kukei mökil jo

koitetaanpa jotain kirjoitellakin taas pitkästä aikaa!

mökkikausi on todenteolla käynnistynyt, oltiin vappu mökillä ja viikonloppuna taas. vappupäivänä käytiin tivolissakin 125 000 muun ihmisen kanssa. minä kyllä livistin puolen tunnin jälkeen kotiin killin kanssa mutta isäntä ja minit viihtyivät muutaman tunnin ja tulivat sitten perästä.
torstaina ja perjantaina kurkussa tuntui siltä, että jotain pientä on ehkä tuloillaan. piuku oli mulla sylissä mökkimatkan ajan perjantai-illalla ja se alkoi jossain vaiheessa läähättää, kun en saanut mitään tolkkua auton ilmastointiin. laitoin sitten vilpoisen puhalluksen kissaa päin ja samalla tietysti itseäni, tuloksena tyytyväinen kissa ja illalla täysin tukkoon kosahtanut kurkku (onneksi omani eikä piukun). yö menikin sitten valvoessa, kurkku sattui niin paljon etten pystynyt kunnolla nielemään, nukkumisesta ei juuri kivulta tullut mitään. eka mökkisaunakin jäi väliin, voi kekkosen perävalo!
vähän sellai kiikun-kaakun olin koko viikonlopun, mutta nyt vähän jo helpottaa kun räkä on alkanut juoksemaan.

piuku ja potaatti yläpetissä

meillä on mökin makuukammarissa elikäs kopperossa kiva parvisänky, jonka yläkertaan mahtuu poika ja alakertaan äiti ja minikokoinen muikelo. kissoille tikkaat yläpetille tuovat jatkuvaa riemua, koska niiden ylösravaaminen on mahtavaa hurjastelua ja vaarallisesti elämistä. pottu putosikin mun naamani päälle sieltä ylärapulta kun mentiin taas vähän liian kovaa ja luiskahdettiin läpi. ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun sieltä lentää kissa päin pläsiä. potun aivotoiminta ei ole vielä kovin kehittynyttä, oli hauska seurata hänen kotiutumistaan mökille. ensimmäinen ilta oltiin vähän varuillaan ja tutkittiin paikkoja, seuraavana aamuna hän oli jo ihan sellai että "nyt asutaan täällä, jee". verhot onneksi vielä toistaiseksi säästyivät. mamma-vainaan pitsit ikkunoissa... pitäisiköhän ne vaan ottaa suosiolla pois?

kersat poimivat äitille ihanat kukat, mulla on maailman ihanimmat kersat...

he löysivät pihalta ekat sinivuokot ja e-m kerkesi niitä repimään ennen kuin e-o huusi niin että kajahti, että "ne on rauhotettuja!!!!" ei se varmaan paljon merkinnyt e-m:lle, mutta säikähti velipojan karjahdusta niin paljon että edes yksi ihana kukka sai jäädä paikalleen. äiti heti kameran kanssa perään.

kotona meidän kasvimaa tuoksahtelee huomattavasti paremmalta mitä monen muun kasvimaa tällä hetkellä, levitin siihen nimittäin puolimetriä paksun kerroksen heinää jonka terhi ystävällisesti meille kippasi. olen nyt päättänyt että laitan vaan lapsille hernettä kasvamaan enkä mitään muuta, kohdistan intoni kasvihuoneeseen ja kukkapenkkiin tänä kesänä. olenkohan jo montakin kertaa kirjoittanut ton saman aiempiin postauksiin. en muista. no, olen kumminkin iloinen, että vaikka jouduin väkipakolla luopumaan hevoshommista, ainakin saan haistella heinää koko kesän. kyllä mä sen shetlanninponin vielä joskus hommaan sanokoon isäntä mitä tykkää.