juhannuksen jälkipuinnit

eipä ollut mikään hurjan lämmin juhannus ja kersatkin kiukuttelivat jatkuvasti. niillä on joku ihme kausi menossakun tappelevat pitkin päivää, nyrkitkin välillä heiluu. sitten syytetään äitiä ja iskää kun menee väliin rauhanneuvottelijksi.
merivesi oli 16-asteista ja se kyllä hieman jäähdytti tunteita, kimitys unhoittuu kun saa kunnon jäätävän shokin jalanpohjiin. meikäeukkokin kävi aaltojen huljuteltavana.

piukun juhannus meni ihan nappiin. uunot vinosilmät jätettiin kotiin (johanna toimi lomittajana), ja hän sai paistatella kaikessa suosiossa, jatkuvaa pallutusta, valjaissa ulkoilua ja gourmet-elämyksiä. hän söi savusiikaa, lohta, tonnikalaa, kanaa, jauhelihaa, jugurttia ja tietysti sai nuoleskella meidän ruokalautasia. päiväsaikaan selällään makailua keskellä lattiaa ja yöllä mamman naaman päällä kehräyksessään runsas vibrato.

perjantaina syötiin siikaa ja uusia pottuja jotka maistuivat oikeasti uusilta perunoilta, semmoisilta kuin ne silloin ennen maistuivat. nykyään ne ovat aina ihan vetisiä ja mauttomia, ehkä silloin lapsena maatalous ei ollut ihan niin tehoa mitä nykyään ja potuissakin oli makua. mutta nämä olivat hyviä, lajike oli timo, täytyy hankkia niitä ensi keväänä ja laittaa kasvamaan. jospa ne luomuna omasta maasta olisivat vieläkin maukkaampia.

jälkiruuaksi tein mun lemppariani, jugurttimoussea ja mangosoosia! isäntä sanoi että se oli taivaallista.

lauantai alkoi ukkosmyräkällä, mutta aamulla kirkastui jo ja arska esiintyikin meille sitten koko päivän. mökkimetsässä piti tietysti käydä muovipussin kanssa, onneksi ei mitään mölinöitä kuulunut, mutta olihan siellä taas kaljatölkkejä ja makkarapaketti. joka juhannus siellä käy väkeä, kun sieltä on aika huimat näkymät airistolle, mutta jotkut eivät silti välitä siitä maisemasta sen vertaa että veisivät roskansa mukanaan, vaikka käsittääkseni sen maiseman takia sen takapuolensa sinne ylös raahaavat. minä sitten menen taas raivosta sellaiseksi puolukanpunaiseksi, hyppäisin silmille jos näkisin jonkun heittävän röhnän rakkaaseen mökkimetsääni.

koska minä joudun tekemään meidän perheessä useimmat miesten työt, tein ihanan vihdan saunaan. teen joka kesä kaksi, toisen juhannussaunaan ja toisen joulusaunaan. enempää ei kannata tehdä, ettei vihtominen koe inflaatiota.
herkuttelimme vielä täytetyillä paprikoilla, tomaatti-sipulisalaatilla, vesimelonilla, oliiveilla, timoilla ja ihanalla kastikkeella jossa oli majoneesia, kermaviiliä, pinaattia ja muusattua kananmunaa. tooosi hyvää...

prismassa oli suomalaisia paprikoita!

unohdin tehdä torttupohjat valmiiksi kotona torstaina (mökillä ei ole uunia), joten jouduin ostamaan kamalia valmiskääretorttuja ja loiskauttamaan päälle mansikkakermaa. muksut koristelivat kasan vielä namuilla.

oli se aika kauheaa mutta ihan hyvä niin ei tarvinnut
syödä niin paljon.

e-o ja isäntä kävivät perinteeksi muodostuneella (jo toinen kesä!) juhannusveneilyllä naapurin sedän kanssa. poitsu oli ajanut venettä, jos se niin sanotaan, koko ajan, setä hoiti vaan rannasta lähdön ja paluun. on se mukavaa kun tuollaisia naapurinsetiä on, kun meillä ei itsellä ole venettä. ja tämmöisistä ne lapsuuden kultaiset muistot sitten joskus muodostuvat.

tänään sunnuntaina piti sitten ruveta keventämään, tein kesäkeittoa. mun kesäkeittoni salaisuutena on puoli pakettia koskenlaskijaa. kokeilin joskus kokonaistakin pakettia mutta se oli jo vähän liikaa, se oli ennemmän kesämössö kuin -keitto. kesäkeitto on ihanaa.

muistakaa koskenlaskija

sain kreikantuliaisina korres- merkkistä heikäläistä luonnonkosmetiikkaa.

jatkuvasti vain availin laatikkoa, kun se sisältö oli niin ihana. kamomillasaippuaa, huulirasvaa mistä tulee ihanan punainen suuppi, jonkinsortin meikinpoistotököttiä, laventeli- ja eukalyptusöljyä ja meidän pelastus mökillä: hyttyskutinaa rauhoittava litku. kiitos maria!

käki ei innostunut enää kukkumaan, mutta haahkojen mutina meressä on tullut tilalle, se saa aina hyvälle tuulelle. ruusukin kukkii.

mehikasvi on lykännyt ekaa kertaa kukinnon, se on aivan kauhean näköinen! ikinä en ole noin hirveän rumaa kukkatöröä nähnyt, mutta suotakoon se mehitähdelle anteeksi, koska se on tosi hyödyllinen kasvi:

kotimatkalla haettiin isännälle hunajalinko. se vaatiin aikapaljon remonttia mutta olikin puoli-ilmainen. jos sitä hunaa alkaisi sieltä joskus tulla! odotan jo kovasti että pääsen kurkistamaan pesään, kun minullekin nyt hankittiin mehiläishoitajan puku.

balit eivät sitten olleet viihtyneet yksin. johanna oli heitä kyllä palluttanut ja he olivat päässeet ulkoilemaan ja muuta, mutta silti oli tuhottu e-m:n nukenvaatteita, revitty killin namipaketti ja tietenkin oksenneltu joka paikkaan. kakkakikkarakin löytyi lattialta. toinen orkidea oli heitetty lattialle, toisesta oli syöty poikki kukkavarsi aaaarrghhh!!!!! en mä sitä kukintaa muuta kuin puoli vuotta vasta odotinkin alkaneeksi!! akvassa oli tötsä-monni mennyt edes omassa piilopaikassaan, se oli jo niin pöhöttynyt ettei meinannut tulla purkista ulos. onneksi ei haissut koko talo kun avasin oven.