vielä lampaksista tehtyjä vaatteita!

kynsikkäät ja korvalaput:

liivi:

ja sitten vielä huvittava kippo varavessapaperirullalle jonka maalailin mökin huussiin:

varoitus! älä lue nälkäisenä!

juhannusmenyystä selvittiin hengissä, vaikka tiukkaa teki ja nappeja lenteli ilmojen halki. menyy ansaitsee tulla julkaistuksi, sen verran siinä oli suunnittelemista ja sitten kokkaamista:

-alkupalaksi uusiperunasalaattia ja savupororuisnappeja yrttituorejuustolla

-katkarapukookoskeittoa, vaaleaa leipää, juomaksi valkoviiniä

(tässä välissä piti olla parsaa voisulassa mutta kaupassa oli vain mädäntyneitä italialaisia)

-basilikamarinoidut broilerfileet, herkkusieniä, oliiveja, marinoituja valkosipulinkynsiä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja sipuli-tomaattisalaattia viinietikalla ja öljyllä höystettynä

-mansikoita ja kirsikoita vaniljakermavaahdolla

-kahvia, mangolikööriä, suklaa

ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! sain myös isännältä kehuja, että kokonaisuus oli tasapainoinen. meidän mammukin meinasi revetä kun söi niin paljon.

killillä oli myös mainio juhannus, ellei niitä punkkeja oteta huomioon. mökkinaapureillamme on aprikoosinvärinen peppi-villakoira, ja killiä ei paljon näkynytkään, kun ne painelivat pepin kanssa peräkanaa naapurin pihalla kokoajan. killi kävi vaan lepäämässä ja juomassa välillä omalla pihalla, ja melkein samantien alkoi aina kuulua räksytystä ja peppi ilmestyi meidän kalliolle hakemaan killiä takaisin.

hyvää juhannusta!

tiistaina oltiin johannan kanssa joogassa, että teki gutaa rutisevalle selkärangalle! se oli ulkona ja oli ihana kuunnella käen kukuntaa siinä pyllistellessä.

eilinen oli luonteva jatko sille joogaillalle, lähdettiin johannan ja lapsipoppoon kanssa paraisille stentorpin lammastilalle lampaita palluttamaan. luonnollisesti tuollaiset reissut tietävät aina hurmoksellista rahantuhlaamistakin, mutta lampakset olivat kyllä päätähtiä! tiedän kyllä että ei sitä taivuteta "lampakset", mutta se liittyy siihen eläimille sössöttämiseen joka on mulle ihan pakkomielle. no lampakset saivat ison litlikassillisen kuivia leipiä ja meno olikin kovaa. ihmeen vähän ne kyllä määkivät. mutta vauhtia niihin tuli kun tarjoilu alkoi. siellä oli suurin osa katraasta lähtenyt kesäksi jo johonkin saareen, mutta nämä muutamat oli jätetty kai vierailijoiden iloksi. me intoillaan johannan kanssa molemmat lampaista ja oltiin ihan valmiita palaamaan takaisin pakettiauton kanssa. isäntä kysyikin kun tuli töistä että montako lammasta ostit. en yhtään, nyyh!!! vielä... niitten pienet suuvärkit on niin vastustamattoman pehmeitä ja se suuppi käy kokoajan kun ne jauhaa namia pienillä hampaillaan! ja ne haisee niin hyvälle! olen aina pitänyt lampaiden tuoksusta. tykkään kovasti vuohistakin, mutta ne ovat aikamoisia haisuleita, pukit erityisesti. lampaat haisevat ihanalle. tämmöttös käsityö-ihmisenä suomenlampaan villaa arvostan myös yli kaiken, sitä pitäisi jostain alkaa hankkimaan (vihjeitä otetaan kiitollisna vastaan), olen vuosia odottanut sopivaa saumaa, että opettelisin kehräämään.  huovuttaminenkin on mun juttu, vaikka en tuota tekemääni pekka puupää- lätsää kehtaakkaan kylänraitilla käyttää. aion huovuttaa joku päivä itselleni juhlakoltunkin.

  no sitte tosiaan siellä oli myymälä johon jätin sen verran rahaa että sanoin isännällekin etten tule ikipäivänä kertomaan hänelle paljonko meni. mutta lammastuotteethan on käytännössä ikuisia niin niistä kannattaa maksaa, ei hyvää saa halvalla! ja ne on suomalaista käsityötä jota täytyy kannattaa vaikka köyhä olenkin. ostin aivan ihanat kynsikkäät, jotka tuoksuu ihanalle lampaanpehvalle ja niistä jää kädet sellaisiksi ihanan rasvaisen tuntuisiksi koska sitä rasvaa ei ole pesty langasta pois! ja se lampaan villan rasvahan on juuri se, mikä siinä
villassa lämmittää. niissä kynsikkäissä on pässin kuva. sitten ostin ruskeat korvalaput, ne on pörröiset, niissä on siis talja kanssa, eivät ole kudotut vaan turkislaput. sitten mukaan lähti vielä kuulkaa ihmiset turkisliivi johon on painettu sellaisia jotain muinaisia viikinkikuvioita! se oli jotain 10 vuotta takaperin, asuin vielä turussa ja olin jossain koulutuksessa forum marinumissa ja näin siellä lampaan taljasta tehdyn turkisliivin myynnissä ja näihin päiviin asti olen sitä liiviä miettinyt ja katunut etten sitä ostanut! nyt mulla on vielä hienompi!! en huomannut ottaa niistä kuvia vielä, ne ilmestyvät myöhemmin samalla kanavalla.
                                                                                             

mutta nyt toivotan kaikille lukijoille hyvää kaikkein pisintä kesäpäivää ja juhannusta!
                       

          

jutunaiheet vähissä...

laittelen vähän näitä valokuvia nyt kun ei ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä.
killillä oli taas punkki, yök. laitoin sille jo sen pannan. nyt se haisee teepuuöljyltä yötä päivää.

liljat kukkii, väri on upea minkä halpiskamerani pilaa. yhtään kuk-
koa en ole vielä löytänyt mutta eiköhän ne jostain taas tupsahda.




 

mökillä kukkii ihana lewisia. tänä vuonna kukki ekaa kertaa kylmänkukkakin, oltiin meidän mammun kanssa siitä aivan innoissamme. lewisia on kukkinut joka vuosi vaikka se ruusuke on välillä ihan kamalan näköinen, sillä taitaa olla hyvä paikka. aikaisempi oli kalliolla ja se kyllä kuoli, ilmeisesti se ei pahemmin merituulista pidä ja multaakin tarvitsee sentään hiukan enemmän.
oppia ikä kaikki.





                                                                                                       
                                                                                                         
väänsin tänään tämmöisen saippuakupin mökille. meillä on semmoinen tiskauspaikka ulkona ja siinä on hanallinen vesisäiliö. nyt saa pestä niitä multaisia sormia saippuallakin. ja tyylillä!

taru toi viikonloppuna kirsikkatomaatintaimen! en elättele toiveita mistään ketsuppitehtaasta, kun nyt saisi napostellakseen sieltä! edellisissä onkin pikkuruisia vihreitä pallukoita jo! salaattia kasvaa jo kovaa vauhtia, perunat ovat kunnolla törröllään ja valkosipulit ovat puolimetrisiä viikonlopun sateiden jälkeen. herneillä tietysti pyyhkii hyvin, samoin sipuleilla, punajuurenlehtiä on ilmestynyt pinnalle ihan kivasti, mutta lanttua vaan 2 kpl ja purjo ei itänyt ollenkaan. se vähän harmittaa, vaikka ei meillä ole säilytystilojakaan talveksi, mutta purjon olen aina pakastanut rinkuloina. olen muutenkin himopurjoilija.

meillä oli tänään pihalla leppis jolla oli 15 pilkkua! se oli muuteskin aika valtava, taisi olla joku metusalemi.

pytyttää

taas ollaan flunssassa. tällä kertaa iski joku superpöpö meihin kaikkiin, tultiin kaikki saman yön aikana kipeiksi. luonnollisesti isäntä on jo tervehtymään päin, e-o ei ollut kovin pahasti missään vaiheessa kipeä, mutta e-m on aikas kuitti ja minä taidan viedä itseni tänään lääkäriin. piti päästä illalla joogaan!!! kiukuttaa!

myös se aiheuttaa hammastenkiristelyä (eli toisin sanoen haluaisin päästä kuristamishommiin), kun nuo penteleen viheräijät silppuavat kaikki kauniit kukat tienposkilta, mitä nopeammin, sen parempi. siis ketä ne kukat haittaa? kuka on tämän epäonnistuneen päätöksen takana? miksi se toistuu vuodesta toiseen eikä asiasta ja ihmisten valituksesta opita? tapahtuiko ennen paljonkin kolareita ja muita vaaratilanteita liikenteessä, koska tien reunalla kasvoi puolimetristä kukkaniittyä? onko ongelma globaali? näitä kysymyksiä olen pohtinut päässäni kuluneen viikonlopun ajan. tuijotin erittäin pahalla silmällä tökeröä traktorikuskia, ihmishirviötä joka vailla huolen häivää silppusi piennarta parimetrisellä tuhoterällään. oli vielä muksu siellä mukana että sekin oppii miten luonnolle pitää näyttää paikkansa.

killillä oli punkki melkein pimpissä. se oli imaissut ittensä täyteen ja oli iljettävä harmaa pallo. mietin että repeääkö se iljettävä takalisto kun veivaan sen siitä. hyi yök miten iljettävää, kyllä on menty vikaan siinäkin kun semmoisia on alkanut kehittyä maapallolle. syökö niitä edes linnut vai onko niillä mitään muita vihollisia kuin punkkipihdit! ostin jonkun minkälie huuhaapannan apteekista jota testataan sitten tulikokeella loppukesän ahvenanmaanreissulla. iljettäviä.

siis nyt piti toimia luonnonvastaisesti lauantaina. mökillä oli terassin katossa ampoilla pesä. pakkohan se oli viedä vähän kauemmaksi. mutta kyllä kävi surku, kun heti kun isäntä oli kuskannut sen pois, siihen tuli amppa pyörimään ihan hädissään, että missä pesä!! mä niitä amppoja kyllä pelkään, ne jostain syystä tykkää musta, mä varmaan haisen. muistan vieläkin sen kauhun päivän kun vein joskus vuosia sitten roskapussia ja roskiksen ympäristö olikin täynnä amppoja ja kaikki surisi mun ympärilläni. tosin olisi ehkä kannattanut vähän karsia sitä villiviiniä terassinkulmalla niin olisivat pesineet jossain muualla.

tässä on vielä mielen tyynnyttämiseksi näin kuohuttavan päivityksen jälkeen  kuva meidän mökiltä kun on suomen luonto parhaimmillaan.

ai niin ja nämä puukengät!! on äidillä ja tyttärellä yhtä söpöt!

diamond jubilee ilman ranskalaisia, please

arja lähti ranskanmaalle, hyvää matkaa ja tervetuloa takaisin. olen ihan plössähtänyt sitten kun hän muuttaa sinne kokonaan, jo toinen arja joka muuttaa pois mun elämästäni. kolmas onneksi tuli munakuorman kanssa lopultakin edellispäivänä, tytöt oli vaan pitäneet näin pitkän tauon muninnassa. ehdin jo pelätä että kettu on vienyt ne ja munat on menneet rikki mutta ei sentäs.

olen tuntenut itseni henkisesti britiksi abauttiarallaa 10-vuotiaasta, joten taasen oli suuren juhlan tuntua ilmassa kun majesteettimme kuningatar elisabeth juhlisti vallassaoloaan. ja vielä synttäritkin tulossa... taas saa herkutella. leivoin teemaan sopivia herrasväenpikkuleipiä:

sitten tein ihanaa kakkua johon tuli reseptin mukaan suorastaan pröystäilevä määrä brittiläisittäin portviiniä, mutta kun meillä nyt ei ollut semmoisia niin laitoin metsämansikkalikööriä, ja olen ollut ihan kekkulissa siitä lähtien. kakusta ei saanut kuvaa tähän, koska en ehtinyt ehostaa sitä semmoisen näköiseksi, että sen maun samettisuuden ja runsauden tulvahduksen pystyisi tuntemaan suussaan vain kuvaa katsomalla, mutta voin kertoa teille hyvät ystävät, että se kakku oli hyvää. ja teki kauppansa. johanna oli meillä seuraavana päivänä nauttimassa tarjoiluista ja sain kovasti kehuja torttusestani. myös isännälle kelpasi, samoin tänään äidilleni ja hänen ns. ystävälleen (niin just, huomautuksena marialle), ja kaikki on nyt mennyttä!! pitäisiköhän tehdä samantein uusi. jessus miten se oli namiskukkelia.
ihailin kovasti elisabethin juhlassa sitä stiff upper lippiä, se on mahtavaa miten sillä emännällä ei ilmekään värähdä vaikka kaikki pyörii hänen ympärillään. jonkinsortin muistoesine on hankittava tästä suuresta juhlasta muistuttamaan. sekin on jo saavutus että tuossa iässä on vielä tolkuissaan puhumattakaan siitä että hoitaa kuningattaren hommia siinä ohessa.

ihania helmiä tuli antassusta, melko uniikkien kaulakorujen teko ei voisi olla helpompaa:

sitten maalasin vielä näppärästi naulalla tekstin vieraspyyheliinaroikottimeen, tuli aika onnistunut vaikka itte sanonkin. yleensä möhlin nämä kun suorituspaineet ovat niin suuret mutta tämän tein ihan silleen ekstemporee kun oli vähän luppoaikaa niin en ehtinyt jännittää.

tässä vielä kuvia killin uusista vermeistä ja meidän pihalta!

vihdoinkin sataa

on tässä vesiä kannettukin! isäntä tyhjensi kaivon (joka onneksi sijaitsee kasvimaan vieressä) uppopumpulla, se olisi tarkoitus pestä. kaikki kasteluvedet ovat nyt sitten kahdessa isossa saavissa joten saisi tulla lisää ja paljon. muutenkin sadevedellä on ihmeellinen vaikutus kasveihin, se on ihan eri jos kastelee jollain muulla vedellä, kaikkein huonointa tietty hanavesi. mutta jossei sitä vettä ala tulla nyt joka päivä ja rutkasti sittenkin, niin ensi viikolla on pakko aloittaa se hemmetin ämpäriruljanssi kylppäristä!

toinen tomaatti kukkii. ja alppiruusu!! se teki vain sen yhden kukan mutta kummasti sekin lämmittää mieltä. ja haaga meinaa kanssa ruveta kukkimaan, ihanaa! pyöräiltiin e-o:n kanssa yksi ilta hakemaan tuolta tienposkesta lemmikkejä, siellä oli valkoisiakin vaikka kuinka paljon. kaivelin niitä istutuslapiolla sieltä ja nyt ne on kukkapenkissä, lemmikki on niin ihana, ja moni piha on ihan sinisenä nyt niistä. toivottavasti lähtevät leviämään.

killi sai taas kanankoipia yksi päivä tässä ja oli kovasti keskittynyt niitten popsotteluun. hänellä sitten kun on tuota partaa, yksi koipi oli tarttunut partaan kiinni eikä se huomannut sitä, kuljeskeli vaan kanankoipi parrasta roikkuen, voi että se on huvittava!!
hän sai uuden hienon pannankin alkuviikosta. se piti tilata jostain hornantuutista ja kesti kuukauden tullakkin, mutta kyllä on komea, se on liila! sitten siinä on riipus missä on hyvin katu-uskottavan pupen kuva! ja kelataluttimenkin tilasin vaikka se ei olekaan mikään fiksu ratkaisu innostuneella nuorella koiralla kevyenliikenteen väylällä liikuskeltaessa. mutta se oli niin ihana, siinä on sydämenkuvia... ja käytiin sitten nasulla iltalenkillä niin...huh,kissa pieraisi... niin, se flexi oli ihan hyvä kun pääsi pomppimaan ojiin ja semmoisiin. kauhia kun tuon piukun peffasta pääsee tommosta, se pötköttää mun niskassani tässä sohvan selkänojalla. olen justiinsa tulilinjalla.
killin paimentamisvietti pääsi valloilleen taas eilen kun tultiin sieltä nasulta. isäntä oli mukeloiden kanssa leikkipuistossa ja käytiin sitten siinä moikkaamassa takaisintullessa. ei meinattu päästä kotiin millään kun vauvat jäi sinne, killi ei ollenkaan kestä sitä että porukka on hajallaan. no sitten kuitenkin tultiin kotiin ja menin samantien tietenkin hääräämään kukkamaalle. e-o tuli pyörällä yksinään puistosta ensin ja jätti portin auki, niin eikös meidän paimen painellut samantein kylille, ehdin nähdä vaan vilauksen laukkaavasta hännänpäästä. ehdin jo nähdä mielessäni sen retkottavan verissäpäin tienpenkalla kun kuulin että tiellä tuli skootteri ja toisesta suunnasta auto, mutta oli onnea matkassa, puppe juoksi niiden välistä. onneksi ei lähtenyt tiellä juoksemaan vaan kirmasi edellämainitulle kevyenliikenteen väylälle. lähdin hihnan kanssa pyörällä perään, sen arvasi että sillä oli suuntana leikkipuisto ja sieltä se sitten löytyikin, isäntä ja e-m eivät olleet ehtineet edes lähteä sieltä vielä kotiinpäin. kyllä sitä sitten niin kauhiasti ahdisti se taas, koska killi ei normaalisti mene portin ulkopuolelle, olen opettanut sen niin, että vaikka portti on aukikin, se ei mene sen tietyn rajan yli. mutta kun lauma täytyy saada kasaan niin silloin ei kuule eikä nää mitään muuta. se juoksee laitumellakin hevosten ympärillä, ties miten hyvän paimenen siitä saisi!