perjantai 19. huhtikuuta 2013

tellun tragedia

meidän pikkuriikkinen lumikkomme tellu on poissa. aivan yllättäen, kolmen päivän sairauden jälkeen. se alkoi tiistaina oksentaa vaahtoa, keskiviikkona vaahto muuttui ensin vihreäksi liemeksi ja sitten vaaleanpunaiseksi. istuin illan sen kanssa vettorissa, röntgenissä ei näkynyt mitään vinkkiä vierasesineestä tai muusta tukoksesta, laajassa verenkuvassa kaikki oli hyvin. tellu sai mahansuojalääkettä ja pahoinvointilääkettä. autossa jo oksensi taas uudelleen ja oksentelu jatkui yön. soitin kunnaneläinlääkärillemme aamulla, tellu sai lisää pahoinvointilääkettä josta huolimatta oksentelu jatkui. annoin lihalientä, öljyä, arnicaa, nuxia, turhaan. tellu kuivui, pieni kaksikiloinen kissa. ei jaksanut enää kehrätä, ei jaksanut puolustautua potun nujakointiyrityksiä vastaan. aamulla tuli eläinlääkäri ja päästi tellun pois.

leikkauksella olisi voitu hänet ehkä vielä pelastaa, mutta en halunnut pitkittää kärsimystä, tellun enkä omaani. nyt on kaikki ohi, tellu odottaa kesää ja kirsikkapuuntainta jonka alle hän pääsee, metrin päähän ystävästään hekestä. meillä tänne jääneillä vain on pohjaton ikävä.

2007-2013

7 kommenttia:

Marjatta kirjoitti...

Itku tuli täälläkin.
Nuku rauhassa, pieni valkoinen pallero.

TainaT kirjoitti...

Voi ei! Surullista..toisaalta hyvä kun ei kovin pitkään joutunut sairastamaan.

Bessie kirjoitti...

Voi ei, tuli ihan kuristava tunne ja tuskan kylmät väreet. Voi Tellu-pientä :(. Osanottoni sinulle ja perheelle, nää on hirveitä asioita :(. *voimahaleja*

Sussi kirjoitti...

Voi pientä ressua.

Voimia sinulle

Soletuuli kirjoitti...

Halaus!

Kukkaiselämää kirjoitti...

Voi miten surullista! Tellu ei ollut vielä edes vanha. Rutistus!

Marikki kirjoitti...

VOi! Tuli itku...
Koittakaa jaksaa ja muistakaa Tellun on nyt hyvä olla. Jos emme ikävöisi, emme olisi koskaan rakastaneetkaan...muistot kauniit aina jäävät sydämiin...

Halaten, Marikki