pihajuttuja ja sen semmoista

nikkaroin aidannetta heinäseipäistä ja pajuista edellispäivänä puutarhan portin molemmin puolin, koska olen halunnut siihen selvät reunat, että "tästä alkaa puutarha". mietin ensin pientä kivireunusta, mutta siinä on ongelmana rikkaruohotuppaat joita täytyy sitten olla jatkuvasti nyhtämässä. se ei oikein sovi mun luonteelleni, en ole nyppiä vaan annan kaiken rehottaa. meillä on pieni heinäseiväskertymä vajassa, sain ne joskus vaihtokauppana jostain. olen kovasti halunnut saada niitä johonkin käyttöön, ja nyt sitten keksin, että teen niistä sen aidan. ajatuksenani oli, että kun pihakeinussa istuu, kaameat autot ja peräkärrynrottelo ja muutenkin hietikko talon edessä menee piiloon, ja puutarhassa vallitsee feng shui ja zen ja vaikka mikä. mutta:

tuo kuva nyt ei anna sille oikeutta, mutta kun siinä keinussa istuu (kuva sieltä), huomasin heti, että aita on jo valmis.

piti laittaa siis noita pajuja tuo koko hässäkkä täyteen, jolloin se olisi kunnollinen näkösuoja, mutta sitten rupesin miettimään, että sitten ilta-aurinko ei paista enää sinne. ja tosiaan tuo oli tuommoisenaan jotenkin niin kaunis että luulen että se on valmis. toisella puolella kaariporttia on samanlainen. kaariportissa kasvaa humalaa, se toivonmukaan on loppukesästä sentään jo vähän piilossa. aika nopeakasvuinen se humala tuntuu olevan.

tunsin itseni kyllä aika rikolliseksi kun sahasin toisen pään poikki noista heinäseipäistä ja sitten piti vielä vähän veistellä että ne mahtuivat tolpanjalkoihin. mutta jätin ne niin ylös maanpinnasta ettei ainakaan luulisi lahoavan. hyvää kovaa puuta olivat, vain yksi oli laho.

lehtosinilatva

siellä on vielä tyhjiä paikkoja!

päivänlilja, monessa kodissa jo mukana kulkenut

kissa-aitaus valmistui kanssa viime viikolla!! nyt baleilla on tilaa mellastaa, aitaus on tosi suuri, varmaan 15 neliötä ja korkeutta piisaa. se on ällänmallinen, öh, L-kirjaimen mallinen, ja ikkunan josta he kulkevat edestakaisin (siis ihan koko ajan...) päälle tuli iso valokatekatto. valokatteen alle tein hyllyn ja "sillan" josta he yläilmojen halki pääsevät hyllylle. ne höynät.

jos näistä kuvista nyt mitään tolkkua saa. kanaverkkoa
on vähän haasteellista kuvata! huomaa oikeassa alareunassa
bali.

taas se bali, se on linssilude.

mutta onko se tyytyväinen luksusaitaukseensa? ei ole. se etsii
ulospääsytietä ja puree rautalankaa vaarantaen pienet
vaaleanpunaiset ikenensä.

ihana mammansa ottaa rauhallisemmin.

satoa ja kehittyy ja ruusu kukkii!

"ritausma"

kuin myös. 

eihän tuo meidän mökin ruusu taidakaan olla mikään orjanruusu! no HÖH! olen sen jostain keksinyt, mutta otavan värikasvio valistaa meitä onnettoman tietämättömiä tunareita näin:
 "orjanruusu. rosa canica-ryhmä. pensaita. 1-2,5m. lehdoissa, kivikoissa ym. joks.harvinaisia. kukat vaaleanpunaiset. varren piikit käyrät, vahvat. lh. kaljut tai karvaiset. verholehdet liuskaiset. kiulukat pitkänpyöreät, punaiset, kovat, kaljut. suomen yleisin luontainen ruusulaji on metsäruusu (r. majalis). se muistuttaa orjanruusuja, mutta verholh. ehyet, kiulukat pyöreät, tummemmat."

meidän ruusulla korkeutta on varmasti tuo 2,5 m., se kasvaa pystynä pensaana niin että metrin korkeudessakaan ei ole yhtään lehtiä, vaan ne ovat kaikki siellä "latvassa". laitan nämä samat kuvat tähän uudelleen:

kallionkolosta se ponnistaa. 

onko tämä vaaleanpunainen??

kiulukat siinä on pitkulaiset , no pitkänpyöreät ehkä sopisi kuvaukseksi, mutta onko ne punaiset, muistaakseni hyvin tummat? pitää tarkentaa kun kiulukoita alkaa tulla. kovat ne kyllä on eikä ole karvaisia. antakaa mielipidettä tästä!
mökkimaisemissa kasvaa sellaista hempeämmän vaaleanpunaista ruusua siellä täällä, tämä omassa pihassa oleva on ainoa mitä olen nähnyt tätä samaa. ne hempeät eivät ole yhtä korkeita (tosin pitää huomioida se, että tämä meidän ruusu ei saa suoraa auringonpaistetta kunnolla ollenkaan, ehkä on siksikin venynyt).

ostin kirja-alesta ihanan kirjan ompelun iloa! tykkäisin huristella ompelukoneellani vaikka mitä, mutta ideat uupuvat. yllättävän kivoja juttuja kirjassa oli, ajattelin muutamia kokeilla. aplikointihomma kyllä ei varmaan onnistu ja siellä oli sitä jokapaikassa. usein kirja-aleissa kirjat on vähän semmoista ylijäämää, kun ei ole kenellekään kelvannut niin myydään sitten halvalla pois, mutta tämä yllätti positiivisesti! ihania hyvin otettuja kuviakin se oli pullollaan. ja kyllä leena, saat lainaksi.

tämä nyt vähintään pitää toteuttaa!

loppuun kaikille onnellisille jotka aloittelette lomailua, ottakaa mallia meidän potaatista. voiko tuon rennommin enää ottaa.

juhannuksen jälkipuinnit

eipä ollut mikään hurjan lämmin juhannus ja kersatkin kiukuttelivat jatkuvasti. niillä on joku ihme kausi menossakun tappelevat pitkin päivää, nyrkitkin välillä heiluu. sitten syytetään äitiä ja iskää kun menee väliin rauhanneuvottelijksi.
merivesi oli 16-asteista ja se kyllä hieman jäähdytti tunteita, kimitys unhoittuu kun saa kunnon jäätävän shokin jalanpohjiin. meikäeukkokin kävi aaltojen huljuteltavana.

piukun juhannus meni ihan nappiin. uunot vinosilmät jätettiin kotiin (johanna toimi lomittajana), ja hän sai paistatella kaikessa suosiossa, jatkuvaa pallutusta, valjaissa ulkoilua ja gourmet-elämyksiä. hän söi savusiikaa, lohta, tonnikalaa, kanaa, jauhelihaa, jugurttia ja tietysti sai nuoleskella meidän ruokalautasia. päiväsaikaan selällään makailua keskellä lattiaa ja yöllä mamman naaman päällä kehräyksessään runsas vibrato.

perjantaina syötiin siikaa ja uusia pottuja jotka maistuivat oikeasti uusilta perunoilta, semmoisilta kuin ne silloin ennen maistuivat. nykyään ne ovat aina ihan vetisiä ja mauttomia, ehkä silloin lapsena maatalous ei ollut ihan niin tehoa mitä nykyään ja potuissakin oli makua. mutta nämä olivat hyviä, lajike oli timo, täytyy hankkia niitä ensi keväänä ja laittaa kasvamaan. jospa ne luomuna omasta maasta olisivat vieläkin maukkaampia.

jälkiruuaksi tein mun lemppariani, jugurttimoussea ja mangosoosia! isäntä sanoi että se oli taivaallista.

lauantai alkoi ukkosmyräkällä, mutta aamulla kirkastui jo ja arska esiintyikin meille sitten koko päivän. mökkimetsässä piti tietysti käydä muovipussin kanssa, onneksi ei mitään mölinöitä kuulunut, mutta olihan siellä taas kaljatölkkejä ja makkarapaketti. joka juhannus siellä käy väkeä, kun sieltä on aika huimat näkymät airistolle, mutta jotkut eivät silti välitä siitä maisemasta sen vertaa että veisivät roskansa mukanaan, vaikka käsittääkseni sen maiseman takia sen takapuolensa sinne ylös raahaavat. minä sitten menen taas raivosta sellaiseksi puolukanpunaiseksi, hyppäisin silmille jos näkisin jonkun heittävän röhnän rakkaaseen mökkimetsääni.

koska minä joudun tekemään meidän perheessä useimmat miesten työt, tein ihanan vihdan saunaan. teen joka kesä kaksi, toisen juhannussaunaan ja toisen joulusaunaan. enempää ei kannata tehdä, ettei vihtominen koe inflaatiota.
herkuttelimme vielä täytetyillä paprikoilla, tomaatti-sipulisalaatilla, vesimelonilla, oliiveilla, timoilla ja ihanalla kastikkeella jossa oli majoneesia, kermaviiliä, pinaattia ja muusattua kananmunaa. tooosi hyvää...

prismassa oli suomalaisia paprikoita!

unohdin tehdä torttupohjat valmiiksi kotona torstaina (mökillä ei ole uunia), joten jouduin ostamaan kamalia valmiskääretorttuja ja loiskauttamaan päälle mansikkakermaa. muksut koristelivat kasan vielä namuilla.

oli se aika kauheaa mutta ihan hyvä niin ei tarvinnut
syödä niin paljon.

e-o ja isäntä kävivät perinteeksi muodostuneella (jo toinen kesä!) juhannusveneilyllä naapurin sedän kanssa. poitsu oli ajanut venettä, jos se niin sanotaan, koko ajan, setä hoiti vaan rannasta lähdön ja paluun. on se mukavaa kun tuollaisia naapurinsetiä on, kun meillä ei itsellä ole venettä. ja tämmöisistä ne lapsuuden kultaiset muistot sitten joskus muodostuvat.

tänään sunnuntaina piti sitten ruveta keventämään, tein kesäkeittoa. mun kesäkeittoni salaisuutena on puoli pakettia koskenlaskijaa. kokeilin joskus kokonaistakin pakettia mutta se oli jo vähän liikaa, se oli ennemmän kesämössö kuin -keitto. kesäkeitto on ihanaa.

muistakaa koskenlaskija

sain kreikantuliaisina korres- merkkistä heikäläistä luonnonkosmetiikkaa.

jatkuvasti vain availin laatikkoa, kun se sisältö oli niin ihana. kamomillasaippuaa, huulirasvaa mistä tulee ihanan punainen suuppi, jonkinsortin meikinpoistotököttiä, laventeli- ja eukalyptusöljyä ja meidän pelastus mökillä: hyttyskutinaa rauhoittava litku. kiitos maria!

käki ei innostunut enää kukkumaan, mutta haahkojen mutina meressä on tullut tilalle, se saa aina hyvälle tuulelle. ruusukin kukkii.

mehikasvi on lykännyt ekaa kertaa kukinnon, se on aivan kauhean näköinen! ikinä en ole noin hirveän rumaa kukkatöröä nähnyt, mutta suotakoon se mehitähdelle anteeksi, koska se on tosi hyödyllinen kasvi:

kotimatkalla haettiin isännälle hunajalinko. se vaatiin aikapaljon remonttia mutta olikin puoli-ilmainen. jos sitä hunaa alkaisi sieltä joskus tulla! odotan jo kovasti että pääsen kurkistamaan pesään, kun minullekin nyt hankittiin mehiläishoitajan puku.

balit eivät sitten olleet viihtyneet yksin. johanna oli heitä kyllä palluttanut ja he olivat päässeet ulkoilemaan ja muuta, mutta silti oli tuhottu e-m:n nukenvaatteita, revitty killin namipaketti ja tietenkin oksenneltu joka paikkaan. kakkakikkarakin löytyi lattialta. toinen orkidea oli heitetty lattialle, toisesta oli syöty poikki kukkavarsi aaaarrghhh!!!!! en mä sitä kukintaa muuta kuin puoli vuotta vasta odotinkin alkaneeksi!! akvassa oli tötsä-monni mennyt edes omassa piilopaikassaan, se oli jo niin pöhöttynyt ettei meinannut tulla purkista ulos. onneksi ei haissut koko talo kun avasin oven. 

hyvää ja rauhallista juhannusta lukijoille! älkää hukkuko.

mökkielämää

vetelehtimistä

löysäilyä

leppoisaa luettavaa

perunasalaattia ja

makkaraa

uimista ja saunomista

kesäherkkuja

luonnon ihmeitä


lämpöiset tervetulotoivotukset uusille jäsenille!

talvisia ilmiöitä

hurjemman puoleinen raekuuro saatiin taas, onneksi kasvihuoneen katto on edelleen ehjä. jänskää kun niitä rakeita tulee melkein joka kerta kun sataa! 16 milliä tuli mittariin yhdessä hujauksessa ja meteli oli niin hurja etten kuullut sanaakaan mitä e-m kimitti riemuissaan vieressä kun terassilla seisoskeltiin. nyt paistaa taas, lähdin killin kanssa lenkille ja voi jukra miten ihana tuoksu ilmassa on!!

sadeiltoina tekee aina mieli jostain syystä puuroa, ei mitään minuuttivelliä vaan tuntikaudet hautunutta tuhtia puuroa. laitoin sitten ohrapuuroa tulemaan eikä se ole vieläkään valmista eikä enää sitä tee mieli kun aurinko paistaa! no, eiköhän se syötyä tule. koko puolitoista litraa.

no, tämä on ehkä jo vähän liioittelua

monarkistien juhlaa ja omenakatoa

madeleine ja krisu sitten saivat toisensa. jestas miten madde oli kuin keppi peffassa, sillä oli ihan luonnoton se ryhti, luulisi olevan niska kipeenä tänään. krisu taas hoiti homman kotiin, itkuttelusta saa aina pisteitä naisväeltä, ja muutenkin hän oli selvästi oma itsensä eikä vetänyt mitään roolia siinä. se sekapäinen kädenvatkaus oli varsin hauskaa katsottavaa kärryttelyreissulla jälkeenpäin, hän vilkutti oikein tosissaan! madeleine luonnollisesti hovietikettiin vauvasta asti kasvatettuna vilkutti sillä kuninkaallisella hieman pidättyväisemmällä tyylillä. ihan selvä häntäheikkihän se krisu on, mutta varmasti myös herrasmies, ehkä hän osaa hoitaa juttunsa hienovaraisesti. madeleine sitten vaan meni ottamaan samanlaisen kuin isänsä. mun veikkaukseni on 4 vuotta.

olen ihan surkulina, huvitus on ainoa joka kukoistaa!! en ymmärrä mitä on tapahtunut! leikkasinko liikaa keväällä sitten, vai mikä muille on tullut! make on siinä kiikunkaakun, siinä on lehtiä jotka kasvaa suoraan oksista "tupsuina" ulos, eivät sillälailla normaalin näköisesti, ja niitäkin on niin vähän, että kaukaa katsottuna se näyttää (ainakin ilman rillejä) kuolleelta. molemmat astrakaanipienokaiset on kuolleet... ne tulivat piiskataimina hirvensalmelta kaksi kesää sitten ja viime kesän kehittyivät normaalisti. nyt ei ole kummassakaan yhtä ainutta lehteä ja kun katkaisin toisen, se sanoi naks. oli siellä hiukan vihertävää, mutta luulen että ne pitää kaivaa ylös vaan... yhyy, buhuhuu. en ymmärrä ollenkaan. mitään ötököitä niissä ei ole ollut. nyt pitää hommata yksi oikein vahva ja iso taimi jostain tilalle ja ensi kesänä sitten lisää, unelma
omenatarhasta kuivuu muuten ihan kokoon. sitä paitsi olen istuttanut ne sellaiseen ryhmään, kun olin miettinyt miten ihanaa on kävellä kukkivien omenapuiden alla siinä sitten joskus. siellä on myös luumu, onneksi se voi hyvin.

alppiruusu on ollut muutaman päivän täydessä kukassa, ei sitä voi kuin ihailla!

tämä on ihan perus grandiflorum. meidän pekka teki kanssa ihastuttavat kukat, mutta ne alkavat olla jo nyykähtäneitä. sitten se yksi jonka nimeä en tähän hätään muista, päätti olla kukkimatta vielä tänäkään vuonna.

perennapenkissä kukkii kaunis kukka jonka nimeä en tiedä. jostain mulle on tullut päähän tulikellukka, mutta ei se varmaan semmoinen ole. se on aika korkea ja lehdistö näyttää vähän siltä, että meinasin nyhtää sen keväällä pois rikkaruohona, mutta onneksi en nyhtänyt!

mikä tämä on? ehdotuksia?

tornionlaaksolainen kukkii! istutettu 14.5.13.

näköjäns poistin ruusunkuvan, tässä parsantaimia jotka
istutettiin männä viikolla puukehikkoon marjapensaiden
jatkoksi. 

veismelonikin kukkii kasvihuoneessa. ja tietty tomaatit joita otin yhden kirsikan ja yhden tavallisen. pitäisiköhän vesimelonia varmuuden vuoksi vähän tupsuttaa. siellä on näillä helteillä koko päivän luukku auki ja välillä ovikin että ystävät kyllä pääsevät sinne tekemään hommia, mutta varmuuden vuoksi. ehkä käyn tupsuttamassa ne tänään.

vesimelonin kukka

ihan hassua, olen yksin kotona. söin aamupalaksi jugurttia mihin sotkin vehnänalkiojuttua ja vesimelonin palasia. kukaan ei touhota, kilju eikä kohella. omituista. jäin kotiin viikonlopuksi papun vuoksi, isäntä ja mukelot mökkeilevät. vielä mukeloiden puuttumistakin omituisempaa on että pupsteri puuttuu. joka kerta kun menen ulos (eli yhtä mittaa) meinaan ensimmäiseksi ruveta lässyttämään pupalle, se kun menee ja tulee aina mun kanssani. mutta pupsterilla on kuulemma mahtava mökkiviikonloppu meneillään! ystävä peppi, villakoiran tapainen trasselitukko, on lopultakin tullut omalle mökilleen! siellä on paineltu kovaa ympäri ämpäri. ja tietty uimassa on käyty, meri on lämmennyt huomattavasti siitä kun keskiviikkona viimeksi oltiin mökillä. ja iloinen e-o on päässyt ensimmäistä kertaa uimaan mereen, uimaan ihan oikeasti.

tervetuloa muuten ihana marianne s!

rakas huussini

haluan esitellä teille, rakkaat lukijat, rakkaan huussini mökiltä. se on isävainaan tekemä, ja jos minun pitäisi valita vesivessan ja sen väliltä, en tarvitsisi harkinta-aikaa. rakas huussi voittaa.

huussi sai uuden maalipinnan sunnuntaina. se oli ennenkin vihreä, mutta silloin valitsin metsänvihreän sävyn, nyt vaaleamman. se maastoutuu ympäristöönsä täydellisesti.

huussini ei haise, eivätkä siellä viihdy kärpäset. huussissa on aina mukavan viileää.

parhaita asioita maailmassani on, kun saa aamulla istuskella huussissa ja katsella merta. silloin ei ole kiire minnekään ja mieli on levollisen mökkiläistynyt.

mökkimme naapurissa asuva pirkko on ottanut kaksi kanaa ja kukon! kävelin e-m:n kanssa niitä ihailemaan. ensi kerralla ajattelin pyytää, että saisin ottaa syliinkin!!

tytöt ovat kuulemma plymoutheja.

kauheassa pullanhimossani ja kipeällä kurkullani mietin, mikä pulla nyt olisi erityisen pehmoista ja tein muffinseja joihin ei tullut mitään sisälle. kuorrutus oli se piste iin päällä tällä kertaa vai mitä sanotte:

killi kävi jo uimassa vaikka vesi oli hurjan kylmää! se ui oikein riemuissaan monta kertaa, kierteli vedessä ja etsiskeli kaislanjuurakoita! viilentää erittäin mukavasti näillä keleillä. olen itse huomannut, että kun juuri ennen nukkumaanmenoa käy meressä, tulee tosi hyvin uni. mökki lämpenee yleensä vähän turhan tukalaksi, eikä voi ikkunoitakaan pitää auki (muuta kuin tuuletusräppänöitä) hyttysten takia ja ettei kissat lähde lipettiin, mutta kun lilluu hetkisen meressä ja menee sitten suoraan maate, on mukavan raikas olo pitkälle yöhön! ja sitten alkaa jo yöilmakin olla sen verran viileää että sieltä räppänästä tulee hieman helpotusta.

e-o oppi tänään uimaan! voi miten olen iloinen ja huojentunut, kun me ei mitään hirmuisia vesipetoja olla. hänkin oli iki-onnellinen, kun on ollut välillä ihan varma, ettei koskaan opi.

ai niin, ja papu steriloitiin tänään. ensi viikonlopun mökkeilyt jäävät nyt väliin, kun täytyy vahtia häntä.


tässä vielä nämä söpöliinit: