meillä oli tällä kertaa vähän erimoinen mökkiviikonloppu, ei tämä kirjasin ole kiva, vaihdetaan. no ei ole kyllä yhtään parempi.
no niin... lauantai-aamuna pikku e-m heräsi ihan nuhaisena naama kiiltäen ja e-o valitti että hänellä on huono olo. e-o ei ikinä pysy sängyssä jos on flunssassa tai muutenkaan kipeä, vähän rauhallisemmin ottaa kyllä, mutta puuhailee aina kumminkin jotain. nyt hän makasi kalsongeissaan sängyssä koko lauantain! ajattelin että voi ei, taas joku superpöpö, heti kun koulut alkaa. sunnuntai-aamuna minä heräsin migreeniin, jee. ja pikkuäijä oksentaa. sunnuntai meni sitten meiltä molemmilta sängyssä, ja e-m kävi välillä siellä kanssa kääntymässä pienen räkänokkansa kanssa. palasimme kotiin siis 75% meistä aika lailla pois pelistä. isäntä se vaan porskuttaa.
sen verran oltiin kuitenkin pystyssä että käytiin kallioilla ihailemassa muinaistulia. meillä oli yhteinen kokko mökkinaapurien kanssa, se oli mahtava näky illan pimetessä kun kipinät lentelivät kohti taivasta ja vastarannoilla näkyi tulenloimotusta kanssa joka puolella. varsin hieno tapa viettää kesänpäätösjuhlaa. sitten saa taas alkaa sytyttelemään kynttilöitä kotonakin.
syksy on ihana.
sadonkorjuukin on täydessä vauhdissa. pottuja tuli peräti ämpärillinen. puolet piti heittää menemään kun niissä oli jotain matoja! voi että kun harmittaa. sipulit taisivat olla turhan pitkään maassa, osassa oli jo vähän limaisia kuoria mutta vain muutamia piti heittää kompostiin, kun olivat ihan mätiä. sipulia tuli kanssa vain pahvilaatikollinen, ne ovat nyt kuivumassa terassilla. niitä pitäisi laittaa ihan hirveästi että riittäisivät edes vuodenvaihteeseen asti! eikä meillä edes syödä sipulia mitenkään ihmeen paljon. ne istukassipulit on mielestäni tosi kalliita, siihen pitää keksiä joku kompromissi.
suurin kurpitsa on kyllä niin iso, että luulen, etten jaksaisi nostaa sitä edes enää, ja mä olen kuitenkin vahva kuin pieni sika. nypin sieltä kukkia paljon pois viime viikolla, että se saisi kaiken voiman, se ja sen pienet ystävät jotka ovat siellä jo vauhdissa.
terhin kanssa on suunnitelmissa terapiakantarellimetsäretki, ja jospa puolukkaakin saisi poimittua ämpärillisen. killi söi muuten mustikoita ja puolukoita hyvällä halulla kun hän oli mamman kanssa eilen migreeninhoitometsäretkellä. ei hän osannut niitä puskasta suoraan ottaa vaikka yrittikin, mutta kaikki pisteli mitä mamma antoi kädestä. meillä oli irlanninsusikoira santtu kun olin lapsi, ja se söi karviaisia suoraan pensaasta.
sitten eräs typykkä oli laittanut tulemaan kysymystä, vastaan sinulle typy heti kun keksin miten se tehdään! tartten taas vähän teknistä mariatukea ensin.
no niin... lauantai-aamuna pikku e-m heräsi ihan nuhaisena naama kiiltäen ja e-o valitti että hänellä on huono olo. e-o ei ikinä pysy sängyssä jos on flunssassa tai muutenkaan kipeä, vähän rauhallisemmin ottaa kyllä, mutta puuhailee aina kumminkin jotain. nyt hän makasi kalsongeissaan sängyssä koko lauantain! ajattelin että voi ei, taas joku superpöpö, heti kun koulut alkaa. sunnuntai-aamuna minä heräsin migreeniin, jee. ja pikkuäijä oksentaa. sunnuntai meni sitten meiltä molemmilta sängyssä, ja e-m kävi välillä siellä kanssa kääntymässä pienen räkänokkansa kanssa. palasimme kotiin siis 75% meistä aika lailla pois pelistä. isäntä se vaan porskuttaa.
sen verran oltiin kuitenkin pystyssä että käytiin kallioilla ihailemassa muinaistulia. meillä oli yhteinen kokko mökkinaapurien kanssa, se oli mahtava näky illan pimetessä kun kipinät lentelivät kohti taivasta ja vastarannoilla näkyi tulenloimotusta kanssa joka puolella. varsin hieno tapa viettää kesänpäätösjuhlaa. sitten saa taas alkaa sytyttelemään kynttilöitä kotonakin.
syksy on ihana.
suurin kurpitsa on kyllä niin iso, että luulen, etten jaksaisi nostaa sitä edes enää, ja mä olen kuitenkin vahva kuin pieni sika. nypin sieltä kukkia paljon pois viime viikolla, että se saisi kaiken voiman, se ja sen pienet ystävät jotka ovat siellä jo vauhdissa.
terhin kanssa on suunnitelmissa terapiakantarellimetsäretki, ja jospa puolukkaakin saisi poimittua ämpärillisen. killi söi muuten mustikoita ja puolukoita hyvällä halulla kun hän oli mamman kanssa eilen migreeninhoitometsäretkellä. ei hän osannut niitä puskasta suoraan ottaa vaikka yrittikin, mutta kaikki pisteli mitä mamma antoi kädestä. meillä oli irlanninsusikoira santtu kun olin lapsi, ja se söi karviaisia suoraan pensaasta.
sitten eräs typykkä oli laittanut tulemaan kysymystä, vastaan sinulle typy heti kun keksin miten se tehdään! tartten taas vähän teknistä mariatukea ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti