mehiläisiä moikkaamassa

tultiin juuri mehiläispesältä. jumankekka, ne on mainioita. olin varmaan 20 metrin päässä kun isäntä avasi pesän siinä puvussansa ja savutti niitä vähän että rauhottuisivat, mutta silti sain piston! meinasin vähän hermostua kun kuulin että nyt pään ympärillä pyörii, ja lähdin kävelemään poispäin, mutta se nappasi solisluuhun kiinni. itse pistäminen sattui tietty sellai sopivasti, mutta sitten jälkeenpäin kun menin autoon turvaan, kipu tuli aaltoina ja oli aika kovaa. lähdin etsimään piharatamoa että saisin edes jotain ensiapua siihen, kun huomasin että pistospaikka turposi hieman. löysin ratamot ja murskasin niitä siihen päälle ja kipu lakkasi kuin seinään ja turvotuskin meni ohi. onneksi on luontoäidin apteekki, mihin sitä joutuiskaan ilman sitä.
ei niitä sellai osannut pelätä, kun ei ole kokemusta mistään mehiläisten hoitotoimenpiteistä aiemmin. ja pesä oli  aika hiljainen kun kävelin ihan siihen viereen aluksi, killikin kävi nuuskuttamassa. ei käy toista kertaa, koiralla ei taida olla asiaa nokkansa kanssa sinne ettei tule taas asiaa klinikalle. ainakin kyypakkaus on hyvä olla mukana jos rakki saa piston. minua harmitti vaan se, että se mehiläinen kuoli joka pisti mua. nehän voi pistää vaan kerran, ne kuolee siitä. toisin kuin kaameat ampparit jotka pistelevät huoletta niin paljon kuin haluavat.

tässä alkuperäinen pesä jossa yhdyskunta majailee. nyt lisättiin uusi laatikko tämän päälle,
jotta mehit saavat lisää tilaa munia ja alkaa tekemään hunaa.

rakkia kiinnosti kovasti pörinä pesän sisällä. ulkopuolella oli vielä hyvin hiljaista tässä vaiheessa.

hiukan savua nokkaan ensin. siis mehiläisille.

styroksisen laatikon sisään nikkaroitiin puisia kehiä, joihin pingotettiin rautalangat. rautalankaan sulatimme auton akkua apuna käyttäen vahaliuskat, joihin mehit munivat ja alkavat sitten tehdä myös hunaa. ilmeisesti siis ne rakentavat vahaan kennoston joista sikiöt sitten syntyvät ja toisiin vahaliuskoihin keräävät hunan. jos olen oikein ymmärtänyt.

savustinvekotin. teho vain ei ollut ihan toivotunlainen.

isäntä tsekkaa laumaansa. ötökät jumalattoman äkäisenä tässä.

isäntä käy hunajayhtymässä hankintamatkalla joku päivä ja tuo minullekin oman puvun. olisi ihan kauheasti tehnyt mieli päästä kurkkaamaan pesän sisälle, mutta pistoja pelkään sen verran, että taidan kyllä topata itseäni vielä tuon puvun alle vähän reilummin.

maalasin kauniit "hautakivet" meidän kotiöttiäisille. höpisen niille aina kun kuljen ohi. siellä he pienet hassuttelijat pukkaavat kukkaa...
kukista puheenollen, liljakukkoja ei ole enää näkynyt muutamaan päivään. toivonmukaan ne on saatu kaikki nirhattua tältävuodelta. tai sitten sieltä on joku uusi aalto tulossa.

potaatti pääsi ensimmäistä kertaa aitaukseen haistelemaan ulkoilmaa, kevätillan tuulia.

katsokaa nyt noita pumpulituppoja korvien takana!

jännää tuntea ruoho varpaiden alla ensimmäistä kertaa!

tämä yksi pöllö valvoi koko toimituksen läpi ja käänteli
vaan päätään.

huomenna sitten tampereelle. pirokin näyttelyyn ei ole kai tulossa kovin montaa balia, ei saada mitään kunnon vastusta edes! keittelen juuri raparperimehua ja teen suolaisen piirakan evääksi. pottu pääsee isänsä kanssa reissuun, kivaa! toivon mukaan saavumme entistäkin voitokkaampana takaisin huomisillalla.