tänään kävivät terhi ja siiri. olin tehnyt raparperitorttua jonka päälle tuli marenki ja joka plötsähti ja mansikkatorttua joka oli aivan hemmetin hyvää. oli se raparperitorttukin hyvää mutta kun se plötsähti. minun piti ottaa kuvat niistä mutta aina ne kakut tulee syötyä ennen kun vasta alan miettiä että kuva olis kiva. mansikkatortussa oli kumminkin mascarponea ja rahkaa ja mantelimassapohja ja se on ihanaa...
käytiin nasuakin moikkaamassa, nasu oli ollut rypemässä. ihan hyvä vaan etteivät kiusaisi öttiäiset.
sitten kun t&s olivat hurauttaneet tiehensä, laitoin rillit päähän ja totesin, että jaahas, se on imurointiaika taas. miten se voi olla niin vastenmielistä!! sain kumminkin alakerran imuroitua, mutta kun saa sen tasaisen roska- ja hiekkakerroksen lattian pinnasta pois, näkee että lattia on pakko mopatakin, koska se on täynnä kaikenmaailman laikkuja ja roiskeita. tosi ikävää.
eilen sain pojan takaisin mummolasta jämijärveltä. e-o oli pari yötä maalaismummolassa niinkuin kunnon kesään kuuluu. olivat ajelleet papan kanssa traktorilla, tehneet klapeja ja ostaneet uudet kumisaappaat.
minä sain nimpparilahjaksi isännältä laventelin "hidcote" ja ihanan pikkuisen orkidean! mammu taas toi unikontaimia jotka pääsivät kasvihuoneen taakse aurinkoiseen paikkaan. tomaatteja on ihan hemmetisti! mutta kaikki edelleen vihreinä. marjat ovat jo alkaneet pikkuhiljaa mustua ja punertua. ja meidän karviaiset ovat ihan luonnonoikkuja, ne ovat keltaisia, mutta muutamassa oksassa on keltaisten seassa yksi punainen! siinä on käynyt varmaan niin, kuin siinä vitsissä jonka kerron tässä nyt teille kansalaiset:
kettujäniksen poikanen ihmetteli äitijänikseltä, miksi hän on tällainen kettujänis, kun muut kaverit ovat ihan tavallisia pupuja. äitijänis myönsi sitten että hänellä oli vähän itsekuri päässyt kerran pettämään ketun kanssa ja näin oli sitten tapahtunut. kettujäniksen poikanen lähti sitten aikanaan maailmalle, ja vastaan tuli kummallisen näköinen otus. kettujänis kysyi, että mikäs sinä sitten olet. otus vastasi: "olen muurahaiskarhu". kettujänis ihmetteli että no kyllä on omituinen yhdistelmä tänäkin.
matka jatkui ja vastaan tuli taas omituinen tyyppi. kettujänis kysyi, että no mikäs sinä sitten olet. vastaus kuului, että "olen hirvikärpänen". taas oli kettujäniksellä ihmettelemistä, ei hän enää tuntenut itseään ollenkaan erilaiseksi.
kettujänis kulki taas eteenpäin ja pellonlaidassa tuli taas vastaan kummallinen kaveri. kettujänis kysyi "mikä sinä olet", ja otus vastasi "olen poliisikoira".
käytiin nasuakin moikkaamassa, nasu oli ollut rypemässä. ihan hyvä vaan etteivät kiusaisi öttiäiset.
sitten kun t&s olivat hurauttaneet tiehensä, laitoin rillit päähän ja totesin, että jaahas, se on imurointiaika taas. miten se voi olla niin vastenmielistä!! sain kumminkin alakerran imuroitua, mutta kun saa sen tasaisen roska- ja hiekkakerroksen lattian pinnasta pois, näkee että lattia on pakko mopatakin, koska se on täynnä kaikenmaailman laikkuja ja roiskeita. tosi ikävää.
eilen sain pojan takaisin mummolasta jämijärveltä. e-o oli pari yötä maalaismummolassa niinkuin kunnon kesään kuuluu. olivat ajelleet papan kanssa traktorilla, tehneet klapeja ja ostaneet uudet kumisaappaat.
minä sain nimpparilahjaksi isännältä laventelin "hidcote" ja ihanan pikkuisen orkidean! mammu taas toi unikontaimia jotka pääsivät kasvihuoneen taakse aurinkoiseen paikkaan. tomaatteja on ihan hemmetisti! mutta kaikki edelleen vihreinä. marjat ovat jo alkaneet pikkuhiljaa mustua ja punertua. ja meidän karviaiset ovat ihan luonnonoikkuja, ne ovat keltaisia, mutta muutamassa oksassa on keltaisten seassa yksi punainen! siinä on käynyt varmaan niin, kuin siinä vitsissä jonka kerron tässä nyt teille kansalaiset:
kettujäniksen poikanen ihmetteli äitijänikseltä, miksi hän on tällainen kettujänis, kun muut kaverit ovat ihan tavallisia pupuja. äitijänis myönsi sitten että hänellä oli vähän itsekuri päässyt kerran pettämään ketun kanssa ja näin oli sitten tapahtunut. kettujäniksen poikanen lähti sitten aikanaan maailmalle, ja vastaan tuli kummallisen näköinen otus. kettujänis kysyi, että mikäs sinä sitten olet. otus vastasi: "olen muurahaiskarhu". kettujänis ihmetteli että no kyllä on omituinen yhdistelmä tänäkin.
matka jatkui ja vastaan tuli taas omituinen tyyppi. kettujänis kysyi, että no mikäs sinä sitten olet. vastaus kuului, että "olen hirvikärpänen". taas oli kettujäniksellä ihmettelemistä, ei hän enää tuntenut itseään ollenkaan erilaiseksi.
kettujänis kulki taas eteenpäin ja pellonlaidassa tuli taas vastaan kummallinen kaveri. kettujänis kysyi "mikä sinä olet", ja otus vastasi "olen poliisikoira".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti