tänään olin ruissalon kylpylässä koko päivän royal caninin järjestämässä kissakasvattajien tapahtumassa, jossa oli kolme kiinnostavaa luentoa ja tietenkin ilmaiseksi sai syödä. oli tosi mielenkiintoisia luentoja, en haukotellut koko aikana kertaakaan ja tutustuin pariin uuteen kissankasvattajaankin! mukavaa kun oli hyvää seuraa, sillä leenaa koettelee ykätauti. tosi makeet sponsorituolit saatiin lahjuksiksi lähtiessä, se on oikein nojatuoli (luonnollisesti mukitelineellä varustettuna) joka kulkee näppärästi näyttelyyn mukana pienessä kassissa!
sillä välin kotona oli ukkelilla kaverisynttärit. kyllä iskän korvia kuumotti kun tultiin takaisin, sen verran hurjaa kielenkäyttöä oli ollut kuulemma. ukkeli vaan totesi että ei ne nyt normaalisti sellai kokoajan puhu, mutta sitten kun pääsevät vauhtiin niin se on semmoista. en viitsinyt enempää kysellä asiasta, ettei minunkin korviani ala kuumottaa.
bossella kakipo on tullut normaaliksi mutta haju on edelleen aikas sietämätön. se nyt syö sitä mitä ne käskivät, hill´ssin jotain digestion vai mikä olikin, mutta meinaan laittaa zooplussasta seuraavaan kuormaan tilaukseen luposanin moorliquidin jota arja käski kokeilla. aika jänskä juttu, se on turvetta! syötävää turvetta? niin siellä ainakin luki. perin outoa, mutta olen aina valmis kokeilemaan kaikkea outoa, siis turvetta popsimaan. taidan maistaa itekkin. muistan kun opiskelin puutarha-alaa ja meidän luokalla oli setä, joka maistoi aina kaikkea. kuljeskeltiin siellä luonnonhelmassa ja kasvimailla opettajan johdolla, ja setä pisti aina suuhunsa kaikki uudet kasvituttavuudet. joskus meni naama ryppyyn, joskus hän yritti saada meitä muitakin maistamaan kaikenmaailman ruohoja. ilmeisesti ei ollut mitään myrkyllistä vielä pistänyt suuhunsa. vaikka tuskimpa siihen nyt vielä kellistyy jos vähän leinikkiä maistelee.
ahhh, tässäpä herkkua pitkän päivän jälkeen, litlin kreikkalaista jugurttia ja kreikkalaista ystävää hyväksikäyttämällä tuotettua kirsikkahilloa...
sillä välin kotona oli ukkelilla kaverisynttärit. kyllä iskän korvia kuumotti kun tultiin takaisin, sen verran hurjaa kielenkäyttöä oli ollut kuulemma. ukkeli vaan totesi että ei ne nyt normaalisti sellai kokoajan puhu, mutta sitten kun pääsevät vauhtiin niin se on semmoista. en viitsinyt enempää kysellä asiasta, ettei minunkin korviani ala kuumottaa.
bossella kakipo on tullut normaaliksi mutta haju on edelleen aikas sietämätön. se nyt syö sitä mitä ne käskivät, hill´ssin jotain digestion vai mikä olikin, mutta meinaan laittaa zooplussasta seuraavaan kuormaan tilaukseen luposanin moorliquidin jota arja käski kokeilla. aika jänskä juttu, se on turvetta! syötävää turvetta? niin siellä ainakin luki. perin outoa, mutta olen aina valmis kokeilemaan kaikkea outoa, siis turvetta popsimaan. taidan maistaa itekkin. muistan kun opiskelin puutarha-alaa ja meidän luokalla oli setä, joka maistoi aina kaikkea. kuljeskeltiin siellä luonnonhelmassa ja kasvimailla opettajan johdolla, ja setä pisti aina suuhunsa kaikki uudet kasvituttavuudet. joskus meni naama ryppyyn, joskus hän yritti saada meitä muitakin maistamaan kaikenmaailman ruohoja. ilmeisesti ei ollut mitään myrkyllistä vielä pistänyt suuhunsa. vaikka tuskimpa siihen nyt vielä kellistyy jos vähän leinikkiä maistelee.
ahhh, tässäpä herkkua pitkän päivän jälkeen, litlin kreikkalaista jugurttia ja kreikkalaista ystävää hyväksikäyttämällä tuotettua kirsikkahilloa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti