se on ihmisellä joku alkukantainen tarves viljellä oma sapuskansa. joka vuosi, usein jo tammikuussa, alkaa suunnittelu; mitä laitan tänä vuonna vihannesmaalle ja mitä perennoja olisi kiva ostaa vanhojen kavereiksi. minä piirrän jopa luonnoksia paperille, mitä mihinkin kohtaan tulee, minkä näköisen hökötyksen aion taas nikkaroida ja teen melkein päivittäin listoja (joita sitten päivittäin päivitän), mitä kaikkea pitää muistaa.
sitten jossain vaiheessa keväällä iskee uupumus, päätänkin panostaa vaan joko vihannesmaahan tai kukkamaahan. viime vuonna se oli vihannesmaa, tänä vuonna kukkamaa. viimevuonna sitten kuitenkin muotoutui minun ihana pikku paratiisipuutarhani vaikka vakaasti päätin etten halua sitä rikkaruohojen nyppimistä ja kasteluruljanssia. ajattelin, että vain kesäkukkia, pari amppelia ja semmosta.
syksyllä sitten kaivautin isännällä vanhan vihannesmaan viereen toisen kaksi kertaa isomman. tänä keväänä uupumuksen iskettyä ajattelin, että nyt panostetaan kunnolla kukkapuoleen koska haluan vain lojua pihakeinussa lempeän kesätuulen tuodessa nenääni kukkien sulotuoksuja, kädessä hercule poirot ja vieressä puolikas ämpärillinen mansikkapirtelöä. kuitenkin kuin huomaamattani kaupasta oli tarttunut mukaani sipulinistukkaita ja vanhojen siemenpussien selailu alkoi taas. nyt on kasvimaalla jo jämijärveltä netotut rosamundat, 3 riviä sipulia, kehäkukkaa, samettikukkaa, valkosipulit ja uudet ruohosipulit salaattia unohtamatta. lanttu ja herneet on vielä odottamassa, punajuurtakin olisi kiva kokeilla! kurpitsat ovat itäneet, nekin pääsevät ajallaan nauttimaan nasun tuotoksista. taisi jäädä se keinussa röhnöttäminen vähemmälle taas.
mummilta tulleet perennat pääsivät uuteen kotimaahansa jo eilenillalla ja viherpeukaloilta on tulossa tuhti satsi kukkasia, tilasin ne heti kun kuvasto ilmestyi, tietenkin.
silloinkin kun asuin rivitalossa ja pihani koko oli semmoinen, että kun portin avasi, niin olikin jo ulko-ovella, laitoin joka vuosi hernettä, yrttejä ja jotain kukkia. ei siltä vaan voi välttyä, en osaa olla häärimättä pihalla. siitä saa todellakin jonkun alkukantaisen tarpeen tyydytettyä kun saa vetää vanhalla kuokalla vakoja ja sitten nähdä kun pienet alut pinnistävät mullasta!! sitten höpisen niille juolavehniä nyppiessäni, että tuhmat rikkaruohot kun yrittävät vallata teidän paikan, ja jos vaikka postilaatikolla käydessä asfaltille on lierutellut kasturi, korjaan sen hellästi talteen ja vien multaan tekemään hommia.
onhan niitäkin ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista intoa rypeä mullassa, mutta mulle se on kyllä elämän suola.
sitten jossain vaiheessa keväällä iskee uupumus, päätänkin panostaa vaan joko vihannesmaahan tai kukkamaahan. viime vuonna se oli vihannesmaa, tänä vuonna kukkamaa. viimevuonna sitten kuitenkin muotoutui minun ihana pikku paratiisipuutarhani vaikka vakaasti päätin etten halua sitä rikkaruohojen nyppimistä ja kasteluruljanssia. ajattelin, että vain kesäkukkia, pari amppelia ja semmosta.
syksyllä sitten kaivautin isännällä vanhan vihannesmaan viereen toisen kaksi kertaa isomman. tänä keväänä uupumuksen iskettyä ajattelin, että nyt panostetaan kunnolla kukkapuoleen koska haluan vain lojua pihakeinussa lempeän kesätuulen tuodessa nenääni kukkien sulotuoksuja, kädessä hercule poirot ja vieressä puolikas ämpärillinen mansikkapirtelöä. kuitenkin kuin huomaamattani kaupasta oli tarttunut mukaani sipulinistukkaita ja vanhojen siemenpussien selailu alkoi taas. nyt on kasvimaalla jo jämijärveltä netotut rosamundat, 3 riviä sipulia, kehäkukkaa, samettikukkaa, valkosipulit ja uudet ruohosipulit salaattia unohtamatta. lanttu ja herneet on vielä odottamassa, punajuurtakin olisi kiva kokeilla! kurpitsat ovat itäneet, nekin pääsevät ajallaan nauttimaan nasun tuotoksista. taisi jäädä se keinussa röhnöttäminen vähemmälle taas.
mummilta tulleet perennat pääsivät uuteen kotimaahansa jo eilenillalla ja viherpeukaloilta on tulossa tuhti satsi kukkasia, tilasin ne heti kun kuvasto ilmestyi, tietenkin.
silloinkin kun asuin rivitalossa ja pihani koko oli semmoinen, että kun portin avasi, niin olikin jo ulko-ovella, laitoin joka vuosi hernettä, yrttejä ja jotain kukkia. ei siltä vaan voi välttyä, en osaa olla häärimättä pihalla. siitä saa todellakin jonkun alkukantaisen tarpeen tyydytettyä kun saa vetää vanhalla kuokalla vakoja ja sitten nähdä kun pienet alut pinnistävät mullasta!! sitten höpisen niille juolavehniä nyppiessäni, että tuhmat rikkaruohot kun yrittävät vallata teidän paikan, ja jos vaikka postilaatikolla käydessä asfaltille on lierutellut kasturi, korjaan sen hellästi talteen ja vien multaan tekemään hommia.
onhan niitäkin ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista intoa rypeä mullassa, mutta mulle se on kyllä elämän suola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti