sunnuntai 22. joulukuuta 2013

minä täällä!!

no kukapa se täällä ellei itse bloggaaja! olen potenut kaamean huonoa omaatuntoa kun en saa mitään tekstiä aikaiseksi, mutta näin joulun kynnyksellä sentään ilahdutan (toivon mukaan) teitä armaat lukijani. lämpimät tervetulotoivotukset satulle ja iloisena huomasin myös käyntimäärien nousseen kymppitonnin paremmalle puolelle, jee! sitä huonompi omatunto sitten...

jonkun verran on tapahtunutkin sitten viime kerran, aloitettakoon iloisista! uusi perheenjäsenemme:





hän on pieni pyhä birma-vauva manta. hän on vielä emonsa hoivissa, mutta tammikuun loppupuolella hän muuttaa meille jos kaikki käy hyvin. hänen on tarkoitus toimittaa ihan lellikin virkaa ihmisille ja tuoda iloa piukulle, joka on kuitenkin jäänyt leskeksi jo kahdesti. ajattelin ottaa mantaa myös mukaan näyttelyihin potulle kaverikissaksi, mutta tuskin häntä itseään tullaan tuomaripöydillä venyttelemään. kovasti häntä jo tietysti odotamme, voi herran pieksut tuommoista pientä surkeaa palleroa!

pottu sai ensimmäiset kaksi sertiä jo, seuraavasta sertistä saavutamme sitten hienon tittelin premior. se nyt ainakin täytyy saada plakkariin, jatkoa mietimme sitten aikanaan.

sitten hieman jos nyt ei mitenkään kauhean huonoja uutisia, mutta kieltämättä se vähän hassahtaneelta tuntuu. seija tempaisi meidän kasvihuoneen väärinpuolin. se oli aika jännä homma, juurikaan mitkään tavarat eivät olleet pudonneet siellä olleen piirongin päältä, mutta huone oli kadonnut päältä ja katollaan kolmen metrin päässä. kennolevyt säilyivät kaikki ehjinä, mutta runko oli aika solmussa, ja on nyt purettu. ajattelin kennolevyjä käyttää taimilavoissa jatkossa, kierrätys kunniaan. ne eivät onneksi vie tilaa vajan vintillä, joten ne voi säilyttää tulevia projekteja varten, mutta kyllä ensi kesän tomaatit nyt aiheuttavat pientä problematiikkaa tippaleipääni. tässä todistusaineistoa.





syksyn aikana on syntynyt kovasti herkkuja ja käsitöitä. olen taas niin ylpeä itsestäni kun keksin miten pipon kavennukset tehdään nätisti ja vanttuutkin opin tekemään! sukkia ja säärystimiä on syntynyt kuin liukuhihnalta ja niillä lahjon myös lähimmäisiäni jouluna. tässä kuvia muutamista, mutta ei läheskään kaikista syksyn tuotoksistani!














tänä jouluna perussetin lisäksi meillä herkutellaan savuporoterriinillä, joulusillillä, lohihyytelöllä ja graavisiialla.

kuusi on tällä hetkellä ollut pystyssä noin tunnin, eikä sitä ole kukaan vielä kaatanut. kolme joulua sitten sen kaatoi isäntä, viime jouluna kissa. siinä välissä se pysyi yhden joulun pystyssä. pottu on kyllä jatkuvasti sen kimpussa, joten jos yhtään kissaani tunnen, yöllä saan nousta nostamaan puuta ja korjaamaan säpäleitä.





hyvää joulua lukijoille! olkaa kiltisti!




6 kommenttia:

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Oi, mikä suloisuus tuo Manta on! Onnea kisuvauvasta! Melkoinen Seija oli. Harmi teidän kasvarin puolesta. Jos sulla on jokin aurinkoinen ja suojaisa seinusta, tomaatit kasvavat siinäkin. Enoni kasvatti aikoinaan aitan seinää vasten kesämökillään.
Hyvää joulua, Noora.

Taina T kirjoitti...

Voih mikä ihanainen kisu vauveli!

Marikki kirjoitti...

Tuo kisurotu on juuri se sama, mistä tyttömmekin on joskus puhunut...Kuulemma sitten aikuisena hällä on tuo rotu, maatiaisen lisäksi...;))
Paljon kaikkea ihanaa olet ehtinytkin!
Oh-hoh, olipas tuo seija saanut teillä vähän outoja aikaan!

Nyt toivotan sinne oikein ihanaa ja rauhallista joulua!♥

Soili Hänninen kirjoitti...


Heipsista :-)
Onnittelut heti alkuun uudesta perheenjäsenestä - kyllä on söpö.
Tekipäs Seija teille kepposen, onneksi "mökki" ei kauas karannut.
Kyllä noita tekemiäsi herkkuja mielellään söisi ja kelpais kyllä villasukatkin - eräät ne osaa !

Iloista joulumieltä teidän porukoille.

ps. kannattaisiko tuo kuusi sitoa latvasta kattoon, jos kerran isäntäkin harrastaa sisällä puunkaatoa...

Sussi kirjoitti...

Hyvää Joulua!

Marjatta kirjoitti...

Oli muuten gutaa tuo kuvassa näkyvä piparirommirusinaherkku!

Ja kiitokset mainioista villasukista, pääsivät heti kovaan käyttöön!