äitini rimi-kissa lopetettiin eilen. sen tassu oli pitkään turvonnut, ja se laihtui kertahujauksessa tosi paljon. se alkoi kuitenkin syömään taas hyvin, kun äitini keksi ruveta tarjoamaan sille kunnon ruokaa, jauhelihaa, lohta ja muikkuja. painoa tuli vähän takaisinkin, mutta tassu oli aina vaan huonona, se käveli sen kanssa kyllä, mutta ontui, oli unisempi ja hirmuisen hellyydenkipeä, halusi olla sylissä vaan kokoajan. äitini pelkäsi eläinlääkäriin menoa, koska aavisteli tietysti että sieltä tullaan takaisin ilman kissaa. lopulta kuitenkin oli pakko katsoa totuutta silmiin, rimi oli kuvattu ja oli todettu luusyöpä eikä paranemisen mahdollisuutta ollut. se oli vasta 12-vuotias.
onneksi toinen puoli rimin elämästä oli elämisen arvoista. se tuli puolivillinä ihmisiä ja muita kissoja pelkäävänä 6-vuotiaana äidilleni ja muuttui kuin toiseksi kissaksi. se makasi selällään eteisen lattialla ja nautti lopultakin ainokaisen osasta ja hellyydenosoituksista joista ei tiennyt mitään entisessä elämässään. kun isäni teki kuolemaa, rimi makasi hänen sänkynsä alla 2 kuukautta, ei hievahtanutkaan muualle kuin potalle ja ruokakupille. isäni oli pitkiä pätkiä sairaalassakin, mutta rimi pysyi kotona hänen sänkynsä alla koko hänen sairautensa ajan. luulimme että sillä on kanssa joku hätä, mutta se vain tiesi mitä tulee tapahtumaan. vasta kun isäni sairaalassa kuoli, rimi tuli takaisin alakertaan ja jatkoi taas elämäänsä. jostain se tiesi senkin, että nyt on kaikki ohi. siitä sitten jatkettiin kaksin äitini kanssa. nyt on pieni musta töpöhäntä haudattuna pihalle.
tänään on killin syntymäpäivä, ollaan onneksi vietetty sitä ihan iloisissa tunnelmissa kaikesta huolimatta. vauvasta tuli 1-vuotias! taas piti hieman hassutella ja leivoin hänelle sokerikakun joka koristeltiin kävyillä, koska hän on rodultaan kävynnoutaja, eikä tiedä mitään parempaa kuin käpyjen noutaminen ja niiden syöminen matkalla takaisin, paitsi ehkä kaikenlainen yleinen tössötys. hyvä kakku tuli, teki kauppansa sekä juhlakalulle, että meille muille terästettynä sulatetulla suklaalla. otin talteen myös palasen täplyskälle joka tulee huomenna kylään.
onneksi toinen puoli rimin elämästä oli elämisen arvoista. se tuli puolivillinä ihmisiä ja muita kissoja pelkäävänä 6-vuotiaana äidilleni ja muuttui kuin toiseksi kissaksi. se makasi selällään eteisen lattialla ja nautti lopultakin ainokaisen osasta ja hellyydenosoituksista joista ei tiennyt mitään entisessä elämässään. kun isäni teki kuolemaa, rimi makasi hänen sänkynsä alla 2 kuukautta, ei hievahtanutkaan muualle kuin potalle ja ruokakupille. isäni oli pitkiä pätkiä sairaalassakin, mutta rimi pysyi kotona hänen sänkynsä alla koko hänen sairautensa ajan. luulimme että sillä on kanssa joku hätä, mutta se vain tiesi mitä tulee tapahtumaan. vasta kun isäni sairaalassa kuoli, rimi tuli takaisin alakertaan ja jatkoi taas elämäänsä. jostain se tiesi senkin, että nyt on kaikki ohi. siitä sitten jatkettiin kaksin äitini kanssa. nyt on pieni musta töpöhäntä haudattuna pihalle.
tänään on killin syntymäpäivä, ollaan onneksi vietetty sitä ihan iloisissa tunnelmissa kaikesta huolimatta. vauvasta tuli 1-vuotias! taas piti hieman hassutella ja leivoin hänelle sokerikakun joka koristeltiin kävyillä, koska hän on rodultaan kävynnoutaja, eikä tiedä mitään parempaa kuin käpyjen noutaminen ja niiden syöminen matkalla takaisin, paitsi ehkä kaikenlainen yleinen tössötys. hyvä kakku tuli, teki kauppansa sekä juhlakalulle, että meille muille terästettynä sulatetulla suklaalla. otin talteen myös palasen täplyskälle joka tulee huomenna kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti