ponirodeo, osa 6

laskin tähän mukaan ne 5 kärryttelykertaamme. tämä kuudes toimitti meikäläisen nyt sitten sairaalaan, hohhoijakkaa. satula ja ratsastaja olivat selässä ja kovasti makupaloista siinä nautiskeltiin. jännitin jokseenkin paljon, koska siitä samaisesta ovesta lähdettiin ne 5 aiempaa kertaa pomppien ylös, taakse ja sivuille. kaikki lähti kuitenkin menemään tosi hienosti ja nasu melkein kaiveli itse jo niitä digestiivejä mun taskustani, talutin sitä konehallin ympäri ja sitten kentälle.  kentälläkin tehtiin hienosti melkein kokonainen kierros, kunnes sitten nähtiin ne puomit ja sitten lähti 480 kiloa mopoa käsistä. ratsastaja-ellu lensi kaaressa kenttään, minä pidin liinasta kiinni ettei se pompi ellun päälle, niin nasupa kääntyi ympäri ja juoksi mun päälleni ja siitä sitten laitumelle. ellun ei onneksi käynyt mitenkään, ilmat vaan menivät pihalle hetkeksi, mutta mä makasin puoli tuntia tihkusateessa odottamassa ambulanssia joka lopulta saapui pillit soiden. ei sitten onneksi luita mennyt, mutta olkapää oli vähän hassussa paikassa ja leuka auki. ellu kääri mun pääni pinteliin että leuka pysyisi vähän kuivempana. että mä kirosin niille ambulanssipojille, mä käskin ellun soittaa teurastamoon, olin aivan jumalattoman kiukkuinen. sairaalassakin vielä sanoin suorat sanat lääkärille ja hoitsuille kun olin niin täydessä raivossa. olkapäänkin laittoivat sitten nukutuksessa kun en suostunut muuten ja ajattelivat varmaan että parempi laittaa hetkeksi tolkku pois. mutta kyllä hoitaja sanoi jälkeenpäin, että se piti niin karmean äänen, että hänenkin teki heikkoa, ja varmaan on niitä kuitenkin eräitä kuunnellut. ambulanssipojat vaan kehuivat mun sisukkuuttani, eivät onneksi ottaneet nokkiinsa.
että se poni on paskiainen, se ei kunnioita ihmistä ollenkaan. niin kauan kun on kaikki kivaa ja mukavaa, menee hienosti ja hän on suloinen pikku kulta, mutta heti kun pitäisi tehdä töitä, se näköjään juoksee vaikka päälle, vain koska ei viitsi tehdä hommia. minulla on konstit nyt loppu, käsi on riiputuksessakin 3 viikkoa, enkä kuuteen viikkoon saisi tehdä sillä paljon mitään, joten nasu saa taas vaan vetelehtiä. ellu on sen verran seko, että varmaan suostuisikin menemään selkään vielä uudestaan, mutta sitä ennen nasu pitäisi saada nöyrtymään, koska se on hengenvaarallinen tommoisena. mulla ei ole aikaa siihen, että kävisin joka päivä tekemässä töitä sen kanssa, ja sen se välttämättä tarvitsisi, sitä pitäisi juoksuttaa aivan hemmetisti vermeet selässä ja perunasäkki selässä ja ravivehkeet selässä ja pestä ne kintut joka päivä(koska sekin on hänestä ällöä) ja kaikkea mistä se ei tykkää! se täytyy saada tajuamaan että ihminen on pomo, muuten siitä ei tule turvallista ratsua. tinkerit on kai kuuluisia siitä, että ne on aika hankalia koulutettavia, juuri luupäisyyden takia. olen kovasti miettinyt nasun myymistäkin, silti tästä jotenkin on sisuuntunut eikä millään haluaisi antaa periksi. mutta johonkin se on lähetettävä kuria oppimaan, koska minä en osaa enkä ehdi, eikä ole rahaakaan. nyt täytyy laittaa käsi takaisin paketin sisään, alkaa vähän tuntumaan olkavarressa tämä kirjoittelu.