nasu oli eilen aamupäivästä kolmijalkainen. soitin puolenpäivän maissa eläinlääkärin joka ehti tilakäynneiltään vasta puoli kuudelta tallille. penisilliiniä ja kipulääkettä, nasu raahasi etujalkaansa, se ei pystynyt yhtään nostamaan sitä. kuume nousi aika vauhtia. ell epäili, että sillä on niveltulehdus, ja se vaatisi retkeä yötä vastaan helsinkiin, jossa sitten aloitettaisiin nivelen huuhtelu ja maksaisi tuhansia euroja. tein sitten raskaan päätöksen odottaa aamuun asti ja viedä nasu anivettiin. niveltulehdus on ilmeisesti sellainen vaiva, että jos hoitoon ei saada tunneissa, se kuluttaa nivelestä jotkut pinnat ja ainoa vaihtoehto saattaa olla eutanasia. soitin helsinkiin itsekin ja olivat sitä mieltä, että kaikki oireet viittaavat niveltulehdukseen. samoin tallinpitäjä oli ensin kovasti rohkaiseva mutta kun kuuli että nasulla on korkea kuume, sanoi että "jaa on se sitten". kiva.
siispä nostin kipeän jalan trailerin rampille ja lähdin nasun kanssa viimeiselle matkalle. olin pidättänyt parkua niin kauan että silmätkin olivat jo ihan turvoksissa. kuvat otettiin, murtumia ei näkynyt, niveltulehdusta ei voi kuulemma nähdä edes kuvista, mutta yllättäen eläinlääkäri olikin sitä mieltä, ettei usko niveltulehdukseen. hän meinasi, että nasu on liukastunut pihatossa ja reväyttänyt täydellisen perusteellisesti itsensä josta sitten kaamea turvotus ja kipureaktiona kuume. naski jäi viikonlopuksi nauttimaan talon antimista, jos hänen vointinsa huononee, sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto. mutta jos turvotus alkaa laskea ja poni piristyy, toivoa on vielä. lihasvauriot onneksi paranevat ajan kanssa ja täytyy sitten hieroa kovasti.
voi että kun on takki nyt tyhjä! olin varma siitä että tulen sieltä hevosettomana takaisin, ja kun en tullutkaan, se jotenkin sotki pasmat entistä pahemmin. olen ihan kuitti kaikesta jännityksestä ja kauheasta surusta. tosi kaamea vuorokausi takana! helpottaa kuitenkin se, että nasu on nyt hyvässä hoidossa, ja jos se täytyy lopettaa, se käy siististi klinikalla eikä kärsimyksiä jouduta pitkittämään yhtään.
siispä nostin kipeän jalan trailerin rampille ja lähdin nasun kanssa viimeiselle matkalle. olin pidättänyt parkua niin kauan että silmätkin olivat jo ihan turvoksissa. kuvat otettiin, murtumia ei näkynyt, niveltulehdusta ei voi kuulemma nähdä edes kuvista, mutta yllättäen eläinlääkäri olikin sitä mieltä, ettei usko niveltulehdukseen. hän meinasi, että nasu on liukastunut pihatossa ja reväyttänyt täydellisen perusteellisesti itsensä josta sitten kaamea turvotus ja kipureaktiona kuume. naski jäi viikonlopuksi nauttimaan talon antimista, jos hänen vointinsa huononee, sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto. mutta jos turvotus alkaa laskea ja poni piristyy, toivoa on vielä. lihasvauriot onneksi paranevat ajan kanssa ja täytyy sitten hieroa kovasti.
voi että kun on takki nyt tyhjä! olin varma siitä että tulen sieltä hevosettomana takaisin, ja kun en tullutkaan, se jotenkin sotki pasmat entistä pahemmin. olen ihan kuitti kaikesta jännityksestä ja kauheasta surusta. tosi kaamea vuorokausi takana! helpottaa kuitenkin se, että nasu on nyt hyvässä hoidossa, ja jos se täytyy lopettaa, se käy siististi klinikalla eikä kärsimyksiä jouduta pitkittämään yhtään.
1 kommentti:
Voi hitsi että tämmöinenkin piti iskeä tähän väliin! Voimia!
Lähetä kommentti