen ei kovin kerrottu vaaleanpunainen minkä keskusta on keltainen, ja ne kukat on oikeasti melkein pään kokoiset! olen erityisen ihastunut tähän vaaleanpunaiseen, ja olenkin kaivellut sieltä alkuja mökille. no nyt sitten kun pusikkoa ronkin siinä, niin oli maa niin kosteaa ja juurakko vähän kohmeista kait, että käteen jäi iso tuppo juuria missä oli isoja pulleita silmuja mukana! voi miten onnellinen olen aina kun saan uusia kasveja!! on ne sitten luonnonkukkia tienposkesta (kuljeskelen kesäisin aina saketöörit mukana), uusi viherkasvi sisälle tai joku tämmöinen ihana ylläri, siitä tulee joka kerta yhtä onnelliseksi! eikä tietenkään olis tullut mieleenkään tunkea niitä takaisin sinne puskan juureen, vaan tuli kiire kotiin! nyt ne on turvassa meidän saunan ikkunan alla, toivotaan ettei kukkimista tarvitse odottaa vuosikymmentä. pioni on kyllä mahtava kasvi, jonka houkuttavuutta vaan lisää se, että kukinta on niin lyhyt, sama juttu alppiruusulla. illan kruunasi vielä isännän keittelemä ohrapuuro omenahillolla höystettynä. 

lauantaiset puuhat

tänään oltiin forssassa melkein koko päivä. minä istuin matkaratsastuksen starttikurssilla (poliisilaitoksella, ihan totta) neljä tuntia ja loput pesueesta ilakoi sillä välin vesihelmessä. tietysti lelushopissa piti käydä ensin heti aamusta, se on kyllä semmoinen paikka että minäkin voisin viettää siellä tuntikausia, oikein semmoinen vanhanajan tavaraa pursuava pikkuinen sokkeloinen liike, siellä on pöydät ja hyllyt tulvillaan leluja ja roikkuu vielä koukuilla katosta. marian kanssa aina kaiholla muistelemme lapsuuden ihanaisia päiviä, kun oli jokelan kauppa satakunnantiellä ja tietysti muovitukku joka vetää meitä puoleensa tänäpäivänäkin.
harmittaa kun en ehtinyt agrimarkettiin joka on kodin terran ohella myös lempikauppojani. varmaan aika harvojen naisten lempikauppoja on maatalouskaupat ja rautakaupat, mutta niissä nyt vaan myydään niin paljon kaikkea tärkeetä ja ihanaa!

takaisin tullessa pysähdyttiin taas meidän vakipaikassa autokeitaalla jossa muut tankkasivat hampurilaisilla ja minä salaatilla. yleensä ollaan menty oikein syömään, kun on siinä oikeakin ruokapaikka, mutta nyt oli sen verran kiire kotiin killin takia, että otettiin vaan heseltä "ruuat" mukaan. on siellä sitten mahtavat vessat, kannattaa poiketa ainakin hädällä! koska on lauantai, on karkkipäivä, ja isäntä osti sieltä sitten huvittavan karkkipussin jonka nimi oli sekundasekoitus. yllättävää kyllä siitä 800:sta grammasta on vielä jäljellä ainakin 200. yleensä kyllä sekundakin tekee näille hyvin kauppansa jos vaan karkista on kyse.

killille saapuu ensi viikolla koirankoppi ja korotettiin vähän verkkoaitaa siitä mihin se tulee, ettei puppe pompahda aidan yli jos sattuu katolle kiipeämään. olen ottanut tallilta pari jätesäkillistä heinää, vuoraan killin makuukammarin sitten niillä että on lämmintä ja popsittavaa. kopissa on heiluriovella varustettu eteinen ja ikkunallinen makuuhuone. ja kaikesta tästä luksuksesta huolimatta on erittäin mahdollista, ettei puppe edes mene sinne. no, sittenpä on kanasille komea tölli valmiina.

kevään tuoksua ilmassa

ja taas meinasin kirjoittaa väärin, että "kevään tuksua", huh... onneksi huomasin ajoissa virheeni!
juu, tänä aamuna e-o lähti ekaa kertaa koulutielle polkupyörällä, opettaja on nyt sitten antanut virallisesti luvan ekaluokkalaisille tulla pyörällä kouluun. on satanut hiljalleen koko aamun ja kun menin kuivaamaan poltsieernan satulaa, piti oikein jäädä nuuskimaan ilmaa, siinä tuoksuu se ihana multa ja ruoho kun vain keväällä tuoksuu, ihanaa... se on paras tuoksu koko maailmassa, kun sais sitä pulloon...

pidän tänään rokulipäivää velvollisuuksista ja puutarha kutsuu. jos se sade (niin ihanaa kuin onkin) vähän jossain vaiheessa hellittäisi niin pääsisin nikkaroimaan niitä kompostikehikkoja. isäntä haki sahalta kakkoskakkosia ja on sahannut lautoja ohjeideni mukaan. pihalla olisi paljon ihanaa puuhaa, mutta kun työt häiritsevät tunnetusti harrastuksia, on se ikävää. tänään ihan totta pitäisi saada jotain jo tehtyäkin.

iltapäivällä tulee kennelauto, käyn hakemassa killille yrjölän puuroon aineksia. ostin viimeksi niitä kanaparkojen siipiparkoja ja killi niitä narskuttelee tuolla pihalla tyytyväisenä. sisälle en kyllä semmoisia huoli, jos kanansiipi astuu meidän kynnyksen yli niin se saa luvan olla sitten kiinni elävässä kanassa. olen kyllä sen verran höynä että jos ei isäntä rutkuttasi näistä niin kyllä mä kanoja ottaisin heti eikä ollenkaan haittaisi vaikka välillä joku tepastelisi sisällekin paikkoja tutkimaan.
itseasiassa isäntä ei varmaan vastusta kanan ottamista sinänsä( hän ihastui viime kesänä niihin "rokkikanoihin", en nyt muista minkä rotuisia ne ovat mutta niillä on sellainen typerän näköinen töyhtö silmillä), ongelmana on enempi se, kun meidän täytyy päästä mökkeilemään kesäviikonloput. en ole vielä keksinyt että miten ongelma ratkaistaan. ei kai kanasia mukanakaan voi oikein rontata. ja vaikka saisikin jonkun naapurin jallitettua ruokkimaan niitä viikonloppuisin, niin en silti kyllä ollenkaan tykkäisi että ne olisivat täällä keskenänsä ilman valvontaa, jos kumminkin tulee joku hätä. jossain vaiheessa keksin kyllä jonkun kompromissin tähän, koska kanantarve on kova. innostuin fasaaneistakin joku aika sitten, ne kun on niin ihania nuo villitkin, mutta sitten nettikeskusteluissa oltiin sillä kannalla, että ne eivät oikein kesyynny niin ei se sitten käy, harmillista. jos niitä kanasia jossain vaiheessa saan hommattua niin kyllä on niilläkin helppo elämä sitten edessä kun käyn kokoajan palluttamassa niitä ja kannan niille kaikki herkut.

vielä jatkoa...

tässäpä olikin kovin rajallinen tämä alue mihin mahtuu kirjoittamaan sitten kun niitä kuvia intouduin laittelemaan, ei mahtunut minun uusi pipo, joka on tässä:

e-m sai toimia mallina kun on vaaleammat hiukset, minun päästäni ei erota että mihin tukka loppuu ja mistä pipo alkaa. sain sen lopultakin valmiiksi viime yönä (niinkuin ehkä olette huomanneet, yökuhninta on mulle ihan normaalia) kolmen aikaan. lanka oli ihanaa mustaa pörröistä ja siinä on kukanmuotoisia paljetteja! tästä tulee minulle semmoinen parempi päähine, laitan sen päähän sitten kun joskus mennään ulos syömään tai teatteriin. eli kerran vuodessa tai kahdessa. kansalaisopiston käsityönopettajani olis kyllä taas tosi kiukkuinen, saattaisi jopa kiroillakin, jos pääsisi lähempää tutkimaan tätä tekelettä. siitä tuli jostain syystä niin suuri, että sinne mahtuisi kaksikin päätä. kavennuksia laitoin kanssa ihan mihin nyt sattui osumaan. ostin sitten semmoista mustaa kuminauhalankaa ja ompelin sitä lätsän sisään ja lopputulos on fantastinen. ja kun lanka on tuommoista pörröistä niin eihän siellä pienet virheet edes näy!

nasusta olen pitänyt lomaa pari päivää, sen verran harmittaa se jatkuva pomppiminen. saamarin teini-ikäiset. yhtään eivät kunnioita vanhempiaan! huomenna menen taas tallille, katsotaan vieläkö on naama väärinpuolin. laitetaan nyt siitä porsaastakin vielä kuva tähän kun se on niin söpö.

kevättöitä

meinasin kirjoittaa -täitä, oliskin ollut ihan sopiva kun taas on koulussa ja kerhossa täiepidemia, pipot hihaan!!

kokeillaanpa laittaa tähän väliin meidän pääsiäiskakku joka kylläkin jäi minulta syömättä yltiömäisen makeutensa ja rasvaisuutensa vuoksi:

nuo tuossa päällä eivät ole munankeltuaisia vaan aprikoosinpuolikkaita. isännälle ja pääsiäisvieraille kakku kelpasi kyllä hyvin. pohja oli suklaata ja voita niin en sitten pystynyt siihen, joku pohja se on miunki säkissäin. seuraavaksi tomaattia olkaa hyvät:

      pikkuiset kasvavat hyvää vauhtia. pitäsköhän alkaa jo vähän lannoittaa. ja ainakin täytyy purkittaa jokainen omaansa ennen kuin juuret ovat ihan solmussa. mahtava päivä ollut muutenkin tänään kun aurinko on paistellut lämpimästi ja olen saanut puuhata pihalla rauhassa monta tuntia. tuuli on kyllä pohjoisesta mutta meidän piha on onneksi suojassa kuusiaitojen sisällä. isäntä on kaivanut kasvihuoneen paikan jo paljaaksi, ensi viikolla haetaan siihen hiekkaa ja levitetään vähän kangasta alle ja sitten rakennuspuuhiin!

yö kyöpelivuorella

noita-akka täällä taas liikehtii levottomana talossaan. gelsemiumia on kitusiin heitelty, samoin hevon c:tä. päivisin flunssa on poissa, öisin nenä turisee kuin traktori. en jaksa sängyssä pyöriä niin ajattelinpa tulla tekemään päivitystä ja herkuttelemaan, se on meillä tosisyöjillä se ongelma, yösyönti. nyt namuttelen kyllä ihan vaan turkkilaisella jugurtilla, mutta kai sekin turvottaa kun ihan kaikki tuntuu turvottavan. tämä on ongelmallista aikaa vuodesta. no oikeastaan se alkaa jo lokakuusta, kun alkaa se meidän synttärisuma. on meikäläistä, killin puolisyntymäpäivää, meikäläisen äitiä, nimipäiviä, kaikenmoiset kummilapset ja kavereiden naapurit. sitten on joulu, kuuluisa turvotusjuhla. kinkkua ei voi syyttää, sitä syön niin vähän (ja kun se on luomua niin ei siinä ole ollenkaan rasvaa), mutta kaikissa laatikoissa ja muissa on voita ja kermaa, eihän ne muuten edes maistuisi niin hyviltä! ja kun ne on kaikki niin keitettyjä ja paistettuja, ravinto-aineet on tietenkin käyneet niin vähiin, että niitä pitää syödä tosi paljon, että saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet. jouluna kuuluu olla myös jälkiruoka-osaston hyvin runsas. ja jälkiruokaan kuuluu paljon voita ja kermaa, kun kerran on joulu.
no niin, sitten on hyvin pieni levähdystauko kunnes on lasten synttärit (tolkutonta namuttelua), pääsiäinen, isännän synttärit (valtava kakku kun ei ne kynttilät mahdu muuten), ja lopulta vappu, ja suupielet kiiltää siitä munkkirasvasta.
kesällä sitten elimistö lepää ja puhdistuu, koska syödään vaan kevyitä herkkuja, marenkitorttuja, mansikkakakkuja ja -leivoksia, marja-ja omenapiirakoita vaniljakastikkeella höystettynä, lettuja vaniljajäätelöllä ja ahvenanmaan pannaria luumukiisselillä ja kermavaahdolla. ja muita tommosia.
mutta hetkinen, sittenhän onkin taas jo se lokakuu. tarkottaako tämä nyt sitä että vaan kesällä on mahdollisuus pudottaa painoa kun ei syödä niin paljon hyvyyksiä? tässähän on ihan selvä ongelma. pitäiskö ruveta ottamaan ihan raakoja teepaastoja, pelkkää vihreetä teetä ja korkeintaan jotain kuivettunutta ruisleivän känttyä, koska täytyy suolistoon kuituja laittaa ettei tule syöpä. no ei tosiaan!! ollaan sitten läskejä mutta täytyy elämästä nauttia! ja ainakin viime työterveystarkastuksessa täti katsoi mun verikokeiden tuloksia ja totesi että "sä olet mallikelpoinen yksilö". enkä toisaalta ryyppää enkä tupakoi ja liikunkin aika paljon. toivotaan että tällä mennään kahdeksankympin päälle, kun on vielä aika hyvät geenitkin sinne.
seuraava aihe lyhyesti: poni. tallin omaisuutta on hajoiteltu kiitettävästi ja vähältä on pitäny ettei yksityistäkin omaisuutta. hän kävelee kärryjen edessä vallan kahdella jalalla. no ei vaineskaan, hitusen paremmin sujui jo loppumatkasta eilen, mutta on sillä sisua, voi hurja! tänään taas uusi pieni kierros, toivokaamme että pääsen taas elävänä tallilta kotiin.

hyvää pääsiäistä lukijoille!! 

ponirodeossa

nyt on mulla jalat aika mustana ja vähän käsivarretkin henkisistä kolhuista puhumattakaan. poni laittoi ranttaliksi heti kun päästiin tallista ulos, hyppi pystyyn ja tasajalkaa ja teki kaikenlaista ilma-akrobatiaa siinä. lähti kuitenkin menemään siitä sitten kun liinojen päässä oli 2 sisupussia mari ja kaitsu, ja kärryjen päällä urheaa teeskentelevä mamma. vähän väliä se sai hepulikohtauksen ja alkoi hyppiä pystyyn ja potkia samalla taakse. kaitsun hienoista sinisistä kärryistä lenteli millon mitäkin osia mutta sinnikkäästi jatkettiin. pari sataa metriä tallilta niin kärryistä lensi mamma, mutta eikun äkkiä takasin ja hevosta liikkeelle. kyllä se kaikkensa yritti, ei voi kun hattua nostaa! mutta ei auttanut kiukuttelu, kaksijalkaiset ottivat erävoiton. kun oltiin tallin pihassa tulossa jo takaisin, nasu sai vielä yhden raivarin, pomppi itsensä vuorimäntyaidanteen sisään. siinä vaiheessa minä luovutin ohjat asiaa enemmän hallitsevalle tallin pitäjälle joka selvästi oli innoissaan tästä pienestä englantilaisesta haasteesta. nasu vaan esittää viilipyttyä! ei se oikeasti ole! oikeasti hän on tulinen andalusialainen. kaitsu sanoi että tämä kannattaa ilmoittaa suoraan espanjalaiseen ratsastuskouluun, niin komeita liikkeitä tekee ja on tosi notkeä vaikka näyttää hevoshullun pollelta. oikeasti pelkäsin välillä että se kaatuu selälleen kärryjen päälle, kyllä se niin pystyssä välillä kävi. mutta hengissä selvittiin ja jälkipuinti marin ja kaitsun kanssa oli terapeuttista. nasu ei pelkää kärryjä yhtään, kyse oli vaan siitä, että sillä on uhma-ikä eikä se viitsisi tehdä muuta kuin maleksia kylillä niinkuin teinit normaalistikin. nyt ei saa luovuttaa vaikka paikat miten paljon särkee, ellei tallilla ole huomenna tarpeeksi vahvaa väkeä niin perjantaiksi sitten pitää järjestää uusi sessio. meidän talli on siitä hyvä, että siellä on opetettu aikojen saatossa ajolle varmaan 100 varsaa, niin apua löytyy tämmöisessä "vähän" hankalammassa tapauksessakin.

minä ripustelin kaksi linnunpönttöä eilen, toinen talitintille ja toinen sinitiaiselle. tänään oli pelloilla jo töyhtöhyyppiä ja kottaraisia kun ajeltiin kaverin luokse heidän mäyriksenpentujaan katsomaan. olivat sitten mahdottoman ruttuisia minimakkaroita. 

yökyöpeli-noora

harmillisen tavan ottanut meidän tellukka, se tulee öisin nuolemaan mun naamaani, ja ei ole kyse siis mistään hellästä posken lipaisusta, vaan se nuolee antaumuksella koko naaman pienellä pierunhajuisella kielellään. sitä yrittää sitten väistellä mutta kun ei henno lykätä kissiä sängynreunan ylikään, niin tässä sitä sitten ollaan taas, en saa enää nukuttua. pikulle elämän suuria nautintoja on tulla yöllä turisemaan mun viereeni ja lätsähtää sitten lopulta hurjan tössötyksen ja leipomisen jälkeen mun naamani päälle (oikeastaan se on mullekkin elämän suuria nautintoja, joskus herään vaan siksi että ihmettelen että miksei piku jo ole tullut), mutta siihen on niin tottunut, että nukun ihan hyvin sen jälkeen kun homma on saatu valmiiksi, mutta tähän tellun naamanpesujuttuun on nyt sitten totuttelemista.
kurkkukin on kipeänä ja on muutenkin vähän flunssainen olo. otin äkkiä arjan aconitumia sarjatulena, mutta tällä kertaa varmistukseksi myös ällöttävän finrexinin, koska en todellakaan nyt saisi tulla kipeäksi töiden takia. normaalisti riittäisi aconitum ja sitten katsoisin että kumpi on vahvempi, se vai pöpöt, koska täytyy sitä antaa elimistölleen lupa sairastaakin jos se on tullakseen. vaikka tuntuu siltä että mulla ei vastustuskyky kasva yhtään sairastetuista flunssista, kun niitä flunssia on tyyliin 3 talvessa.
piku käy nyt tässä vieressä kokoajan tarkastelemassa että mikset mamma tule nukkumaan, hänellä taitaa lätsähdystarve puskea kovasti jo päälle kun ei ole vielä tapahtunut tänä yönä, joten pitänee lähteä takaisin sänkyyn pyörimään.
pääsiäistä odotellessa! huomenna haen e-m:n kanssa pääsiäisen herkut kaupasta ja teen sitten selontekoa ajallaan niistä.

blogiharjoittelua!

tälläi keväällä tekee mieli opetella uusia asioita niinkuin tämä bloginpitämishomma. toivottavasti samanhenkiset immeiset nyt sitten löytävät nämä meikäläisen kirjoitukset! palautettakin otetaan mielellään vastaan!
uusia asioita opettelee myös meidän nasu. tänään juhlittiin 3-vuotispäivää ja sen kunniaksi hän joutui töihin! mentiin taas pitkin ohjin pieni lenkki ja pelleiltiin reippaasti. saisi se ruveta jo sujumaan kun on niin monet kerrat tehty ja keskiviikkona on sovittu  että pari sisukasta tuttavaa tulee liinojen päähän ja lähdetään ulos kokeilemaan kärryjä. eka kerta kärryjen kanssa talvella oli fiasko, poni säikähti pyörien alla räsähtelevää jäätä, pääsi irti meiltä ja esitti rodeonäytöksen pihalla. sen jälkeen on tehty hyvin hissukseen uudelleen siedätystä kärryihin. nyt nasu ei pelkää enää vaikka on kaikki remmit kiinni, niin aiotaan kokeilla ulostautumista keskiviikkona. täytyy muistaa laittaa potta päähän varmuuden vuoksi...
isäntä on saanut jälleen toimeksiannon ja on pihalla sahaamassa lautoja. aion nikkaroida kompostikehikkoja vihannesmaan viereen. meillä on paketissa kasvihuone vajassa, senkin olisi tarkoitus tulla niille paikkeille jossain vaiheessa. luultavasti vaan on syksy taas ennen kun se on valmis, meillä kaikki etenee aina hyvin verkkaiseen tahtiin. keittiössä mandariinintaimet on jo niin törröllään ja appelsiineja odotellaan. tomaatit kylvin alkuviikosta ja akileijaa myös. kippoa ja kuppia on vieri vieressä mutta se on ihanaa kun näkee pikkuiset alut nousemassa mullasta! en malta odottaa että pääsen puutarhahommiin!!