olen tehnyt hienon kulttuuriteon, kunnostutin äitini vintiltä löytyneen putkiradion. ihan kankaanpäähän asti piti seikkailla ennen kun löytyi setä joka tiesi miten näitä korjataan. isäntä meinasi että mahtaako sieltä nyt kuulua sitten vaan semmoista 40-luvun musiikkia, mutta ei valitettavasti, tulee sieltä ihan nykypoppiakin. oliskin ollut hauskaa jos siellä esiintyis vaan joku dallape tai olavi virta. ratio sai kunniapaikan vanhan piirongin päällä yläkerrassa.
kyllä on pyykkiä pesty tänään ja jatkuu vielä monta päivää. mökiltä tullessa on tietty aina muutenkin mukana vaatepyykkiä, mutta nyt tuli sitten kaikki petivaatteet ja tyynyjä, kun taisi olla pienen mökkeilytauon paikka nyt. nyt sitten tuli e-o:lle ykäolo kun iski niin raju flunssa, niin on ollut siivousräteille tarvesta. kylppärin pyykkivuori ei näytä kivalta mutta kai se siitä pikkuhiljaa. ai niin ja sitten tuli vielä netanttilasta ihanat luumun väriset pellavapussilakanat jouluksi niin nekin pitää pestä ensin. täytynee lämmitellä pihasaunaa että saan lakanapyykkiä sinne kuivumaan, eihän ne tuolla lumituiskussa kuivu!
kattokaas miten hauska kisu kiipeilee meidän mökin ikkunassa!
ostin sen maarianhaminasta jostain krääsäkaupasta, se on tosi hauska! se on siis lämpömittari. joka ei olekaan käytännössä osoittautunut hirmu hyväksi hankinnaksi, kun tuo mittariosa on niin pikkiriikkisen pieni ja kapea, että jos on vähänkin hämärää, ei meinaa millään ikkunan läpi nähdä mitä se näyttää. mutta on se kisu silti hauska.
pikun sokrut on olleet oikein hyvät viime aikoina. kävi niinkin, että annoin sille aamulla insut ihan normaalisti, sitten mittasin illalla verensokerin, ja se oli niin hyvä etten antanut insua ollenkaan. seuraavana aamuna mittasin sokerit taas, edelleen olivat alhaalla enkä antanut insua. illalla mittasin taas, ja verensokeri oli laskenut päivän aikana itsellään vielä parempiin lukemiin! eli kolme piikitystä sai jättää väliin. seuraavana aamuna ne olivat hitusen koholla ja annoin tipan insuliinia, ja sitä tippaa vallan muutenkin olen enää antanut, koska se pienin määrä eli yksi yksikköä on liikaa, sokerit ovat niin hyvällä tasolla ettei tosiaan kannata antaa kokonaista yksikköä. piuku voi muutenkin taas oikein hyvin eikä ole tietoakaan lasittuneesta tuijotuksesta ja synkästä murheen tummasta pilvestä mamman pään yläpuolella.
kyllä on pyykkiä pesty tänään ja jatkuu vielä monta päivää. mökiltä tullessa on tietty aina muutenkin mukana vaatepyykkiä, mutta nyt tuli sitten kaikki petivaatteet ja tyynyjä, kun taisi olla pienen mökkeilytauon paikka nyt. nyt sitten tuli e-o:lle ykäolo kun iski niin raju flunssa, niin on ollut siivousräteille tarvesta. kylppärin pyykkivuori ei näytä kivalta mutta kai se siitä pikkuhiljaa. ai niin ja sitten tuli vielä netanttilasta ihanat luumun väriset pellavapussilakanat jouluksi niin nekin pitää pestä ensin. täytynee lämmitellä pihasaunaa että saan lakanapyykkiä sinne kuivumaan, eihän ne tuolla lumituiskussa kuivu!
kattokaas miten hauska kisu kiipeilee meidän mökin ikkunassa!
ostin sen maarianhaminasta jostain krääsäkaupasta, se on tosi hauska! se on siis lämpömittari. joka ei olekaan käytännössä osoittautunut hirmu hyväksi hankinnaksi, kun tuo mittariosa on niin pikkiriikkisen pieni ja kapea, että jos on vähänkin hämärää, ei meinaa millään ikkunan läpi nähdä mitä se näyttää. mutta on se kisu silti hauska.
pikun sokrut on olleet oikein hyvät viime aikoina. kävi niinkin, että annoin sille aamulla insut ihan normaalisti, sitten mittasin illalla verensokerin, ja se oli niin hyvä etten antanut insua ollenkaan. seuraavana aamuna mittasin sokerit taas, edelleen olivat alhaalla enkä antanut insua. illalla mittasin taas, ja verensokeri oli laskenut päivän aikana itsellään vielä parempiin lukemiin! eli kolme piikitystä sai jättää väliin. seuraavana aamuna ne olivat hitusen koholla ja annoin tipan insuliinia, ja sitä tippaa vallan muutenkin olen enää antanut, koska se pienin määrä eli yksi yksikköä on liikaa, sokerit ovat niin hyvällä tasolla ettei tosiaan kannata antaa kokonaista yksikköä. piuku voi muutenkin taas oikein hyvin eikä ole tietoakaan lasittuneesta tuijotuksesta ja synkästä murheen tummasta pilvestä mamman pään yläpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti