diamond jubilee ilman ranskalaisia, please

arja lähti ranskanmaalle, hyvää matkaa ja tervetuloa takaisin. olen ihan plössähtänyt sitten kun hän muuttaa sinne kokonaan, jo toinen arja joka muuttaa pois mun elämästäni. kolmas onneksi tuli munakuorman kanssa lopultakin edellispäivänä, tytöt oli vaan pitäneet näin pitkän tauon muninnassa. ehdin jo pelätä että kettu on vienyt ne ja munat on menneet rikki mutta ei sentäs.

olen tuntenut itseni henkisesti britiksi abauttiarallaa 10-vuotiaasta, joten taasen oli suuren juhlan tuntua ilmassa kun majesteettimme kuningatar elisabeth juhlisti vallassaoloaan. ja vielä synttäritkin tulossa... taas saa herkutella. leivoin teemaan sopivia herrasväenpikkuleipiä:

sitten tein ihanaa kakkua johon tuli reseptin mukaan suorastaan pröystäilevä määrä brittiläisittäin portviiniä, mutta kun meillä nyt ei ollut semmoisia niin laitoin metsämansikkalikööriä, ja olen ollut ihan kekkulissa siitä lähtien. kakusta ei saanut kuvaa tähän, koska en ehtinyt ehostaa sitä semmoisen näköiseksi, että sen maun samettisuuden ja runsauden tulvahduksen pystyisi tuntemaan suussaan vain kuvaa katsomalla, mutta voin kertoa teille hyvät ystävät, että se kakku oli hyvää. ja teki kauppansa. johanna oli meillä seuraavana päivänä nauttimassa tarjoiluista ja sain kovasti kehuja torttusestani. myös isännälle kelpasi, samoin tänään äidilleni ja hänen ns. ystävälleen (niin just, huomautuksena marialle), ja kaikki on nyt mennyttä!! pitäisiköhän tehdä samantein uusi. jessus miten se oli namiskukkelia.
ihailin kovasti elisabethin juhlassa sitä stiff upper lippiä, se on mahtavaa miten sillä emännällä ei ilmekään värähdä vaikka kaikki pyörii hänen ympärillään. jonkinsortin muistoesine on hankittava tästä suuresta juhlasta muistuttamaan. sekin on jo saavutus että tuossa iässä on vielä tolkuissaan puhumattakaan siitä että hoitaa kuningattaren hommia siinä ohessa.

ihania helmiä tuli antassusta, melko uniikkien kaulakorujen teko ei voisi olla helpompaa:

sitten maalasin vielä näppärästi naulalla tekstin vieraspyyheliinaroikottimeen, tuli aika onnistunut vaikka itte sanonkin. yleensä möhlin nämä kun suorituspaineet ovat niin suuret mutta tämän tein ihan silleen ekstemporee kun oli vähän luppoaikaa niin en ehtinyt jännittää.