pihajuttuja ja sen semmoista

nikkaroin aidannetta heinäseipäistä ja pajuista edellispäivänä puutarhan portin molemmin puolin, koska olen halunnut siihen selvät reunat, että "tästä alkaa puutarha". mietin ensin pientä kivireunusta, mutta siinä on ongelmana rikkaruohotuppaat joita täytyy sitten olla jatkuvasti nyhtämässä. se ei oikein sovi mun luonteelleni, en ole nyppiä vaan annan kaiken rehottaa. meillä on pieni heinäseiväskertymä vajassa, sain ne joskus vaihtokauppana jostain. olen kovasti halunnut saada niitä johonkin käyttöön, ja nyt sitten keksin, että teen niistä sen aidan. ajatuksenani oli, että kun pihakeinussa istuu, kaameat autot ja peräkärrynrottelo ja muutenkin hietikko talon edessä menee piiloon, ja puutarhassa vallitsee feng shui ja zen ja vaikka mikä. mutta:

tuo kuva nyt ei anna sille oikeutta, mutta kun siinä keinussa istuu (kuva sieltä), huomasin heti, että aita on jo valmis.

piti laittaa siis noita pajuja tuo koko hässäkkä täyteen, jolloin se olisi kunnollinen näkösuoja, mutta sitten rupesin miettimään, että sitten ilta-aurinko ei paista enää sinne. ja tosiaan tuo oli tuommoisenaan jotenkin niin kaunis että luulen että se on valmis. toisella puolella kaariporttia on samanlainen. kaariportissa kasvaa humalaa, se toivonmukaan on loppukesästä sentään jo vähän piilossa. aika nopeakasvuinen se humala tuntuu olevan.

tunsin itseni kyllä aika rikolliseksi kun sahasin toisen pään poikki noista heinäseipäistä ja sitten piti vielä vähän veistellä että ne mahtuivat tolpanjalkoihin. mutta jätin ne niin ylös maanpinnasta ettei ainakaan luulisi lahoavan. hyvää kovaa puuta olivat, vain yksi oli laho.

lehtosinilatva

siellä on vielä tyhjiä paikkoja!

päivänlilja, monessa kodissa jo mukana kulkenut

kissa-aitaus valmistui kanssa viime viikolla!! nyt baleilla on tilaa mellastaa, aitaus on tosi suuri, varmaan 15 neliötä ja korkeutta piisaa. se on ällänmallinen, öh, L-kirjaimen mallinen, ja ikkunan josta he kulkevat edestakaisin (siis ihan koko ajan...) päälle tuli iso valokatekatto. valokatteen alle tein hyllyn ja "sillan" josta he yläilmojen halki pääsevät hyllylle. ne höynät.

jos näistä kuvista nyt mitään tolkkua saa. kanaverkkoa
on vähän haasteellista kuvata! huomaa oikeassa alareunassa
bali.

taas se bali, se on linssilude.

mutta onko se tyytyväinen luksusaitaukseensa? ei ole. se etsii
ulospääsytietä ja puree rautalankaa vaarantaen pienet
vaaleanpunaiset ikenensä.

ihana mammansa ottaa rauhallisemmin.

satoa ja kehittyy ja ruusu kukkii!

"ritausma"

kuin myös. 

eihän tuo meidän mökin ruusu taidakaan olla mikään orjanruusu! no HÖH! olen sen jostain keksinyt, mutta otavan värikasvio valistaa meitä onnettoman tietämättömiä tunareita näin:
 "orjanruusu. rosa canica-ryhmä. pensaita. 1-2,5m. lehdoissa, kivikoissa ym. joks.harvinaisia. kukat vaaleanpunaiset. varren piikit käyrät, vahvat. lh. kaljut tai karvaiset. verholehdet liuskaiset. kiulukat pitkänpyöreät, punaiset, kovat, kaljut. suomen yleisin luontainen ruusulaji on metsäruusu (r. majalis). se muistuttaa orjanruusuja, mutta verholh. ehyet, kiulukat pyöreät, tummemmat."

meidän ruusulla korkeutta on varmasti tuo 2,5 m., se kasvaa pystynä pensaana niin että metrin korkeudessakaan ei ole yhtään lehtiä, vaan ne ovat kaikki siellä "latvassa". laitan nämä samat kuvat tähän uudelleen:

kallionkolosta se ponnistaa. 

onko tämä vaaleanpunainen??

kiulukat siinä on pitkulaiset , no pitkänpyöreät ehkä sopisi kuvaukseksi, mutta onko ne punaiset, muistaakseni hyvin tummat? pitää tarkentaa kun kiulukoita alkaa tulla. kovat ne kyllä on eikä ole karvaisia. antakaa mielipidettä tästä!
mökkimaisemissa kasvaa sellaista hempeämmän vaaleanpunaista ruusua siellä täällä, tämä omassa pihassa oleva on ainoa mitä olen nähnyt tätä samaa. ne hempeät eivät ole yhtä korkeita (tosin pitää huomioida se, että tämä meidän ruusu ei saa suoraa auringonpaistetta kunnolla ollenkaan, ehkä on siksikin venynyt).

ostin kirja-alesta ihanan kirjan ompelun iloa! tykkäisin huristella ompelukoneellani vaikka mitä, mutta ideat uupuvat. yllättävän kivoja juttuja kirjassa oli, ajattelin muutamia kokeilla. aplikointihomma kyllä ei varmaan onnistu ja siellä oli sitä jokapaikassa. usein kirja-aleissa kirjat on vähän semmoista ylijäämää, kun ei ole kenellekään kelvannut niin myydään sitten halvalla pois, mutta tämä yllätti positiivisesti! ihania hyvin otettuja kuviakin se oli pullollaan. ja kyllä leena, saat lainaksi.

tämä nyt vähintään pitää toteuttaa!

loppuun kaikille onnellisille jotka aloittelette lomailua, ottakaa mallia meidän potaatista. voiko tuon rennommin enää ottaa.