sunnuntai 22. joulukuuta 2013

minä täällä!!

no kukapa se täällä ellei itse bloggaaja! olen potenut kaamean huonoa omaatuntoa kun en saa mitään tekstiä aikaiseksi, mutta näin joulun kynnyksellä sentään ilahdutan (toivon mukaan) teitä armaat lukijani. lämpimät tervetulotoivotukset satulle ja iloisena huomasin myös käyntimäärien nousseen kymppitonnin paremmalle puolelle, jee! sitä huonompi omatunto sitten...

jonkun verran on tapahtunutkin sitten viime kerran, aloitettakoon iloisista! uusi perheenjäsenemme:





hän on pieni pyhä birma-vauva manta. hän on vielä emonsa hoivissa, mutta tammikuun loppupuolella hän muuttaa meille jos kaikki käy hyvin. hänen on tarkoitus toimittaa ihan lellikin virkaa ihmisille ja tuoda iloa piukulle, joka on kuitenkin jäänyt leskeksi jo kahdesti. ajattelin ottaa mantaa myös mukaan näyttelyihin potulle kaverikissaksi, mutta tuskin häntä itseään tullaan tuomaripöydillä venyttelemään. kovasti häntä jo tietysti odotamme, voi herran pieksut tuommoista pientä surkeaa palleroa!

pottu sai ensimmäiset kaksi sertiä jo, seuraavasta sertistä saavutamme sitten hienon tittelin premior. se nyt ainakin täytyy saada plakkariin, jatkoa mietimme sitten aikanaan.

sitten hieman jos nyt ei mitenkään kauhean huonoja uutisia, mutta kieltämättä se vähän hassahtaneelta tuntuu. seija tempaisi meidän kasvihuoneen väärinpuolin. se oli aika jännä homma, juurikaan mitkään tavarat eivät olleet pudonneet siellä olleen piirongin päältä, mutta huone oli kadonnut päältä ja katollaan kolmen metrin päässä. kennolevyt säilyivät kaikki ehjinä, mutta runko oli aika solmussa, ja on nyt purettu. ajattelin kennolevyjä käyttää taimilavoissa jatkossa, kierrätys kunniaan. ne eivät onneksi vie tilaa vajan vintillä, joten ne voi säilyttää tulevia projekteja varten, mutta kyllä ensi kesän tomaatit nyt aiheuttavat pientä problematiikkaa tippaleipääni. tässä todistusaineistoa.





syksyn aikana on syntynyt kovasti herkkuja ja käsitöitä. olen taas niin ylpeä itsestäni kun keksin miten pipon kavennukset tehdään nätisti ja vanttuutkin opin tekemään! sukkia ja säärystimiä on syntynyt kuin liukuhihnalta ja niillä lahjon myös lähimmäisiäni jouluna. tässä kuvia muutamista, mutta ei läheskään kaikista syksyn tuotoksistani!














tänä jouluna perussetin lisäksi meillä herkutellaan savuporoterriinillä, joulusillillä, lohihyytelöllä ja graavisiialla.

kuusi on tällä hetkellä ollut pystyssä noin tunnin, eikä sitä ole kukaan vielä kaatanut. kolme joulua sitten sen kaatoi isäntä, viime jouluna kissa. siinä välissä se pysyi yhden joulun pystyssä. pottu on kyllä jatkuvasti sen kimpussa, joten jos yhtään kissaani tunnen, yöllä saan nousta nostamaan puuta ja korjaamaan säpäleitä.





hyvää joulua lukijoille! olkaa kiltisti!




tiistai 8. lokakuuta 2013

mikä on kun ei kiinnosta!

pahoitteluni, hyvät lukijat, nyt tökkii pahasti tämä bloggaushomma. minut on vallannut syksyinen melankolia eikä asiaa ollenkaan helpota se että olen nenä surumielisissä kirjoissa kokoajan. palaan asiaan kun saan taas vauhtia persuksiin.
















maanantai 2. syyskuuta 2013

uusimmat kuulumiset

haettiin tänään hintalappuset kirppikselle, ensi maanantaista alkaen on pöytä. voi kun pääsisi roinasta eroon! en odota mitään suunnattomia tuloja sieltä tekeväni, mutta kunhan nyt ei persnetolle jäisi.



lauantaina oli muinaistulien yö. hienoa katsella kokkoja jokapuolella rannoilla. meillä oli myös muuta juhlan aihetta ja herkuteltiin letuilla joissa oli täytteenä savulohta ja katkarapuja smetanamössössä ja omenatortulla. taas on vähän haikea olo kun syksy saapuu. hanhet harjoittelivat aurassa lentämistä ja ikkunaa ei oikein tarkene pitää öisin enää auki. ekat syysflunssatkin ollaan saatu. syksy on silti mun lempivuodenaikani kevään jälkeen, syksyllä rauhoitutaan kaiken touhottamisen jälkeen ja sytytetään kynttilät.



noista makkaroista kyllä tekisi mieli päästä eroon. nyt ollaan 5:2-dieetillä. se on kiva, kun ei tarvitse niin kauheasti kärsiä, kun on aina vain 1 paastopäivä kerralla ja seuraavana päivänä saa syödä taas normaalisti. mulla on ainakin ruokahalu vähentynytkin ja tulee paha olo jos syö liikaa. kovat on odotukset nyt!

maanantai 26. elokuuta 2013

plörinäksi meni

eihän semmoisista dieeteistä ole mihinkään, ihan huijausta koko juttu! olen varmaan paksumpi mitä ennen! en omista vaakaa ja parempi onkin, mutta noin mututuntumalla.
eka päivä meni ihan nappiin, kärsin raastavaa nälkää aamusta iltaan saakka ja kaalisoppa oli ihan hyvää. tiistainakin se oli hyvää mutta sitten vähän heikotti siinä aamupäivästä joten sorruin syömään 6 sokerikorppua kahvin kanssa. keskiviikkona oli ankaraa namuttelua kun olin kyläilemässä, sitä kalorimäärää ei kaalisoppa pystynyt tasaamaan. torstaina ei kiinnostanut enää yhtään laihduttaminen, eikä perjantaina, mutta söin kaalisoppaa koska sitä oli vielä jäljellä. söin silti kaikkea muutakin.

tänään namuteltiin marenkitortulla jossa oli vaniljakastiketta ja vadelmia ja mustikoita, mazariineilla ja vaniljajäätelöllä kinuskikastikkeella kun johanna oli kylässä. hän sitten meinasi, että tiistait ja torstait 500 kalorin dieettiä, sillä laihtuu. täytyy seuraavaksi kyylätä missä sapuskoissa on tarpeeksi vähän kaloreita että mahtuisi tuohon mittaan. nyttenkin on kauhea nälkä.
joskus koitin sellaista etten syönyt mitään enää iltakuuden jälkeen kun jossain väitettiin että sitten ei paino ainakaan nouse, mutta ei toimi minulla. nousee se.

karjalaismummo minussa kiljui riemusta taas kun pääsin tekemään polttopuukasaa mökillä. siellä on ollut sellaisia kamalia naulaisia puolilahoja lautoja vaikka kunka paljon puukatoksessa, vielä karjalaisempi isäni ne sinne aikanaan ronttasi, koska mitään ei heitetä hukkaan. no me olemme kyllä vieneet kaatikselle pahimmat, koska ei sellaisia voi polttamaan ruveta, kiuaskin siinä puhki palaa jos siellä on 150 naulaa pesässä. sitä paitsi ei ole kovin ekoa lämmittää lahoilla laudanpätkillä saunaa neljää tuntia että saa sen sellaiseksi että tarkenee. erityisen huonon kaman alta paljastui sitten vähän parempaa tavaraa, vanhaa lautaa ja rakennuspuutavaraa, ei onneksi kyllästettyä eikä maalattua. isäntä on niitä nyt silpunnut viikonlopun ja minä pieni karjalaismummo tyytyväisyydestä hytkyen pinoan hienoa kasaa. ne ovat rutikuvia kun ovat seisseet katoksessa 15 vuotta, joten päästään polttamaan niitä heti kun klapit loppuvat. ihan kun olisin saanut ilmaiseksi koko talven polttopuut, olen niin riemuissani rahan säästöstä! luulin että kaikki siellä katoksessa on kaatiskamaa ja nyt tuli tämmöinen pieni lottopotti, jee.

huomenna aloittelen omenamehunkeittoruljanssia. sekin on karjalaismummojen lempipuuhia, omenat tulevat hyödynnetyksi tarkkaan ja se on kun rahaa pankissa kun ei tarvitse mehuja lapsille ostella.

kamala nälkä!

maanantai 19. elokuuta 2013

laihtumisharjoituksia

kaalisoppadieetti on alkanut. keitin 5:n litran kattilan täyteen, sillä ajattelin mennä perjantaihin asti. sitten kun olin pistellyt ekan lautasellisen, ajattelin että no jos keskiviikkoon yrittäisi. suurin problematiikka asiassa muodostuu  luonteen heikkoudesta, ei se nälissään oleminen sinänsä ole paha, vaan ne houkutukset joita on kaapeissa kotona ja töissä.
otin mökillä taas kerran käsittelyyn ihanan pienen suklaapuodin ja kun päästiin kotiin, tein itselleni jättilasillisen kuumaa kaakaota tummasta suklaasta, sokerista ja vaniljasta. luin pari sataa sivua kirjasta viikonloppuna ja onneksi sain vähän tsemppiä siitä kun se pastori rääkkää itseään siinä paastonaikana, juo kahvinkin mustana että olisi mahdollisimman pahaa. katsotaan miten kiljuva nälkä mulla on iltaan mennessä, selviänkö ekasta päivästä. syön vielä vähän lisää kaalikeittoa ennen töihin lähtöä.

mökillä isäntä teki niin taivaallista sienikeittoa että kuunteli korvat punaisena kun ylistin sitä kokoajan syödessäni. se olisi oikeasti kelvannut vaikka mihin michelinravintolaan. siinä oli niksinä kaksi purkkia smetanaa ja pari viikkoa vanha purkillinen tuorejuustoa. järkyttävän hyvää, meni ihan silmätkin väkisin kiinni sitä syödessä. mutta sitten kyllä juostiin huussissa isännän kanssa vuoron perään koko lauantai-ilta! viidennellä kerralla helpotti, huh huh! ja nyt sitten kaalisopat päälle, voi mun mahaparkaani! mutta kaalisoppa nautitaan ruisleivän ja piimän kanssa että makunautinto olisi optimaalinen.



meidän vanharouva tekee niin paljon pikkuisia omenoita että täytyy varmaan laittaa ne mehuksi. ei ole mitään mieltä ruveta hilloamaan niitä kun siemenkodat on niin isoja, yhdestä omenasta ei saa juuri mitään irti ja silti pitää kuoria. mehuun olen laittanut  kaikki sellaisenaan, vaan pilkkonut ne mehumaijaan siemenineen päivineen. tosi namia mehua siitä tulee. ihania omenatorttureseptejäkin olen löytänyt pari ihan uutta ja erilaista, mutta niitä kantsii ruveta tekemään vasta sitten kun niitä saa itsekin syödä.










perjantai 16. elokuuta 2013

öhh...

suorittamani sadetanssi pihamaalla on tuottanut tulosta. viime viikolla 45,5 ml ja tällä viikolla tähän mennessä 60 ml! ei nyt enää voi ikävä kyllä nähdä sateen jälkeen sitä kun "kaikki kasvaa", kesä on jo liian pitkällä. mutta ainakin kasteluruljanssi on tältä kesältä ohi ja kukat ja puskat ovat hengissä. onneksi ei mitään kauheaa hellettä ole pitänyt alkukesän jälkeen.



mukavasti on tullut tomaattia. suurinpiirtein joka toinen aamu haen sieltä muutaman tomaatin, niitä kypsyy juuri sopivasti sellai jatkuvasti eikä kaikki kerralla. olen jo karsinut lehdet pois melkein kaikki, nyt vaan kypsytellään.
vesimelonit joutuivat ulkoruokintaan, kyllästyin niihin, kun toisen ruukun valtasivat muurahaiset jo ajat sitten enkä ole jaksanut häiritä niitä tarpeeksi, annoin niille erävoiton. mutta ei ne taimet myöskään jaksaneet kasvattaa meloneja, sellaisia sormenpäänkokoisia vaikka kuinka paljon kylläkin. alkukesällä vielä pätkinkin niitä kun hoito-ohje kuului, että vain muutama meloni jätetään joka taimeen että ne sitten kasvaisivat, mutta ne kasvoivat kuin rikkaruoho kokoajan, tulvivat ulos kasvihuoneesta ja kiipeilivät seiniä pitkin, ei sitten innostus riittänyt niihin. pitäisi kokeilla uudestaan ensi vuonna avomaalla. meillä kun on tuo etelänpuoleinen seinusta.

sille seinustalle purjehti muuten nyt matti-papan vanha vene. tuotiin se mökiltä pois, kun sille kävi siellä vähän ohraisesti, yhdessä myrskyssä se oli irronnut ja lähtenyt ajelehtimaan, seilannut naapurin laiturin alta ja seuraavan naapurin rantaan. aika pahasti oli kolhiintunut ja keulassakin oli iso reikä. se on niin symppis kun on niin pieni etten ole ikinä niin pientä toista nähnyt, että halusin sen säilyttää ja ajattelin että kyllä sille joskus jotain käyttöä keksitään. nyt sitten keksin sen, siihen tulee salaattipenkki ensi kesänä. raahasin sen paikalleen ja laitoin kokan kohti merta (merelle on meiltä toki matkaa reilut parikymmentä, mutta ajatus oli mielestäni kiva).

 

maanantaina alkaa dieetti. ostin kyssäkaalia, kukkakaalia ja vielä jotain kolmattakin ettei se soppa vaan maistuisi yksipuoliselta. voi kauhistus... hyvä jos kestän kaksi päivää...

jää hyvästi ihana mutakakku, jossa suolapähkinöitä...


aurinkoa viikonloppuunne lukijat!

torstai 8. elokuuta 2013

olen palannut!

hunajasato saatiin talteen! 25 kg näin ensimmäisenä kesänä, ollaan ihan tyytyväisiä. muutama kippo riittää jaettavaksi ja loppujen pitäisi riittää meille ensi kesään asti.



kaksi ämpärillistä ja vähän yli sitä tuli, pikku mehit on tehneet kovasti hommia. joku setä väitti minulle saaneensa yhdestä pesästään 90 kiloa hunajaa ekan kesän jälkeen, mutta meille riittää kyllä ihan tämäkin... jaokekin tehtiin, mutta se meni aivan mönkään, koska isäntä kokosi pesän väärin. siinä oli vähän epäonnea matkassa, ja hänen oli pakko tehdä se niinkuin teki, ekasta pesästä oli emo deletoitu, ja jaokkeeseen oli uusi emo jo tullut (postitse, ihan totta. suriseva paketti.) otin kuvan siitä kalikasta jossa se emo tuli, mutta kuvia hävisi johonkin kun siirsin ne koneelle ja olen taas ihan kiukuissani siitä. kumminkin, nyt sitten jaokkeestakin on emo lähtenyt menemään, koska pesä ei ollut oikeanlainen. onneksi alkuperäiseen pesään mehit tekivät uuden emon. toisaaltas ihan kivakin että oppii kantapään kautta, koska näistä oppii muistamaan asiat paremmin kuin kirjoista lukemalla. silti isännällä on jatkuvasti nokka kiinni kirjassa, ei se mehiläisten pito mitään ihan lastenleikkiä ole. muistiinpanojakin tehdään jokaisesta hoitokerrasta. nyt sitten mehiläisiä aletaan ruokkimaan sokerilitkulla jotta ne selviäisivät talvesta mahdollisimman hyvin. se on sitten korkeemman käres sen jälkeen ja keväällä jännitetään mitä sieltä paljastuu.

pottu sai menestystä taas kaapelitehtaalla. ex1:set ja tuomarin parhaissa molempina päivinä. sitten lähti pojalta kassit, ja hyvä olikin, koska suihkittu on mamman kengät ja laukut ja uffesäkki. samalla kun jalostusorhin uralle sanottiin hyvästit, potusta tuli myös meidän ikioma.


taitaa olla surokissa hienoimmat ruusukkeet!


oikein heavy duty-mökkeilyä on harrastettu tänä kesänä. ainahan me kaikki viikonloput siellä ollaan, mutta tänä kesänä oltiin kolme pitempääkin pätkää, nyt viimeksi viisi yötä.

ronttasin terassille kuusen alla lojuneen lentojoukkojen valopetroolitynnyrin vuodelta miekka ja kilpi. mahtavaa kun tekee löytöjä! tämänkin meinasin muutama vuosi sitten toimittaa kaatikselle mutta onneksi en saanut aikaiseksi, nyt se toimii hienona sivupöytänä johon voi laskea perunakattilan sun muut, pois viemästä tilaa pöydältä! eikä maksanut mitään.





koulut alkaa ja kohta on syys mutta meillä on mökkeilykausi vasta puolessavälissä!





lauantai 27. heinäkuuta 2013

poikani maailmalla ja melkoista runoilua

potaattipoika on ilman mammaa isossa cityssä, voi kauhistus. kaapelitehtaalla on näyttely jossa lapsenvahtina leena, joka sanoi potaatin olevan "vähän pallo hukassa". ex1:stä tuomari kumminkin tyrkytti taas. huomenna menen pelastamaan potun.

olen vähän niinkuin unohtanut bessien hepparunoiluhaasteen, eikä se suoni kyllä pulppuakaan ollenkaan. siksipä aiheeseen liittyen ajattelin kirjata tähän kissa-aiheisia mietelmiä pikku kirjasesta "jumalaiset kissamme". valitsin osuvimpia, joista jokaiselle kissanomistajalle takuulla tulee tuttu olo. uskonpa bessienkin hyväksyvän tämän versioni haasteesta, kissoja rakastavana immeisenä:



"kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia: asutpa prinsessan palatsissa tai köyhän, vanhan rouvan pienessä kellarissa. kaikkia heitä pitää kohdella samalla tavalla - huomattavasti ylenkatsoen."

"vaikka olisit kuinka kiireinen, yritä löytää aikaa taiteelle. käytä muutama hetki kalliin tapetin raapimiseen, käy pitkäksesi, rentoudu ja nauti luovista tekosistasi."

"kaikkein mieluiten en tee mitään. voin viettää tuntikausia tekemättä mitään, eikä se väsytä minua ollenkaan. paras aika olla tekemättä mitään on silloin kun ihmiset ryntäilevät tekemässä vaikka mitä. sitä on mukava katsella lojuen ja laiskotellen."

"nälkäinen kissa halveksii ihmistään. hyvin syötetty kissa halveksii myös ihmistään."

"minä omistan talon, he vain maksavat lainat."

"jos huomaat olevasi ulkona ulkona kylmässä, pelottavassa pimeydessä, älä kärsi hiljaa. kilju äänekkäästi ja sinnikkäästi - ihmisesi nousee mielellään vuoteesta pelastamaan sinut ja valmistamaan sinulle iltapalaa."

"milloin he oppivat meiltä, että tosi onni mitataan sillä, kuinka paljon pystyy nukkumaan."

"kissan uudenvuodenlupaus: kylminä talviöinä lupaan miettiä herätänkö ihmiseni päästämään minut ulos vai ulostanko vain matolle."







tiistai 23. heinäkuuta 2013

puutarhurin arkea

tomaatit ja melonit, viiniköynnöksen, koristekurpitsat, ruusut (6), tillin, persiljan, pelakuun, parsat, lyhtykoisot, nauhukset, keijunkukat, mongolianvaahteran, kirsikkapuut, omenapuut, jalavantaimen, hevoskastanjantaimen, syreenin, angervot, villiviinin, humalat, sinilatvat, sorvarinpensaan, malvan, valkoherukantaimen, mustilanhortensian, kuunliljat, alppiruusut, kotkansiivet, iirikset, liljat, mantelin, tuijat, kesäpikkusydämen, vuorimännyntaimen, verenpisaran ja alppikärhön mä olen kastellut tänään. kaivo alkaa olla melko lailla tyhjä ja mun kädet on 10 senttiä pidemmät mitä aamulla aloittaessa. viimeksi on tullut taivaalta vettä enemmän kuin tippa 5 viikkoa sitten. koko kesänä ei meillä ole satanut tasaista sadetta yhtäsoittoa montaa tuntia.

viikolla 24 kokonaissademäärä oli 57,5 ml (märimmän päivän sademäärä oli sillä viikolla huimat 16 milliä),
viikolla 25 6ml,
viikolla 26 4 ml,
viikolla 27 1ml,
viikolla 28 14 ml
ja viikolla 29 8,5 ml.

ei paljon naurata, höh.

mutta huomenna leivotaan kakku, kun maa on saanut uuden kruununperillisen!!

torstai 18. heinäkuuta 2013

näin sitä kansaa huijataan ja muuta mäkätystä

viiden päivän ihana mökkeilyputki takana,vai kuudenko se oli, no ihan sama. en mä nyt mitään vihjaa, mutta tiistaina oli aamuyöstä joku minimyrsky, lokit herättivät mut kolmen aikaan. tuuli oli kääntynyt, pohjoisesta puhalsi raivokas puhuri koko päivän ja lämpömittari näytti 16. huomasin samaisena päivänä että koivussa oli keltaisia lehtiä. aamupäivä sujui sitten viltin alla terassilla baden-badenissa villasukkaa kutoen. aina kun ilmassa on ...... tuntua, alkaa puikot heilumaan, se tulee ihan refleksinä.

mustikkamaitoa, nam.


poika löysi rannasta omituisen löydön:



sormenpään kokoisia entisiä rapuja pilvin pimein kallionkoloissa, samalla polulla mistä on rantaan kuljettu 15 vuotta. nyt vasta huomattiin. en taasen tajua ollenkaan koko juttua, yritän selvittää joltain viisaammalta mistä voisi olla kyse. niitä on ihan hirveästi ja ne on kaikki sellaisia sentin mittaisia, tuossa kuvassa suurempina mitä oikeasti. jos joku keksii selityksen, viestitelkää!

ravuista puheenollen, taas on höynäytetty pientä kirkasotsaisuuteen taipuvaista lompakostaan tiukasti kiinni puristavaa kuluttajaa. ostin mökille boy-merkkistä rapumarinoitu silli-nimistä silliä. katsoin että MSC-merkintä löytyy, suomalaista työtäkin on hieman pelissä mukana, toki useat e:t tuoteselosteessa saivat minut karjahtamaan huomiotaherättävän voimakkaasti marketissa. purnukka lähti kuitenkin mukaan ja hyvää oli. vasta kun pesaisin sen kierrätykseen toimittamista varten, huomasin mitä en ollut huomannut: ravun makuaine. pienintäkään kikkaraa oikeaa rapua tuote ei sisältänyt. jos etiketissä sitten kuitenkin lukee "rapumarinoitu", eikö tämä ole selvää harhaanjohtavaa mainontaa ja kuluttaja-asiamiehen paikka?

yläneellä oltiin taas uimassa viime viikolla. sieltä löytyy vielä ainakin pari paratiisia joita ihminen ei ole sottaisilla näpeillään kähminyt.







tämä sai meidät naureskelemaan kuin tollot:

17 kilometriä kuoppia edessä!


pottu sai jättipotan. ei kakkakone sen suurempaa riemua voi kokea kuin valtava uusi ihana potta, omalla ovella privaattitoimituksen mahdollistamiseksi, tilaa tehdä enemmän!! se menikin heti testaamaan käymälää kun sain sen asennettua ja hiekoitettua, ja se tuntuu olevan aina yhtä täynnä tavaraa mitä entinen hitusen pienempikin joka aamu oli... siis tilaa tehdä enemmän...

mittaa tällä on megalomaaniset 65 cm!


huomenna sitten taas mökille! kuulemiin!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

uiva koira ja muita juttuja

keskiviikkona oltiin kesäretkellä hiittisissä reijo mäen seurassa. se on ihme juttu, miten aina törmäilen reijo mäkeen. vähän väliä olen sen kanssa samaan aikaan kaupassa tai se lompsii jossain muualla missä minäkin satun lompsimaan, ihan kumma homma. no, ei kauheasti edes yllättänyt kun huomasin, että reijohan se taas siinä, lauttajonossa ihan meidän edessä.

päästiin merelle 25 minuutiksi!


reijo kurvasi sitten rosalaan päin, me hiittisten kylään, mutta he tulivat sieltä sitten myöhemmin kuppilan parkkipaikalle meidän viereen niin päästiin vähän turisemaankin. ihme juttu.

tosi ihanaa siellä oli, ihanaa kun tuommoisia paratiiseja on olemassa. yksikin ukko huristeli kylätietä autollaan, näki kaverinsa pihallaan ruohoa leikkaamassa, pysäytti autonsa keskelle tietä, sammutti jopa moottorinkin, jäädäkseen juoruamaan. ihan keskelle tietä! mainiota.
idyllisen kyläkaupan takahuoneesta löytyi minikirppis, josta tehtiin löytö e-m:lle; richard scarryn touhukas maailma-dvd, hinta 50 snt. sitä on tässä jo veivattu varmaan 20 kertaa jo kun on sitten niin kiva, niin kiva.

se on holmströms lanthandel!


käytiin syömässä ja uimassa ja käveltiin ympäri saarta. rosalan viikinkikeskukseen ei sitten menty kun haluttiin lähteä neljän lautalla pois, mutta rosalan pää saarestakin oli tosi kaunis. siellä oli tasokkaan oloinen vierasvenesatamakin, kantsii poiketa jos liikutte vesillä. siellä oli ihania keltaisia ja vaaleanpunaisia jopoja vuokrattavana että voi tutustua saareen.





perjantaina heräsin aamuyöstä keittämään mansikkamehua, ja samalla vaivalla sitä sitten teki hermannikakunkin:



tosi hyvää kakkua, pähkinäistä ja suklaista ja omenaraaste teki siitä oikein mehevää. mansikkamehusta tulleen mössön taas vein pirkon kanoille, iida, aada ja oskar saivat ektraherkkua.

meidän pupsteri on ihan innostunut vedestä, se rakastaa uimista. mökillä ollessa käyn aamuisin pikun kanssa rannassa (koska hän haluaa tehdä sinne hiekkaan) (korjaan ne kyllä aina pois), ja killi käy aamu-uinnilla siinä samalla!

tästä lähretähän



keppiä haetaan vaikka mistä rutakosta


vähänkö on söpö tuo rakki, kaisla suussa polskutellaan takaisin


rantaudutaan...


.... ja ravistetaan


sitten tulee hepulikohtaus. tähän liittyy myös neljä kiekkaa kiitolaukkaa
mökin ympäri, mutta siitä ei voi saada kuvaa.


sitten mietitään, että meniskös uudestaan.

onneksi se ei ole niin pöljä että lähtisi omin päin ilman valvontaa uimaan, kun ei jaksa kuitenkaan mitään kovin pitkiä matkoja. yksi naapuri kertoi, että hän tietää kolme koiraa jotka on hukkuneet, viime talvena yhden mökkinaapurin koira meni jäihin. on se kauhea kohtalo polkea vettä siellä kunnes kylmä saa yliotteen. kukaan ei ollut nähnyt, mutta todennaköisesti se on hukkunut, kun sillä oli ollut tapana juoksennella siellä päivät pitkät. meidän puppaa pidättää rannassa vahtivietti, ei se voi lähteä minnekkään uintireissulle omin nokkineen kun täytyy pitää meitä silmällä kokoajan.

nokasta puheenollen, kukkia on vähän haisteltu:




kun tulisi joku suurin plottinokka-kilpailu, meidän killi olisi aika vahvoilla.

aurinkoista heinäkuuta lukijoille!