myrskyn jälkeen on suurinpiirtein poutasää

oli synkkä ja myrskyinen yö viime yönä. oli tosin jo edellisyönäkin mutta tällaista ukonilmaa en muista ennen kokeneeni, huu! tykkään kyllä ukonilmoista, kun ne on niin jänniä, ja sitä jyrinää on kiva kuunnella ja salamoita on hienoa katsella. nyt salamoi kyllä sellai että olisi voinut vaikka lukea vaikka muuten oli pilkkopimeää kun mustat pilvet vyöryivät taivaalla. ihan kuin joku olisi räiskyttänyt kolme tuntia salamavaloa meidän ikkunan takana ihan jatkuvalla syötöllä. ja voi sitä sadetta, se huuhteli kattoa sellai rankkasadetyyliin, se tuli simmottis aaltomaisina puuskina hurjan tuulen kera joka ujelsi ikkunanraossa. mun teki mieli juosta pihanpoikki tyhjentämään vesimittaria ettei se tulvi yli mutta en uskaltanut kun olisin varmaan saanut 6 tälliä sillä matkalla sellai sarjakuvatyyliin, aina välillä muuttunut keltaiseksi ja kuulunut vaan zzzzt, ja sitten jatkanut taas matkaa ja taas samajuttu uudestaan.
ei siellä mittarissa sitten kuitenkaan aamulla ollut "kuin" 19 milliä. kasvimaa näyttää kyllä vähän lohduttomalta... potlarit ovat kestäneet sen sateen hienosti, mutta sipulinvarret ovat ihan maatamyöden, samoin osa herneenvarsista ja punajuuret on vähän huonoina. sipulit täytynee kyllä kohtapuoliin jo nostaakin! tarvittaisiin nyt kuivahdus ja hieman arskaa tähän väliin, mutta sitä ne ovat nyt luvanneetkin. tosin tänä kesänä säätiedoitukset ovat menneet aika monesti niin sanotusti pyllylleen.
mutta mikään ei ole niin hyvää kuin itse viljelty tomsku suoraan puskasta, ja jos mahdollista, vieläpä salaa popsittuna... niistä ei kannata pitää kauheasti meteliä niin saa enemmän itse...

meidän ahvenanmaanloma lähestyy! ensi lauantaina olisi tarkoitus ryhtyä viettämään taas saaristolaiselämää. tällä kertaa matkaamme autolla ja peräkärryllä ja telttailemme niinkuin mitkäkin teinit. tässä iässä sitä toivoisi jo mukavuutta matkustamiselta, mutta itsepähän ehdotin telttailua joskus keväällä jossain mielenhäiriössä. viimeksi oltiin ahvenalla asuntoautolla, ja se oli erinomaista luksusta, koti kulki kokoajan mukana, ei tarvinnut miettiä sataako vai ei, mihin vaan saattoi pysähtyä ottamaan ettonet. mutta nyt siis mielenhäiriössä telttaillaan... toivotaan ettei viimeöinen toistu silloin.

torstaiturinat

oltiin terhillä kyläilemässä ja ja netottiin ihania perennoja, meikäläisen kukkamaa saa nyt jatkoa! terhikin huomasi mun muikean naamani kun seisoin siellä keskellä perennapenkkiä, mikään ei ilostuta niinkuin uusien kukkien saaminen! ja vielä ilmaiseksi! sain jotain perin jännän näköistä aika matalaa kasvia kukkapenkin reunaan ja asteria, oiskohan elokuunasteri. jännännäköinen on vielä selvittämättä. sitten terhillä oli upeita nauhuksia, täytynee niistäkin käydä ronkkimassa pieni juurakko syksymmällä, nyt ei voi kun ne kukkii.

naapurin taru sitten soitti kun oltiin kotimatkalla, että teidän koira on tuolla kylillä juoksennellut... voi turkanen. pullin pölvästi oli lähtenyt ikkunasta karkuteille, se stressaa niin paljon kun väki on poissa. pitäisiköhän hommata joku haihdutin. ei sitä nyt ihan joka paikkaan voi mukaan ottaa! onneksi on valveutuneita naapureita jotka olivat juosseet sen kiinni sitten aina ja palautelleet aitojen sisäpuolelle! täällä oli kanssa yksi muikea naama vastassa kun tultiin kotiin!

makuuhuoneen remontti on kovasti käynnissä. haettiin mukeloiden kanssa tänä aamuna maalia pönttiksen takana olevaan muuriin, joka siis on nyt väriltään hurjan oranssin-vaaleanpunainen, ja sopivia ruuveja pikku laudoitushommaan joka tekee vaatekaapeista kuin uuden. ruuvailinkin lautoja kaapin kylkeen koko aamupäivän. huomenna pitäisi jatkaa tapettien repimistä, jospa saisi uudet seinään sitten kun kesäloma, osa 2, alkaa!

tomaatit katkaisin jo, kun ne tekevät niin hurjasti niitä kukkasia. nyt vaan sitten odotellaan niitä napsittavia!
en oikein tiedä pitääkö lannoittamista vielä jatkaa vai riittääkö tästä eteenpäin pelkkä vesi, pitää kysyä joltain viisaammalta. laitetaas taas joku kiva kuva.

nostalgiaa mökillä

nyt löytyi mökin vajasta upea autenttinen luultavasti 60-luvun leipälaatikko joka tuli pesun kautta käyttöön. heti kun näin sen siellä, alkoi päässä soida marian ala-asteella suurella paatoksella esittämä lemmenlaivan tunnari. love, so exciting and new... come aboard, we´re expecting you... kyllä oli gopherilla ja kollegoilla hoitoja silloin. mikä mahtoi olla sukupuolitautiprosentti sillä laivalla! luulisi että lääkärit ilman rajoja olisivat boikotoineet varustamoa. no vitsivitsi. marian esittämä viisu kuitenkin soi päässä yölläkin kun vierailin hotelli helpotuksessa syötyäni 2 litraa espanjankirsikoita.

tässä muitakin aarteita mökin vajan kätköistä:

ekat kantarellit ja mustikatkin pisteltiin poskeemme. killin kanssa tuli lenkkeiltyä teillä joita en ole vielä kolmentoista mökkeilyvuoden aikana kolunnut. tämänkertainen mökkeily venyi nimittäin 5:n yön mittaiseksi, silloin malttaa jo lähteä vähän tutkimaan ympäristöäkin.
ja kiima jatkuu... olen ajatellut että teen itse killille pikkuhousuja, koska nähtävästi niitä täytyy aika usein pyykätä.

ai niin, kurpitsat olivat sen viiden yön aikana suorastaan posahtaneet kasvuun, se on tämä heinäkuun jatkuva sade mistä ne tykkäävät. meillä taitaa olla niistäkin tulossa kunnolla satoa. kiva juttu, varsinkin, koska viljelen kurpitsaa nyt ekaa kertaa, ja onnistumisen tunne on mahtava! niissä on tosi kauniita kukkia nyt ja kukan alla pikkuisia minikurpitsanalkuja. katsotaan saanko tähän mitään järkevää kuvaa niistä. niin ja sitten lupasin kuvan niistä malvoista, nyt ne on kauneimmillaan.

mökkikuulumisia

killillä alkoi eka juoksu. se on ollut koko viikonlopun ihan apea eikä halunnut pepinkään kanssa leikkiä. sitten laitettiin vielä nöyryyttävät pikkuhousut jalkaan...




huomenna killille tulee täplä yökylään. ei me nyt ihan niin hassahtaneita oikeasti noista koirista olla, vaan johanna lähtee poppoonsa kanssa kylpylään, ja täplä siksi tarvitsee hoitopaikkaa. mikäs sen kivampaa kun päästä eukon viereen yöksi! täplä kun on vähän mustasukkainenkin killistä, hän pisti rähinäksi kun oltiin yhdessä lenkillä ja tuli uroskoira vastaan, ja johanna sanoi ettei se ikinä muille koirille ole ennen rähissyt. nyt täytyy sitten vaan pitää niitä kovasti silmällä ja pöksyt jalassa, vaikka eikös se vauvavaara ala vasta sitten kun tämä sotkeminen loppuu. täytyypä tarkistaa asia, minulla kun ei ole ennestään tyttökoirista kokemusta.

mulla oli lasten kanssa mökillä sukeltajan pelastusoperaatio. sukeltajan ollessa siis sellainen pieni musta ötökkä jolla on sellaiset kintut siellä sivuilla. jostain ihmeestä se oli joutunut kalliolle ihan pieneen lätäkköön sukeltelemaan, se on sellainen 5 cm syvä pieni lätäkkö missä linnut käy pesulla ja juomassa. tämä kuuluu samaan sarjaan sen kanssa, että miten kalat joutuvat esim. johonkin hiekkakuoppaan joka kaivetaan ihmisille uimapaikaksi. siellä se kumminkin porskutti, ja me siirsimme sen juomalasilla toiseen lammikkoon kalliolla, joka on sellainen v:n muotoinen syvänne, siinä ei vesi kuivukaan koskaan, vaikka ei sekään ole kuin ehkä 30 cm syvä. sinne kertyy aina puista kaikkea havunneulasta ja lehtiä, joten siellä pohjassa on aina mukavaa mömmöä sukeltajan piilopaikoiksi. e-o sitä tarkastelikin pitkään ja sanoi että siellä oli ollut sukeltajavauvojakin. joko meidän sukeltaja oli sitten tosi iloinen kun sai kavereita, tai sitten sillä alkoi kekkerit uudessa kodissa. niitä sukeltajiahan näkee sadevesitynnyreissäkin! miten ihmeessä ne sinne joutuvat!

maiden´s blush kukkii.

tuoksu on upea nupuissakin! en sitten tiedä miksi neito on punastunut tätä tuoksutellessaan, ei se mitenkään härskiltä haise vaan aivan ihanalta. tai ehkä niin ihanalta, että entisaikojen renkipoika on päässyt tökkäämään ruusuntuoksusta huumaantunutta neitoa. sitten on punastuttanut aina kun on myöhemmin haistanut saman ruusuntuoksun. varmasti se on selitys, tuntuu niin loogiselta.

mökillä on jo kantarellejakin ja ekat mansikat! menen lasten kanssa jo keskiviikkona takaisin mökille, kun pidän ensi viikon lomaa. täytyy käydä hakemassa mustikoitakin silloin, olin killin kanssa metsässä ja söin niitä suuppi sinisenä.

satoa!!

nämä kaunokaiset kaivoin tunti sitten maasta, ja ne jessus miten hyviä ne olivatkaan!! ekat omat perunat ikinä!

sitten kuva ihanasta ruususta, toinen ruusu jonka olen elämässäni ostanut, "romantic roadrunner", joka typerästä nimestään huolimatta tuoksuu kauas ja on niin ihanan kaunis. eka on "maiden´s blush", joka vaikuttaa meidän mökillä, ja on kanssa nuppuja täynnänsä, mutta saa nähdä miten niiden kanssa tänä vuonna käy. ekana kesänä jotkut tuhmat toukat söivät ne nuput ja ne muutamat puhjenneet kukat.

vähän valokuvia taasen

tämä on nyt sitten se muisto kuningattaremme suuresta jubilee- vuodesta! se on ekokaislasta tehty ekoalkuperäiskansalaisen käsin kokoama ekokassi. aivan ihana ja juuri oikean kokoinen, ja sinne mahtuu vaikka mitä.

meillä oli pyyheliinaoskarinoksa pöntön päällä enkä voinut sietää sitä, että ne roikkuivat aina päässä kun pöntöllä istui. väänsin sitten tämmöisen rautalangasta ja laitoin ruuveilla kiinni tuommoiseen valkoiseen listanpätkään joka löytyi vajasta. sitten se laitettiin sikalla kiinni varaajaan, joka vie aivan kauheasti tilaa meidän kylppärissä. onpahan nyt sitten sekin "seinä" hyötykäytössä.

tuo pottusalaatti oli niin hyvää ja hyvännäköistä että laitetaan nyt siitäkin kuva!

tässä meikäläisen ihanantuoksuinen brittilaventeli "hidcote". jumankekka kun saisi sen kasvamaan ja viihtymään...

tässä tämä peräti viehättävä vessapaperitelineemme... kyllä on yhtä juhlaa tuo potalla istuminen nykyään...

tässä vielä mamman kulta piuku mökillisissä tunnelmissa.

torstaiblogi

tänään kävivät terhi ja siiri. olin tehnyt raparperitorttua jonka päälle tuli marenki ja joka plötsähti ja mansikkatorttua joka oli aivan hemmetin hyvää. oli se raparperitorttukin hyvää mutta kun se plötsähti. minun piti ottaa kuvat niistä mutta aina ne kakut tulee syötyä ennen kun vasta alan miettiä että kuva olis kiva. mansikkatortussa oli kumminkin mascarponea ja rahkaa ja mantelimassapohja ja se on ihanaa...
käytiin nasuakin moikkaamassa, nasu oli ollut rypemässä. ihan hyvä vaan etteivät kiusaisi öttiäiset.
sitten kun  t&s olivat hurauttaneet tiehensä, laitoin rillit päähän ja totesin, että jaahas, se on imurointiaika taas. miten se voi olla niin vastenmielistä!! sain kumminkin alakerran imuroitua, mutta kun saa sen tasaisen roska- ja hiekkakerroksen lattian pinnasta pois, näkee että lattia on pakko mopatakin, koska se on täynnä kaikenmaailman laikkuja ja roiskeita. tosi ikävää.

eilen sain pojan takaisin mummolasta jämijärveltä. e-o oli pari yötä maalaismummolassa niinkuin kunnon kesään kuuluu. olivat ajelleet papan kanssa traktorilla, tehneet klapeja ja ostaneet uudet kumisaappaat.

minä sain nimpparilahjaksi isännältä laventelin "hidcote" ja ihanan pikkuisen orkidean! mammu taas toi unikontaimia jotka pääsivät kasvihuoneen taakse aurinkoiseen paikkaan. tomaatteja on ihan hemmetisti! mutta kaikki edelleen vihreinä. marjat ovat jo alkaneet pikkuhiljaa mustua ja punertua. ja meidän karviaiset ovat ihan luonnonoikkuja, ne ovat keltaisia, mutta muutamassa oksassa on keltaisten seassa yksi punainen! siinä on käynyt varmaan niin, kuin siinä vitsissä jonka kerron tässä nyt teille kansalaiset:

kettujäniksen poikanen ihmetteli äitijänikseltä, miksi hän on tällainen kettujänis, kun muut kaverit ovat ihan tavallisia pupuja. äitijänis myönsi sitten että hänellä oli vähän itsekuri päässyt kerran pettämään ketun kanssa ja näin oli sitten tapahtunut. kettujäniksen poikanen lähti sitten aikanaan maailmalle, ja vastaan tuli kummallisen näköinen otus. kettujänis kysyi, että mikäs sinä sitten olet. otus vastasi: "olen muurahaiskarhu". kettujänis ihmetteli että no kyllä on omituinen yhdistelmä tänäkin.
matka jatkui ja vastaan tuli taas omituinen tyyppi. kettujänis kysyi, että no mikäs sinä sitten olet. vastaus kuului, että "olen hirvikärpänen". taas oli kettujäniksellä ihmettelemistä, ei hän enää tuntenut itseään ollenkaan erilaiseksi.
kettujänis kulki taas eteenpäin ja pellonlaidassa tuli taas vastaan kummallinen kaveri. kettujänis kysyi "mikä sinä olet", ja otus vastasi "olen poliisikoira".

kaikki kasvaa!!

sipulit ja herneet

punajuuret

potlarit ja valkosipulit

ruusupapu

tomskut

hassut ylöspäin kasvavat huvitukset

heke-kullan päivänkakkarat

pioni...

kuvia saa vissiin klikkailtua vielä suuremmiksi!

kassavirta väärään suuntaan

sunnuntaina oltiin lilylaivalla purjehduksella saaronniemen kautta vepsään. ei ole montaa ihanampaa asiaa kuin kaunis kesäpäivä merellä. turkulaiset nyt tietysti ovat turkulaisia ja joka askeleella sai väistellä hanhenplöröjä, mutta muuten retki oli tosi kiva, syötiin hyvin ja lapset kävivät meressä. vessojakin oli tarpeeksi ja luontopolut viehättäviä. se oli semmoinen ei huolenhäivää-kesäretki. paitti että maksoi aika paljon. olis kannattanu ottaa edes eväät.

eilen käytiin viemässä ruokasäkki terhin ajokoiralle ja lässytettiin ellan kanssa samalla yli-innokkaille mäyrisvauvoille. voi että kun niiden korvatkin lerppuivat ihan miten sattuu kun ne olivat niin innoissaan. terhillä oli maailman upein pioni täydessä loistossaan, oli pakko käydä nuuskuttamassa sitä, ihana!! kaivappa siitä ensi keväänä vähän juurakkoa mulle t! ja voi jumankekka, samalla reissulla pysähdyttiin maskukodissa joka on siis sukarin ihmemaa eikä mikään motelli. ostin ison peilin välieteiseen, jotain hölmöjä kippoja ja kuppeja ja semmoisen aivan mahtavan vessapaperitelineen, valkoisesta metallilangasta tehdyn, johon mahtuu sisälle kolme rullaakin, kuva tulee myöhemmin. sitten iltasella hain postista paketin coloresta, kaikennäköistä tärkeää ja välttämätöntä tuli taas hankittua. sitten rupesin töissä miettimään, että hetkinen, on taas vähän se oma itse päässyt kadoksiin, koska en oikeasti ole mikään tuhluri vaan minähän vastustan kulutusta.

tämä retkahdus alkoi, kun johanna lainasi mulle viime viikolla vähän sisustuskirjoja. katselin kuvia samalla kun pisteltiin kesäkeittoa nassuun lasten kanssa. ruuan jälkeen muksut painelivat taas pihalle ja minä raahasin hetekan vinttiin, tilasin tapettinäytteitä ja tein taas paperille sotasuunnitelman. ja sitä onkin jatkunut siitä asti. isäntäkin jo huokasi, että "sä et rauhotu". siis mitä ihmettä? mitä se sillä tarkoitti? minä pistän töpinäksi. ylihuomenna on aikaa polkea rautakauppaan hakemaan maalia ja saan aloitettua alakerran makuuhuoneen muutoksen oranssinkukertavasta ruusuiseksi. täytyykin laittaa blogiin sitten kuva "ennen" ja "jälkeen"! nyt täytyy mennä yrittämään taas nukkumista, aivot käyvät sen verran kierroksilla ettei uni meinaa tulla silmään. kasvimaallakin on niin ihanaa ettei millään malttaisi pysyä yölläkään sisällä. hyviä öitä!