sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

simmottis,

sitten sataa taas lunta.


ihan on harmaata, höh.



sain lopultakin eilen valmiiksi tuon rätin mitä olen tehnyt varmaan puoli vuotta. se oli kivan näköinen:



...nimenomaan oli. siinä on 50% villaa, ja ajattelin, että heitän sen valmiina koneeseen kuuteenkymppiin, niin jospa kaikki lankojen päättelypätkät huopaantuisivat näpsäkästi siinä niin ettei olisi vaaraa purkaantumisesta, koska lanka oli kuitenkin melko liukasta. se siellä koneessa iloisesti pyöri.

tosi liukasta lankaa.


ihme kyllä en saanut mitään raivohalvauskohtausta kun näin tuon. ennen olisin viskannut sen suoraan roskikseen ja hyppinyt sen päällä ja kiukutellut koko loppupäivän, mutta ehkä muksut on tehneet musta vähän kärsivällisemmän. laitoin lankojen päät solmuun (todennäköisesti ei tule pysymään koska edelleen; lanka on tosi liukasta) ja roipakkeen kuivumaan. kyllä se nyt ihan asiansa ajaa vaikka onkin keskeltä halki, pyh.

mutta meidän potukka on muuntunut. siitä on tullut jotenkin oudon näköinen.





en oikein tiedä mikä siinä on mutta ei se ennen tuolta näyttänyt.


väänsin eilen taas kosteeta torttua, ai kamala miten hyvää.

tämä on taas tälläinen kuvapainotteinen postaus mutta tortun ihanuutta ei voi kuvailla tarpeeksi tehokkaasti pelkillä sanoilla, tarvitaan kuvia.










en voi kyllä valitettavasti kehua että olisin itse tämän keksinyt, ohje oli kait siinä s- ryhmän sapuskaliitteessä. siihen tuli 3 dl vaniljajuguttia, sitten laitoin vadelmia ja mustikoita. täytyy tehdä varmaan viikolla uudestaan, kun menihän se tietysti taas jo. äitini oli kylässä, tämä on täyden palvelun talo, hän nautti ihanasta leivonnaisesta sillä välin kun vävypoika vaihtoi hänen autonsa renkaat. toivoa sopii että tuo lumi nyt jäisi maahan vielä kuukaudeksi niin jospa äitini oppisi käyttämään sitten julkista liikennettä. no, ehkä silti kuitenkin toivon että se nyt sulaisi samantien pois.

jokaisessa blogissa on nyt tämä sama kuva, mutta minkäs teet kun ne kevään ihmeet saavat kaikki puutarhatouhot niin haltioihinsa, pakko minunkin on se laittaa:

mikäs se siellä ellei tulppaani


onneksi saan perua puheeni siitä, ettei meillä kasva vielä mikään, kun löysin eilen kukkapenkkiä haravoidessani tuon pikkuisen tötsän. tietty juolavehnääkin kasvaa jo, sehän on selvä. äidilläni on scillatkin aluillaan, voihan kakka kun tuo lumisade pääsi meidät yllättämään!! laitan kumminkin tähän loppuun kuvan mamman tossukasta keväisisssä tunnelmissa, otin sen eilen. piukulla menojalka vippaa, ja hän käy ruiskimassa sinne tänne. onneksi se ei haise kun hän on vähän semmoinen munaton poika, mutta hän on silti kovasti reviistään tietoinen. killin tulon jälkeen meidän pihalle ei ole eksynyt enää vieraita kissoja, mutta ennen sitä niitä joskus pomppi aidan yli meille, ja piku möyhensi niitä aina. kaveriparat eivät ihan heti päässeet poiskaan koska aidat on aika korkeat, ja piti joskus mennä oikein väliinkin. hän on tossukka vain salaa mamman kanssa, ulkona hän on karski kulmakunnan kauhu.

"miks oot pussittanu mamma"



3 kommenttia:

Sussi kirjoitti...

Onpa mainio tuo alakuva:)

Meilläkin satoi lunta, tuntuu ettei talvi lopu koskaan...

Noora kirjoitti...

piuku on paras.

Taina T kirjoitti...

Ihanasti kuvailet kisujen elämää!