taas kohelletaan

nonni, nämä nyt taas kasaantuvat. piku oli vähän pipin oloinen eilen aamulla ja mittasin sokerit, 18,5. ei ole kertaakaan olleet noin korkealla sen jälkeen kun meillä alkoi tämä kotihoito pelata. annoin heti 2 yksikköä insuliinia ja viiden tunnin kuluttua sokeri oli onneksi sitten laskenut kuuteen, ja iltamittauksessa oli vähän päälle  5. olin jo varma että ilta istutaan taas päivystyksessä. tänä aamuna se oli taas hiljaa hissukseen yksin vintissä eikä tullut kun huutelin, niin ihan selvä juttu. sokeri oli 14,2. mikä tämän nyt aiheuttaa!! ihan kuin se nousisi stressin takia nyt kun täplis on meillä, en tajua. täplä pelkää pikua kun piku on sille niin sähissyt, mutta tietysti pikkis silti stressaa. sokerikissalla normaaleina arvoina pidetään 10-15, mutta minä annan pikulle insua jos sokrut on kuudesta ylöspäin, koska se voi selvästi huonosti jos sokeri on joku hölmö 10-15. siksi tämä 14,2 on aivan liikaa pikulle vaikka eläinlääkärit sanois mitä. ja toki eläinlääkärinkin mukaan yleisvointi on paras mittari.

täpliksellä oli omalta porukalta tarttunut yskä (en edes tiennyt että koira voi saada yskän ihmiseltä, mutta totta se vaan on!) kun hän tuli tiistaina, ja se on mennyt nyt pahemmaksi kun ne painavat killin kanssa tuolla pihalla. se yskä oli ollut jo menossa ohi, ja nyt se röhkii öisinkin, ei hyvä.

e-m yskii sitä samaa yskää, aivan karsea hevosyskä, meinaa ykät lentää välillä kun lima yrittää ulos. istuin aamuyön hänen vieressään selkää taputtelemassa kun pieni röhisi niin pahasti. kuumettakin tuli yöllä sellainen piikki, hän oli ihan kuuma ja meni peiton alle, kun sanoi että paleltaa. sitten tunnin päästä hän oli taas ihan normaalin tuntuinen.

pieni lepakonkorva on syönyt tellun seurana niin paljon rönsyliljaa, että niitä pieniä vihreitä yrjöjä siivoillaan vähän sieltä sun täältä. aina välillä kuuluu se juomapullon tyhjenemiseltä kuulostava ääni kun jompi kumpi päästelee taas.

ja killi kusi taas sänkyynsä.

mutta johanna on porsinut ja sekä äiti että vauva voivat hyvin. onnea!

ja lisää kissankuvia...

tämä on nyt ehkä vähän sarjaa kissa edestä, kissa takaa, kissa istuu, kissa makaa, kun en ole saanut minipiukusta mitään hyviä kuvia ( hän ei kykene pysymään paikallaan), mutta kun toinen on niin söpö niin täytyyhän tätä onnea nyt jakaa!

voi tokkiinsa...

jos tuuli ottais noihin kiinni niin se olis menoa sitten

kavereitahan jo ollaan!

killikin on haistellut bossen takalistoa jo ihan hallitusti ilman että olisi saanut köniinsä tai edes sähinää. bosse tuntuu olevan reipas ja ulospäinsuuntautunut pikkukaveri. pikun kanssa he ovat jo hyvää pataa ja tellukin sietää häntä jo. voi mahdoton sitä kokoeroa pikun ja bossen välillä! piku kun on kaamea bronttosaurus, ei ylenmäärin paksu vaan isokokoinen muutenkin, niin on tämä pieni sintti sitten ihan muurahainen siinä vierssä kun he haisuttavat.

johanna lähti sitten synnärille aamulla joten meidän eläinmäärä lisääntyi taas, täplis tuli killille seurapojaksi. kovasti on räksyttäväinen seurapoika, mutta on hauska katsella kun ne painelevat tuolla pihalla täysillä, ja aina täplä edellä ja killi perässä. ei jää epäselväksi kuka sitä kaulinta heiluttaa! pikkukissakin saa kunnon totutuksen koiriin jos täplä muutaman päivänkin meillä kortteeraa. onneksi täplä pitää kissoja niiiin ihanina!

kuvia

tommonen pikkueläin

on taas vähän tuota kuvakertymää niin laitetaan vähän tännekin. ei tainnut olla auringonpaistetta luvassa tälle viikolla niin tässä tulee:

miten noi puunlatvat voikin näyttää niin hienoilta pakkasessa ja auringossa!

tämä masiina ei taas tottele mua ja sijottelee kuvia ihan mielivaltaisesti näköjään. en millään saa niitä haluamaani järjestykseen.

lupasin ystävälle julkaista namiappelsiinipain ohjeen, mutta kun se on aivojeni mutkaisuudesta johtuen lipunut jo täsmällisyyden tavoittamattomiin. ohje menee siis vain suurinpiirtein näin:

pohjaan tulee jauhoja 4 dl, voita 125 g ja kylmää vettä 4 rkl. möyhi sekaisin ensin jauho ja voi, ihan kädellä, sitten sutkuta vielä vesi siihen. laita tekeentymään jääkaappiin siksi aikaa että käyt laittamassa tulen saunan pesään.

sitten tarttis olla appelsiinimehua, varmasti joku vajaa 3 desiä. sitä kuumennetaan kattilassa maizenan kanssa. sitten kun se vetää ittensä sellaiseksi että lusikka jää seisomaan pystyyn siihen, heitä nokare voita sekaan että edes vähän notkistuis. sitten vatkaa 3 munaa ja reippaasti sokeria riippuen siitä miten makeasta tykkäät ja sotke se edelliseen.

kypsennä sitä pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, sitten heitä päälimössö siihen ja sitten vielä 175 asteessa joku vartti. hyvää pakkaa tulemahan.

eli tämmöstä.

nauti sitte saunan jälkeen hyvän ohjelman ja teen kera.

vauvaonnea

ylpeänä esittelen uuden perheenjäsenemme: cleverkitty bigboss, "bosse"

leena toi hänet eilen ja nyt on kovasti touhuttu ja tutkiskeltu paikkoja! hän nökötti tietenkin sohvan alla koko iltapäivän ja kun muksut olivat menneet nukkumaan ja minäkin olin siirtynyt poirotin seuraan sänkyyn, oho miltä se kuulosti, bosse ilmestyi sohvan alta tekemään tuttavuutta isännän kanssa joka vielä telkkaria sohvalla katseli. turina kuului makkariin asti kun hän oli niin tyytyväinen itseensä. aamulla hain hänet sänkyyn meidän kanssa (poirot oli sieltä jo poistunut), hän ihan tärisi kun jännitti niin paljon, ja silti uteliaisuus vei voiton. kukkasia on jo popsittu, sähköjohtojakin yritetty, killille on sähisty ja lattialle liruteltu monta kertaa. potalla hän kävi ihan oma-alotteisesti illalla, mutta ei ole tainnut uskaltaa nyt valoisaan aikaan mennä sinne ja on sitten vähän päässyt lattialle. illalla oli hauskaa, kun bosse meni haistelemaan pedissään nukkuvaa killiä, ja killi heräsi ja melkein ilmaan lensi kun pelästyi niin paljon!

killi oli muuten toistamiseenkin pissannut sänkyynsä. kyllä se taitaa olla sitä juoksua enteilevää pissuttelua. laitoin sänkyyn nyt muovitettua froteeta ettei tarvitse kokoajan pyykätä.

täytyy laittaa tähän tellustakin kuva, kun hän istuskeli sängyssä niin kertakaikkiaan hämmentävän omituisesti. ei hän itse huomannut mitään erikoista, istuskeli vaan ihan rauhassa vaikka kuinka kauan. kyllä meitä taas naurutti.

siivouspäivä

eilen pääsin kunnolla taas siivoamisen makuun, kun killi oli jostain syystä pissannut yöllä sänkyynsä. ihmettelin yöllä kovaa pissanlemua, mutta oletin sen tulevan kissanpotasta, tellu oli siellä kuopsuttanut vähän aiemmin. karmea totuus paljastui aamulla, kun killi oli tavallistakin surkulimpi. hän pötkötti siinä pissaisessa pedissään ja oli sen näköinen, niinkuin odottaisi saavansa selkään kohta. se on killillä aika usein ongelmana, hän on aika reppana, vaikka toki ryhdistäytyy silloin kun vieras ihminen seisoo oven takana. peti haisi oikein kauas, koira lemusi kuin beduiinin kantapää ja pissaa oli sitten tullut sen verran, että se oli mennyt läpi asti, vaikka siinä on nukkumapatjan alla vielä kaksinkertainen vaahtomuovipatja. onneksi on muovinen peti. nukkumapatja lensi roskikseen, sitä ei voinut enää pelastaa, kun sen pintakin oli niin haperoa jo että olisi vanut tulleet ulos jos olisin alkanut sitä pestä. vaahtomuovipatjat tulikin pestyä nyt sitten oikein kunnolla, hyvä vaan, ei niitä muuten tulisi ikinä kumminkaan pestyä. helposti meni kumminkin, kun triittasin päälle pesuainetta ja tänttäröin jaloilla niiden päällä ja suihkutin samalla. se jäi mysteeriksi, että miksi hän sellai sänkyynsä päästeli. tai jos hän oli nähnyt pahaa unta, kun on vielä vähän vauvakin.

akvakin tuli siivottua 

päivällä paistoin sellaisen reilun puolen kilon satsin kanafileitä, oli tarkoitus laittaa siitä hänelle iltaruoka ja tämän päivän aamuiset. sekoittelen niihin aina mitä milloinkin sattuu olemaan, hän on aika kranttu mutta yritän pitää häntä jätemyllyn asemassa että ruokaa menisi mahdollisimman vähän hukkaan. laitoin kanaset kuppiin tiskipöydälle jäähtymään ja mentiin muihin puuhiin. jotenkin ihmeellisesti kuppi oli kuitenkin tyhjentynyt illalla, silti se seisoi samassa paikassa mihin olin sen jättänyt. en nyt sitäkään ollenkaan tajua. miten se on voinut onnistua tyhjentämään kuppinsa ilman että se on edes kaatunut puhumattakaan siitä että olisi pudonnut lattialle. ja killi on niin iso ettei se ole voinut sinne tiskipöydälle hypätäkään ja syödä niitä siellä. no, tuskin pikukaan niitä pisteli (ei ainakaan ole ilmestynyt puolen kilon pullistumaa kissan keskivaiheille), joten kait ne killin suuppiin menivät. sai sitten vähän vähemmän tänä aamuna kun ei ollut muuta kuin vähän jauhelihaa ja kaurapuuron jämät.

hurttapuvun mysteeri sentään selvisi, joku on töpännyt. puku oli jo ollut tuloillaan kauppaan, sitten joku olikin palauttanut sen takaisin varastolle. se on ensi viikon alussa saatavissa, sain nyt lupauksen siitä.

uudelle perheenjäsenelle olen laittanut jo vaikka mitä tilaukseen, voi ei. en millään meinaa pysyä housuissani, hän saapuu huomenna!!

vauvojen odottelua

eilen illalla olin terhillä heppastelun merkeissä. saarikumpu kävi ratsastamassa neitillä ja voin sanoa oppineeni taas jotain uutta. on ilo katsoa hyvää ratsastusta, kun hevonen toimii moitteettomasti ja oikeasti tekee töitä. neiti oli kasvanut aivan valtavasti sitten viime näkemän, alkaa näyttää hevoselta! terhi, tuo ihana somelainen muija, oli investoinut vielä ihaniin laskiaispulliin, joita nautimme hyvän iltateen kera hevoshommien jälkeen.

tänä aamuna lähdin e-m: n kanssa ajelemaan virttaalle katsomaan meidän uutta perheenjäsentä!! pidettäköön loput vielä salaisuutena! kuvia seuraa myöhemmin. pikkuinen saapuu näillä näkymin viikonloppuna. täpliskin muuttaa taas meille siksi aikaa kun johanna käy päästämässä uutta kansalaista ulos, minä hetkenä hyvänsä.

nyt tuli sen sortin vihjettä arjalta että täytynee lähettää kunnon suklaalähetys ranskanmaalle. olisi se kamalaa elää ilman sitä fazerin sinistä, miten se voikin olla niin hyvää. olisipa kiva päästä sinne kyläilemään joskus, ranskankokemukseni rajoittuvat pariisiin ja siitäkin on jo niin pitkä aika. pitäisiköhän laittaa sitä sinistä menemään sinne ihan jatkuvalla syötöllä, niin arja ei kehtaisi sitten olla majoittamatta meitä jos joskus saavumme pelipaikalle.

maalaisjuntit isossa cityssä

käytiin sunnuntaina nasua katsomassa uudessa paikassa. hyvinhän hänellä meni, ei ollut moksiskaan vaikka näki entisen mamman ekaa kertaa viiteen päivään. ihan hyvillä mielin lähdettiin takaisin kotimatkalle ja luonnollisesti eksyttiin helsinkiin.
ajettiin ohi yhdestä liittymästä joka sitten oli jo niin lähellä helsingin keskustaa, ettei uskallettu enää takaisinkaan kääntyä siltä kaikelta liikenteeltä. anteeksi nyt vaan jos on lukijoita sieltä, mutta ei ole kyllä ihmisen asuinpaikka minun mielestäni se kaupunki. missä siellä on puut? ei hetkeäkään hiljaisuutta koskaan. siellä sekoiltiin taas oikein perusteellisesti, sikinsokin menee teitä joka suuntaan, välillä ajeltiin ratikkakiskoilla (saako niillä ajella?) ja pelättiin että mistä suunnasta niitä raitiovaunuja sitten milloinkin tulee. hurautettiin senaatintorilta kohti satamaa kauhean rattiraivon vallassa, kun ajattelin että pakko sieltä satamasta on joku kartta löytyä. surkeita karttoja, mitä virkaa sellaisella kartalla on, joka näyttää vain sen sataman ja lähikaupunginosat!! kiukuttaa se koko helsinki, kun se on niin sekava. turku on paljon selkeämpi, koska korttelit on neliön mallisia. helsingissä on ihan mahdotonta suunnistaa ilman karttaa, koska menee ilmansuunnista sekaisin, sitä pyörii ympyrää. no, isäntä kuitenkin sai sitten kuningasajatuksen: kysytään taksikuskilta! länsiväylä löytyi sitten lopultas melko helpolla. mutta kyllä oli helpotuksen tunne kun näki kyltin jossa luki TURKU!! huomaa kyllä että ei minusta enää kaupunkilaiseksi olisi, ahdisti niin paljon se ihmisvilinä ja liikenne, kaikki ne putiikit ja liikennevalot, että laitoin jo sen surkean kartankin lopultas syrjään ja luovutin, teki mieli tunkea pää hansikaslokeroon ja ruikuttaa siellä surkeana, että haluan kotiin!!

laitetaan seesteisiä talvisia, hyvin rauhallisia maalaiskuvia tähän. omalta hiljaiselta pihalta.

ihmeellisiä valoilmiöitä ja kevättä rinnoissa

jotain sieltä puiden takaa pilkistää

oltiin e-m:n kanssa ottamassa aurinkoa eilen. olen niin alakuloinen ollut naskin takia, että tuli ihan tarpeeseen tämä yllättävä kirkastuminen. ja jatkuu vielä tänäänkin, ohhoh!! tänään oli aamulla pakkasta 25 astetta joten en taida viedä pikkumuikkua pihalle vielä, jospa hieman lauhtuisi iltaa kohden niin sitten vasta. vaikka ei se arska ihan samalla lailla vaikuta ikkunan läpi! huomattavasti teho on piristävämpi kun on raittiissa ulkoilmassa naama käännettynä auringon suuntaan!
eilen sitten kun vaeltelin talviunta uinuvassa ihanassa puutarhassani, alkoi taas se tuttu tunne nostaa päätään - mitä tänä keväänä laitetaan! en millään taas meinaa housuissani pysyä, pitäisi jo päästä harventamaan risukkoisia marjapensaita ja leikkaamaan omppupuita. kukkamaalle olisi kyllä kivinen reunus kivampi kuin nuo puutapit jota jo aloittelin laittamaan syksyllä. mutta pitäisikö tehdä oikein siisti ja ostaa oikein reunuskiviä? luonnonkivissä on kauhea asettelu, pahimmassa tapauksessa ne sortuvat kun olet saanut homman valmiiksi ja rikkaruohot rehottavat joka välistä. jos laittaisi nättiä tasakokoista vaikka ihan betonikiveä, ne saisi peitettyä lopulta kasveilla kauniisti, ettei näkyisi kuin sieltä täältä. ja voisihan niihinkin yrittää saada vaikka sammalta kasvamaan, konstit on monet. terhi lupasi lahjoittaa kultapiiskua ja ne nauhukset, niille pitää miettiä paikat valmiiksi heti kun lumi alkaa vähän sulaa. ja voi että miten sitä viherpeukaloiden kuvastoa taas odotellaan...
jostain brittikaupasta on tulossa ihanan carol kleinin grow your own veg, joten varmaan kun se saapuu, alan taas miettiä kasvimaata innosta höyryten ja sitten se kukkapuoli jää vähemmälle. sama homma joka vuosi!

killin polkuantura on lopultakin alkanut pysyä ummessa. iltalenkillä eilen ei ollut tossua jalassa kun ajattelin kokeilla miten käy, ja ehjä oli kun tultiin takaisin kotiin vaikka oli kovasti leikitty kaverinkin kanssa. tämä pakkanen ehti kuitenkin ennen sitä ihanaa fleecepukua, en tajua mikä siinä nyt niin kestää.

mutta kitchen aid on saapunut! luin niin paljon ylistäviä kommentteja netistä siitä masiinasta, että uskaltauduin tilaamaan sen hobby hallista kun oli niin kauhean hyvä tarjous. meillä ei ole ollut yleiskonetta ja olen asiaa hauduttanut vuoden päivät. johanna ainakin sanoi, että tekee kaikki pulla- ja sämpylätaikinat yleiskoneella. minä olen aina tehnyt käsin, mutta se skippaan aina sen "vaivaa niin ja niin kauan"-vaiheen, ja usein sämpylät onkin sellaisia puolen kilon painoisia. maussa ei toki ole vikaa. nyt olen alkanut laiskistumaan leivän leipomisessa, ennen tein melkein viikottain leipää tai sämpyliä.  sitten tässä taannoin kävi niin, että "vaivasin" jotain taikinaa rakkaalla uskollisella (vanhalla) sähkövatkaimellani ja siitä murtui toisesta vispilästä se muoviosa joka on siinä puolivälissä. melkein karjahtelin kauhusta. sain onneksi varaosaliikkeestä uudet vispilät, mutta totesin, että ei se taida kaikkea kestää. se entisestään vakuutti minua siitä, että joku yleisvekotin voisi olla paikallaan. jos niitä leipiäkin tulisi tehtyä sitten taas useammin. pelkään että se jää seisomaan keittiön koristeeksi, mutta toisaalta tykkään leipomisesta niin paljon, että täytyy nyt luottaa siihen, että kitchen aid tulee kovaan käyttöön ja tarpeeseen. en silti hylkää parasta ystävääni, vanhaa kunnon sähkövatkainta. olen joskus sanonut, että jos joutuisin autiolle saarelle ja saisin valita mukaani yhden sähkölaitteen, se olisi sähkövatkaimeni, me kuulumme yhteen. olisi sitä kiva siellä saarella sitten katsella vaikkei varmaan pistorasiaa löytyisikään mistään.

mmmm....

itkupillin turinaa

kultainen nasuttaja lähti tänään uuteen kotiin, buhuhuuuu.... yritin ajatella epäitsekkäästi, aika ja taidot eivät vain kertakaikkiaan riittäneet hänelle, hän ansaitsee enemmän kuin mitä mammalta voi saada. oli taas rankka ilta eilen kun halin häntä viimeistä kertaa tallissa. tänään uusi omistaja karoliina haki hänet pois, hän oli vähän huolissaan mutta käveli kiltisti traileriin. mutta hän pääsi hyvään paikkaan (en kai muunlaiseen olisi häntä antanutkaan!!), kotieläinpihaan porvooseen. hänestä tulee talutusponi ja lasten suosikki. mennään katsomaan häntä jo ehkä ensi viikonloppuna ja tietysti sitten kesällä taas. ja tietenkin sopimukseen laitettiin minulle etuosto-oikeus.

nyt pitää miettiä jotain muuta.

sunnuntaina olin ratsastamassa ekaa kertaa yhdeksään vuoteen!! sekopäinen pamsu vei mua kiitoa ympärs varsinais-suomalaista maaseutua. ihan olin matkustajana, ei yhtään kivaa. taitaa mennä seuraavat 9v ennen kuin seuraavan kerran teen jotain noin hölmöä. luulin että sitä saa kokoajan koputtaa kylkiin että se jaksaa kävellä, ja mitä vielä. niin lähdettiin kun tykin suusta eikä pamsu vauhdin hurmassaan ollut kovin vastaanottavainen pidätteille, karjumisesta ja kiroilusta puhumattakaan. jumankekka. mites se ilkeä ja irstas vitsi meni että yöllä ratsastaa ku mannerheimi ja aamulla kävelee ku ahtisaari. pätee nyt meikäläiseen, aika kipeenä on paikat! vaikken olekaan yöllä ratsastanut, ihan tiedoksi vaan.

ostin killille tossut, varvas ei ole vieläkään kunnolla parantunut. laitan sille lenkille vielä sen pumpulin ja siihen pintelin ja sitten tossun. ja kun kerran kauppoja tehtiin, laitoin samantein tilaukseen vedenkestävän hurtta- fleecehaalarin, kun liikkeessä ei ollut hänen kokoaan. eikä punaista, kun eihän tyttökoiralle voi laittaa mustaa! tyhmät ilmatieteilijät lupasivat että lopputalvi on superkylmä, senkun näkis. no, me ollaan sitten ainakin varustauduttu, vaikka tuntuu kyllä menevän aika usein pieleen ennustukset nykyään.
sitä juoksuakin tässä odotellaan. pikkuhousuja pitäisi kanssa hankkia plottinokalle parit lisää, kun noita pitää nähtävästi joka päivä pestä, vaikka ne kyllä kuivuvatkin nopsaan lattialämmityksen päällä kun käsin vaan pesee lavuaarissa. killi on ollut vähän masentunut viime päivinä, se varmasti enteilee sitä juoksua. se on niin surkea, kun makaa kopassaan ja katselee kun ihmiset kävelee ohi. silmät vaan liikkuu päässä, muuten ei hievahdakaan. pientä alakuloa... mutta saa hän ulkona sellaisia paviaanikohtauksia että tossut pois. sitten ratkeaa taas se varvas, kyllä on vaikeeta.

leivontaa ja kierrättelyä

saatiin kamalia ns.belgialaisia sokerisuklaita jouluna, eihän semmoisia pysty syömään. keksin laittaa niitä muhvinsseihin!

sinne vaan keskelle ältsiksi sydämeksi

ihania niistä tuli... eikä se suklaa ollut ollenkaan niin kamalaa kun se on siellä seassa. tietenkin tein sitten samaan syssyyn myös mustikkapiirakan kun oli vähän eilinen kermaviili jääkaappiin päässyt unohtumaan. kiva nyt sitten pistellä muhvinssia ja mustikkapiirakkaa kun pitäisi taas laihtua. johanna meinaa poikia jo kohta ja minä olen kuin mikäkin tursas. pukeudun ristiäisiin johonkin telttaan.

milläs noita voisi vastustaa. otetaan siis toinenkin.

 isäntä hemmotteli minua sitten vastapainoksi ihanalla mozzarellasalaatilla, tuli ihan jo mieleen kesä... teen usein mozzarellajuttuja mökillä. tulppaanejakin tekisi jo mieli, alkaa riittämään tämä harmaus!

tänään alkaa taas jooga ja tein tyynyliinasta kassin johon mahtuu kaikki tarvittava! jooga-alusta ei mahdu mihinkään mun reppuihini eikä muihin nyssyköihin ja olen kauheasti tuskaillut sitä, että pitääkö mun nyt mennä ostamaan joku monen kympin treenikassi, kun en halua kädessä kamoja raahata. sitten onneksi keksin tämän  ekoidean. ja maailma pelastuu!

tammikuista mutinaa

oltiin torstaina piknikristeilyllä ja killi mun äidillä hoidossa sen aikaa. kun oltiin taas takaisin autolla, se ei inahtanutkaan, akku ihan sippi. no onneksi saatiin ystävällisiltä kanssaristeilijöiltä virtaa. soitin mammulle siinä että vähän nyt kestää, niin arvaatkaas mitä. killi oli sitten häipynyt. mammu oli raottanut ovea kun oli pukki tullut vähän myöhässä ja se sitten riitti. voihan itku ja räkämälli! mammu ei ollut uskaltanut ilmoittaa mulle aiemmin, ja sanoinkin että hyvä ettet koska olisin sitten helikopterin jo soittanut hakemaan mut sieltä botskista. killi oli ollut kolmesta asti häviksissä ja sitten alkoi jo olla ilmoituksia karkureissa ja etsijöitäkin useampi. joku nainen joka asui siinä lähellä, tuli neuvomaan meitä miten meidän on nyt edettävä, hänellä oli itsellään koira joka oli koulutettu ihmisten etsintään. hänkin lähti siitä sitten etsimään killiä. meille tuli puheluitakin että "nyt se juoksee täällä", uskomatonta avuliaisuutta, turkulaisilta ajatelkaas! killi kun on niin pöljä ja vähäjärkinen, ei se anna vieraan ihmisen ottaa itseään kiinni. toisaalta ihan hyväkin, mutta tällaisessa tilanteessa toivoisi että se hakeutuisi ihmisten luokse. se oli juossut sitten jo satakunnantien yli autojen seassa, kuulemani mukaan oli meinannut jäädä linja-autonkin alle. pakko oli lähteä kotiinpäin puoli yhdeltätoista, olin sitten jo rämpinyt lähimetsät ja huudellut äänini käheäksi enkä saanut enää vihellystäkään tulemaan, piti saada lapset omaan petiin nukkumaan. äitini sanoi että kyllä hän sitten lähtee jos ilmoituksia tulee.
yhdeltätoista soitin hänelle vielä ja jumankekka mikä helpotus, killi oli tullut takaisin! mammu sanoi, että kun hän oli tullut viimeiseltä etsintäretkeltä, se oli istunut talonkulmalla katsoen siihen malliin että' "missä sä olet oikein ollut!" polkuantura on halki sellai että se pitää varmaan viedä tikattavaksi mutta muuten meidän monitoiminokka on kunnossa. ei ehtinyt nähdä vilua eikä nälkää tuhman seikkailunsa aikana.

terhi kävi tänään hieromassa nasun ja oli sitä mieltä, että ei pahemmin mistään kirraa, halusin että terhi käy sen läpi koska oikea etujalka oli aika kovilla kun vasen oli virattomana. nasu voikin oikein hyvin, hematooma on sellainen pingispallon kokoinen mutta missään ei ole turvotusta enää. menohalut olisivat kovat, laitoin hänet eilen illalla tarhaan ja siivosin karsinan perusteellisesti sillä välin. pääsi poni pitkästä aikaa ulkoilmaan. hän haisteli vaan vähän kakkoja ja meni sitten kyhnyttämään takajalkojaan.

isäntä on ollut ihan p-r-naamalla eilisestä alkaen. sitä harmittaa kun joutuu maanantaina töihin kahden viikon lomailun jälkeen, kiukuttelee sitten mulle. ja että minä niin mieleni pahoitin kun saunakin oli liian kuuma. kävin kaksi kertaa hangessa pyörimässä välillä kun piti jäähdytellä tunteita kun niin kovasti v*tutti se isännän kiukuttelu.

meidän joulukin on sitten ohi. killi kaatoi kuusen. olisin tykännyt pitää sen nuuttiin asti koska se oli harvinaisen tuoksuva yksilö ja toi ihanaa tunnelmaa tupaan, mutta otin sitten koristeet pois ja vien kuusen huomenna nasulle. höh.

laitetaan tähän tämmöinen seesteisempi kuva loppuun missä meidän pupu ottaa rennosti.