torstai 27. kesäkuuta 2013

pihajuttuja ja sen semmoista

nikkaroin aidannetta heinäseipäistä ja pajuista edellispäivänä puutarhan portin molemmin puolin, koska olen halunnut siihen selvät reunat, että "tästä alkaa puutarha". mietin ensin pientä kivireunusta, mutta siinä on ongelmana rikkaruohotuppaat joita täytyy sitten olla jatkuvasti nyhtämässä. se ei oikein sovi mun luonteelleni, en ole nyppiä vaan annan kaiken rehottaa. meillä on pieni heinäseiväskertymä vajassa, sain ne joskus vaihtokauppana jostain. olen kovasti halunnut saada niitä johonkin käyttöön, ja nyt sitten keksin, että teen niistä sen aidan. ajatuksenani oli, että kun pihakeinussa istuu, kaameat autot ja peräkärrynrottelo ja muutenkin hietikko talon edessä menee piiloon, ja puutarhassa vallitsee feng shui ja zen ja vaikka mikä. mutta:



tuo kuva nyt ei anna sille oikeutta, mutta kun siinä keinussa istuu (kuva sieltä), huomasin heti, että aita on jo valmis.



piti laittaa siis noita pajuja tuo koko hässäkkä täyteen, jolloin se olisi kunnollinen näkösuoja, mutta sitten rupesin miettimään, että sitten ilta-aurinko ei paista enää sinne. ja tosiaan tuo oli tuommoisenaan jotenkin niin kaunis että luulen että se on valmis. toisella puolella kaariporttia on samanlainen. kaariportissa kasvaa humalaa, se toivonmukaan on loppukesästä sentään jo vähän piilossa. aika nopeakasvuinen se humala tuntuu olevan.



tunsin itseni kyllä aika rikolliseksi kun sahasin toisen pään poikki noista heinäseipäistä ja sitten piti vielä vähän veistellä että ne mahtuivat tolpanjalkoihin. mutta jätin ne niin ylös maanpinnasta ettei ainakaan luulisi lahoavan. hyvää kovaa puuta olivat, vain yksi oli laho.

lehtosinilatva



siellä on vielä tyhjiä paikkoja!


päivänlilja, monessa kodissa jo mukana kulkenut

kissa-aitaus valmistui kanssa viime viikolla!! nyt baleilla on tilaa mellastaa, aitaus on tosi suuri, varmaan 15 neliötä ja korkeutta piisaa. se on ällänmallinen, öh, L-kirjaimen mallinen, ja ikkunan josta he kulkevat edestakaisin (siis ihan koko ajan...) päälle tuli iso valokatekatto. valokatteen alle tein hyllyn ja "sillan" josta he yläilmojen halki pääsevät hyllylle. ne höynät.

jos näistä kuvista nyt mitään tolkkua saa. kanaverkkoa
on vähän haasteellista kuvata! huomaa oikeassa alareunassa
bali.

taas se bali, se on linssilude.


mutta onko se tyytyväinen luksusaitaukseensa? ei ole. se etsii
ulospääsytietä ja puree rautalankaa vaarantaen pienet
vaaleanpunaiset ikenensä.


ihana mammansa ottaa rauhallisemmin.


satoa ja kehittyy ja ruusu kukkii!






"ritausma"


kuin myös. 

eihän tuo meidän mökin ruusu taidakaan olla mikään orjanruusu! no HÖH! olen sen jostain keksinyt, mutta otavan värikasvio valistaa meitä onnettoman tietämättömiä tunareita näin:
 "orjanruusu. rosa canica-ryhmä. pensaita. 1-2,5m. lehdoissa, kivikoissa ym. joks.harvinaisia. kukat vaaleanpunaiset. varren piikit käyrät, vahvat. lh. kaljut tai karvaiset. verholehdet liuskaiset. kiulukat pitkänpyöreät, punaiset, kovat, kaljut. suomen yleisin luontainen ruusulaji on metsäruusu (r. majalis). se muistuttaa orjanruusuja, mutta verholh. ehyet, kiulukat pyöreät, tummemmat."

meidän ruusulla korkeutta on varmasti tuo 2,5 m., se kasvaa pystynä pensaana niin että metrin korkeudessakaan ei ole yhtään lehtiä, vaan ne ovat kaikki siellä "latvassa". laitan nämä samat kuvat tähän uudelleen:

kallionkolosta se ponnistaa. 


onko tämä vaaleanpunainen??


kiulukat siinä on pitkulaiset , no pitkänpyöreät ehkä sopisi kuvaukseksi, mutta onko ne punaiset, muistaakseni hyvin tummat? pitää tarkentaa kun kiulukoita alkaa tulla. kovat ne kyllä on eikä ole karvaisia. antakaa mielipidettä tästä!
mökkimaisemissa kasvaa sellaista hempeämmän vaaleanpunaista ruusua siellä täällä, tämä omassa pihassa oleva on ainoa mitä olen nähnyt tätä samaa. ne hempeät eivät ole yhtä korkeita (tosin pitää huomioida se, että tämä meidän ruusu ei saa suoraa auringonpaistetta kunnolla ollenkaan, ehkä on siksikin venynyt).

ostin kirja-alesta ihanan kirjan ompelun iloa! tykkäisin huristella ompelukoneellani vaikka mitä, mutta ideat uupuvat. yllättävän kivoja juttuja kirjassa oli, ajattelin muutamia kokeilla. aplikointihomma kyllä ei varmaan onnistu ja siellä oli sitä jokapaikassa. usein kirja-aleissa kirjat on vähän semmoista ylijäämää, kun ei ole kenellekään kelvannut niin myydään sitten halvalla pois, mutta tämä yllätti positiivisesti! ihania hyvin otettuja kuviakin se oli pullollaan. ja kyllä leena, saat lainaksi.















tämä nyt vähintään pitää toteuttaa!


loppuun kaikille onnellisille jotka aloittelette lomailua, ottakaa mallia meidän potaatista. voiko tuon rennommin enää ottaa.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

juhannuksen jälkipuinnit

eipä ollut mikään hurjan lämmin juhannus ja kersatkin kiukuttelivat jatkuvasti. niillä on joku ihme kausi menossakun tappelevat pitkin päivää, nyrkitkin välillä heiluu. sitten syytetään äitiä ja iskää kun menee väliin rauhanneuvottelijksi.
merivesi oli 16-asteista ja se kyllä hieman jäähdytti tunteita, kimitys unhoittuu kun saa kunnon jäätävän shokin jalanpohjiin. meikäeukkokin kävi aaltojen huljuteltavana.



piukun juhannus meni ihan nappiin. uunot vinosilmät jätettiin kotiin (johanna toimi lomittajana), ja hän sai paistatella kaikessa suosiossa, jatkuvaa pallutusta, valjaissa ulkoilua ja gourmet-elämyksiä. hän söi savusiikaa, lohta, tonnikalaa, kanaa, jauhelihaa, jugurttia ja tietysti sai nuoleskella meidän ruokalautasia. päiväsaikaan selällään makailua keskellä lattiaa ja yöllä mamman naaman päällä kehräyksessään runsas vibrato.

perjantaina syötiin siikaa ja uusia pottuja jotka maistuivat oikeasti uusilta perunoilta, semmoisilta kuin ne silloin ennen maistuivat. nykyään ne ovat aina ihan vetisiä ja mauttomia, ehkä silloin lapsena maatalous ei ollut ihan niin tehoa mitä nykyään ja potuissakin oli makua. mutta nämä olivat hyviä, lajike oli timo, täytyy hankkia niitä ensi keväänä ja laittaa kasvamaan. jospa ne luomuna omasta maasta olisivat vieläkin maukkaampia.



jälkiruuaksi tein mun lemppariani, jugurttimoussea ja mangosoosia! isäntä sanoi että se oli taivaallista.



lauantai alkoi ukkosmyräkällä, mutta aamulla kirkastui jo ja arska esiintyikin meille sitten koko päivän. mökkimetsässä piti tietysti käydä muovipussin kanssa, onneksi ei mitään mölinöitä kuulunut, mutta olihan siellä taas kaljatölkkejä ja makkarapaketti. joka juhannus siellä käy väkeä, kun sieltä on aika huimat näkymät airistolle, mutta jotkut eivät silti välitä siitä maisemasta sen vertaa että veisivät roskansa mukanaan, vaikka käsittääkseni sen maiseman takia sen takapuolensa sinne ylös raahaavat. minä sitten menen taas raivosta sellaiseksi puolukanpunaiseksi, hyppäisin silmille jos näkisin jonkun heittävän röhnän rakkaaseen mökkimetsääni.

koska minä joudun tekemään meidän perheessä useimmat miesten työt, tein ihanan vihdan saunaan. teen joka kesä kaksi, toisen juhannussaunaan ja toisen joulusaunaan. enempää ei kannata tehdä, ettei vihtominen koe inflaatiota.
herkuttelimme vielä täytetyillä paprikoilla, tomaatti-sipulisalaatilla, vesimelonilla, oliiveilla, timoilla ja ihanalla kastikkeella jossa oli majoneesia, kermaviiliä, pinaattia ja muusattua kananmunaa. tooosi hyvää...

prismassa oli suomalaisia paprikoita!







unohdin tehdä torttupohjat valmiiksi kotona torstaina (mökillä ei ole uunia), joten jouduin ostamaan kamalia valmiskääretorttuja ja loiskauttamaan päälle mansikkakermaa. muksut koristelivat kasan vielä namuilla.

oli se aika kauheaa mutta ihan hyvä niin ei tarvinnut
syödä niin paljon.


e-o ja isäntä kävivät perinteeksi muodostuneella (jo toinen kesä!) juhannusveneilyllä naapurin sedän kanssa. poitsu oli ajanut venettä, jos se niin sanotaan, koko ajan, setä hoiti vaan rannasta lähdön ja paluun. on se mukavaa kun tuollaisia naapurinsetiä on, kun meillä ei itsellä ole venettä. ja tämmöisistä ne lapsuuden kultaiset muistot sitten joskus muodostuvat.






tänään sunnuntaina piti sitten ruveta keventämään, tein kesäkeittoa. mun kesäkeittoni salaisuutena on puoli pakettia koskenlaskijaa. kokeilin joskus kokonaistakin pakettia mutta se oli jo vähän liikaa, se oli ennemmän kesämössö kuin -keitto. kesäkeitto on ihanaa.

muistakaa koskenlaskija


sain kreikantuliaisina korres- merkkistä heikäläistä luonnonkosmetiikkaa.





jatkuvasti vain availin laatikkoa, kun se sisältö oli niin ihana. kamomillasaippuaa, huulirasvaa mistä tulee ihanan punainen suuppi, jonkinsortin meikinpoistotököttiä, laventeli- ja eukalyptusöljyä ja meidän pelastus mökillä: hyttyskutinaa rauhoittava litku. kiitos maria!

käki ei innostunut enää kukkumaan, mutta haahkojen mutina meressä on tullut tilalle, se saa aina hyvälle tuulelle. ruusukin kukkii.








mehikasvi on lykännyt ekaa kertaa kukinnon, se on aivan kauhean näköinen! ikinä en ole noin hirveän rumaa kukkatöröä nähnyt, mutta suotakoon se mehitähdelle anteeksi, koska se on tosi hyödyllinen kasvi:





kotimatkalla haettiin isännälle hunajalinko. se vaatiin aikapaljon remonttia mutta olikin puoli-ilmainen. jos sitä hunaa alkaisi sieltä joskus tulla! odotan jo kovasti että pääsen kurkistamaan pesään, kun minullekin nyt hankittiin mehiläishoitajan puku.

balit eivät sitten olleet viihtyneet yksin. johanna oli heitä kyllä palluttanut ja he olivat päässeet ulkoilemaan ja muuta, mutta silti oli tuhottu e-m:n nukenvaatteita, revitty killin namipaketti ja tietenkin oksenneltu joka paikkaan. kakkakikkarakin löytyi lattialta. toinen orkidea oli heitetty lattialle, toisesta oli syöty poikki kukkavarsi aaaarrghhh!!!!! en mä sitä kukintaa muuta kuin puoli vuotta vasta odotinkin alkaneeksi!! akvassa oli tötsä-monni mennyt edes omassa piilopaikassaan, se oli jo niin pöhöttynyt ettei meinannut tulla purkista ulos. onneksi ei haissut koko talo kun avasin oven. 

torstai 20. kesäkuuta 2013

hyvää ja rauhallista juhannusta lukijoille! älkää hukkuko.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

mökkielämää





vetelehtimistä



löysäilyä




leppoisaa luettavaa




perunasalaattia ja




makkaraa




uimista ja saunomista



kesäherkkuja



luonnon ihmeitä


lämpöiset tervetulotoivotukset uusille jäsenille!