lemmikkihuolia, osa 2 vai onko se jo 3

lemmikki diapamipöhnässä

ajatelkaa että piku sai diapamia ruokahalun herättelemiseen! ei kyllä tehonnut yhtään mitään mutta ainakin pikulla oli tuntui olevan hauskaa... maanantaina käytiin kunnaneläinlääkärillä ja verensokeri oli noussut lauantain 10:stä 13,1:teen. tänään keskiviikkona mitattiin johannan kanssa verensokeri uudella vekottimella ja se oli 24,3. siispä illalla takaisin tuhatjalkaan, tippaa ja tököttiä. voi että kun parkusin takasintullessa, hyvä että tien näin. piku kun on sellanen mamman vauva, hän kiipesi toimenpidehuoneessa mun olkapäälle ja oli niin tiukasti mammaa vasten kuin vaan osasi. kauheaa oli jättää se sinne häkkiin yksinään, mamman tossukka!!!  ensimmäinen yö joka vietetään niin että piku on jossain muualla ja toivottavasti viimeinen. insuliini ei imeydy koska haimassa on tulehdus. tulehdusta hoidetaan antibioottikuurilla joka kestää 10 päivää. ja nyt oli menossa vasta 4:s päivä. montakohan kertaa vielä pitää mennä tipassa käymään ennen kuin tulehdus paranee ja insuliini alkaa vaikuttaa! olen jo tosi kuitti, viikko on jo pyörinyt pikun sairastamisen ympärillä, jälkiä siivotessa, väkisin syöttämisessä, vahtimisessa ja valvomisessa. viime yönä heräsin jo vartin yli 12 johonkin ääneen ja pomppasin istumaan aivan pökertyneenä, että oksentaako kissa! ei oksentanut, vaan nukkui ihan kohtuullisen tyytyväisenä vieressäni, mutta olen jo niin stressaantunut ja väsynyt että se menee uniinkin. voihan kökkö. eikä sitä helpota yhtään se, että e-o: kin oksensi tänään koko aamupäivän. minäkin olen taas kauheassa flunssassa. aamulla sain vielä lutrattua sarvikuononi kanssa mutta nyt ei nenästä mene läpi enää mikään.

kävin nasulla lääkärireissulta tullessa että muistuisi taas mieleen mitä on olla iloinen ja huolia vailla eläimen kanssa. ihana ilta-aurinko paistoi hevoslaumaan laitumella, he olivat jo valmistautumassa yöpuulle. nasu parkkeerasi taasen ison kinkkunsa mun eteeni ja mamma rapsutti niin paljon kun sormista lähti ja ponin pää oli ihan kenossa kun teki niin hyvää. hieroin sen niskaa ja kaulaa ja se venytti tyytyväisenä. oli paljon rauhallisempi olo kun tulin kotiin.

en ole muuten vieläkään muistanut/ehtinyt mennä katsomaan kurpitsojani! aina kun se muistuu mieleen, niin sitten pitää tehdä nopsaan jotain muuta ensin ja sitten se taas unohtuu. mutta punajuuria tuli kivasti ja osa oikein hyvän kokoisia. loput lantut jätin vielä maahan, mutta suurimman otin ylös, ihana!

akvaariokin pitää ehtiä siivoamaan huomenna. meille tuli uusia tikruvauvoja muutama viikko sitten ja olen antanut akvan nyt vaan olla ettei heille tule kanssa kauheeta stressiä vedenvaihdosta heti alkuunsa, mutta ne mainiot pikku tirriäiset on kotiutuneet sellai, että tulevat kädestä ottamaan ruokaakin. huomenna on kyllä pakko jo siivota tankki pohjanmaan kautta. penteleen kotilot vaan pistelevät mun kierrelehteni vai mikä sen nimi nyt onkaan.