perästä kuuluu

ja hohhoijaa taas, kissapojat ripuloivat kolmatta päivää. tai siis ei se mitään vesiripulia ole, mutta sellaista löysää kakkaa joka päästettäessä laskeutuu mukavasti laitaa pitkin alas hiekalle. olin ajatellut säästää teidät tältä kertomukselta mutta kun se aina vaan jatkuu ja jatkuu niin kai tämäkin kokemus pitää jakaa. yöllä sellanen huumaava köntsänlemu korvensi mun nenäkarvani karrelle, taisin oikein herätä siihen lemppaan, sitten aamulla taas kasoja molemmissa potissa. katselin netistä että ei sen ainakaan herpekseen pitäisi liittyä, joten oletan tämän olevan vaan mielenkiintoista kehitystä uusista ruuista. nyt otetaan kana-piimä-nutripluskuuri eikä siitä poiketa yhtään, en jaksa siivota niitä pottia kokoajan, eikä se hiekkakaan ilmaista ole! meillä haisee sellainen viehättävä kloori-kakka-yhdistelmä jo kun tulee ovesta sisälle. no ihan hyvä niin ei ainakaan tarvitse päästää ketään kylään.

pikulla on vieläkin ruokahalu kadoksissa ja hän on muutenkin vähän apea. välillä kehrää kyllä tyytyväisenä mutta saisi se hemmetin tauti jo helpottaa. eihän piku mikään maailman riehakkain kissa koskaan ole ollut mutta ei ole kiva katsoa sitä kun se on selvästi vähän tympääntynyt olemiseensa. bossella on huomenna viimeinen zithromax, katsotaan sitten että herpettääkö vielä vai ei. ihme kyllä tellu on ihan kunnossa. ei sillä vuoda silmät eikä peppu. ilmeisesti tellun stressitaso on aina sen verran koholla, että ei sillä tuntunut pienet naapurinrakkien vierailut missään. 

kokkipojan herkkutarjontaa

oltiin isännän kanssa björklundin pojan niskassa tänään. se on siis se hänen peltileipäravintolansa. ei voi edes samassa lauseessa puhua pizzoista! voi ei, mikä ihana maku! tilasin itse björklundin, joka osoittautui nappivalinnaksi. ja se oli siis sen peltileivän nimi. siinä oli ahvenanmaalaista lammasta, bearnaisekastiketta ja rucolaa. ei tietoakaan villasukkahiestä, todella hyvää. jälkiruuaksi otin mutakakkua vaniljajäätelöllä ja minttukaakaon. miinusta tuli nyt siitä, että vettä ei pöytään tullut ilman pyytämistä (muutenkin suomalaisessa ravintolakulttuurissa sairas kitsaus näkyy siinä, että vedestäkin pitää maksaa, joten sitä ei tuoda pöytään automaattisesti. ja sitten kun sitä pyytää, se on hanasta), vaniljajäätelössä ei ollut siemeniä, se ei siis ollut kunnollista laadukasta vaniljajäätelöä ja sitten myös astiat olivat vähän pettymys, halvinta mitä kaupasta löytyy ellei ikeaa oteta lukuun. myös harmitti se, kun lamput paloivat kokoajan vaikka suurista ikkunoista paistoi sisälle aurinko.
suuret plussat tulivat interiööristä, ei se niin upea ollut kuin maarianhaminan paikka mutta todella viihtyisä ja kivasti sisustettu, selvästi oli vaivaa nähty tunnelman luomiseksi. myös palvelu oli ystävällistä. ruuan maku oli todella hyvä eikä ulkonäössäkään ollut moittimista. onneksi odotettiin jo jälkiruokia kun sinne tuli sellainen porukka, jonka eräs (miespuolinen)jäsen näki tarpeelliseksi esittää pariin kertaan etunojapunnerrusta lattialla. ehkäpä voisi kuitenkin ottaa huomioon muutkin asiakkaat ja jättää ne krapulapäivän urpoilut kotiin. yleisesti ottaen kuitenkin todella miellyttävä paikka ja suosittelen kaikille jotka turussa jotain hommaavat.

kun päästiin kotiin (ja saatiin miniukkeli mammulasta takaisin!), maistui jo eilen tekemäni appelsiinikiisseli vaniljavaahdolla, uh.

me istuttiin salakapakan puolella, varsinainen ravintolapuoli jäi tuonne oikealle.

piku on ihan pirteä jo ja sokerit ihan ok. pikkukissa sai kakipoa naamaansa jostain, otin sen syliin ja ihmettelin että miten se noin kauheasti paskalta haisee, sitten huomasin, että nenä oli otsikkoon asti tavarassa! onneksi en ehtinyt pusuttaa...kävi juuri niin kuin arvelinkin, ne ovat killin kanssa jo melkeinpä parhaat ystävät. killi jopa kirputtaa bossea, luulisi sen sattuvan, mutta bosse kierii vaan killin jaloissa eikä ole moksiskaan.

tellukin on sellainen alimittainen marsu ja silti bosse on noin pieni

mielenvikasta läppändeerusta

syrämmellisesti tervetuloa mini stugan! olipa riemua kerrakseen kun oli aamulla uusi jäsen raadissa!! ja heti tuli meidän ihana rakas mökki mieleen, kauheasti tekisi mieli sinne. onnekas ukkelinkäppänä pääsi sinne tänään käymään kun meni mammulaan koko viikonlopuksi. oli kuulemma ollut kova rämpiminen mökkitiellä kun ei auton kanssa pääse pihalle asti.

muutenkin on iloisia uutisia, piku voi selvästi paremmin, sokerit ovat laskeneet ja hän on pirteämpi. onhan hän tietysti vieläkin kuin vanha muumio, mutta selvää reipastumista siitä kun vein täpliksen eilen iltapäivästä kotiin. nyt hän jo kehräilee ja tulee syliin. taitaapi olla tuo herpes hänellä aktivoitunut, koska silmät vuotavat ja ruokahalu on ollut kateissa. ja sehän aktivoituukin stressistä. mutta elämä voittaa, kyllä se tästä taas parempaan päin menee!

höynähtänyt koira oli vähän hukassa eilisillan kun lelupoika oli kadoksissa, mutta nyt ollaan taas vauhdissa. kahtotaanpa huoliiko tämä blogi nyrkkeilyvideota jonka kuvasin tänä aamuna.

no joo, liian hidasta. katsotaan onko teknisestä tuesta eli mariasta taas apua. on meinaan huvittavaa filmiä.

tässä on muuten kuva ystävyksistä. onneksi juoksu ei ehtinyt alkaa vielä, muuten olisi ollut lisää vauvoja kohta.

leiposin sitten ekat erät uskollisen ystäväni kitchen aidin avustuksella. tietenkin siitäkin piti ottaa kuva, ihan normaalia!

katsokaa ja ihailkaa, mestari työssään

näyttää siltä että hän vatkaa hernekeittoa mutta ei, siitä tuli banaanikakkua. ja sitten tein leipää:

ja vielä :

uuh, iihana kotimainen leipä

laitoin sinne kuivattuja karpaloita ja kokonaisia manteleita sekaan, voi taivas kun se oli namukkaa! nyt puppanokan kanssa lenkille!

taas kohelletaan

nonni, nämä nyt taas kasaantuvat. piku oli vähän pipin oloinen eilen aamulla ja mittasin sokerit, 18,5. ei ole kertaakaan olleet noin korkealla sen jälkeen kun meillä alkoi tämä kotihoito pelata. annoin heti 2 yksikköä insuliinia ja viiden tunnin kuluttua sokeri oli onneksi sitten laskenut kuuteen, ja iltamittauksessa oli vähän päälle  5. olin jo varma että ilta istutaan taas päivystyksessä. tänä aamuna se oli taas hiljaa hissukseen yksin vintissä eikä tullut kun huutelin, niin ihan selvä juttu. sokeri oli 14,2. mikä tämän nyt aiheuttaa!! ihan kuin se nousisi stressin takia nyt kun täplis on meillä, en tajua. täplä pelkää pikua kun piku on sille niin sähissyt, mutta tietysti pikkis silti stressaa. sokerikissalla normaaleina arvoina pidetään 10-15, mutta minä annan pikulle insua jos sokrut on kuudesta ylöspäin, koska se voi selvästi huonosti jos sokeri on joku hölmö 10-15. siksi tämä 14,2 on aivan liikaa pikulle vaikka eläinlääkärit sanois mitä. ja toki eläinlääkärinkin mukaan yleisvointi on paras mittari.

täpliksellä oli omalta porukalta tarttunut yskä (en edes tiennyt että koira voi saada yskän ihmiseltä, mutta totta se vaan on!) kun hän tuli tiistaina, ja se on mennyt nyt pahemmaksi kun ne painavat killin kanssa tuolla pihalla. se yskä oli ollut jo menossa ohi, ja nyt se röhkii öisinkin, ei hyvä.

e-m yskii sitä samaa yskää, aivan karsea hevosyskä, meinaa ykät lentää välillä kun lima yrittää ulos. istuin aamuyön hänen vieressään selkää taputtelemassa kun pieni röhisi niin pahasti. kuumettakin tuli yöllä sellainen piikki, hän oli ihan kuuma ja meni peiton alle, kun sanoi että paleltaa. sitten tunnin päästä hän oli taas ihan normaalin tuntuinen.

pieni lepakonkorva on syönyt tellun seurana niin paljon rönsyliljaa, että niitä pieniä vihreitä yrjöjä siivoillaan vähän sieltä sun täältä. aina välillä kuuluu se juomapullon tyhjenemiseltä kuulostava ääni kun jompi kumpi päästelee taas.

ja killi kusi taas sänkyynsä.

mutta johanna on porsinut ja sekä äiti että vauva voivat hyvin. onnea!

ja lisää kissankuvia...

tämä on nyt ehkä vähän sarjaa kissa edestä, kissa takaa, kissa istuu, kissa makaa, kun en ole saanut minipiukusta mitään hyviä kuvia ( hän ei kykene pysymään paikallaan), mutta kun toinen on niin söpö niin täytyyhän tätä onnea nyt jakaa!

voi tokkiinsa...

jos tuuli ottais noihin kiinni niin se olis menoa sitten

kavereitahan jo ollaan!

killikin on haistellut bossen takalistoa jo ihan hallitusti ilman että olisi saanut köniinsä tai edes sähinää. bosse tuntuu olevan reipas ja ulospäinsuuntautunut pikkukaveri. pikun kanssa he ovat jo hyvää pataa ja tellukin sietää häntä jo. voi mahdoton sitä kokoeroa pikun ja bossen välillä! piku kun on kaamea bronttosaurus, ei ylenmäärin paksu vaan isokokoinen muutenkin, niin on tämä pieni sintti sitten ihan muurahainen siinä vierssä kun he haisuttavat.

johanna lähti sitten synnärille aamulla joten meidän eläinmäärä lisääntyi taas, täplis tuli killille seurapojaksi. kovasti on räksyttäväinen seurapoika, mutta on hauska katsella kun ne painelevat tuolla pihalla täysillä, ja aina täplä edellä ja killi perässä. ei jää epäselväksi kuka sitä kaulinta heiluttaa! pikkukissakin saa kunnon totutuksen koiriin jos täplä muutaman päivänkin meillä kortteeraa. onneksi täplä pitää kissoja niiiin ihanina!

kuvia

tommonen pikkueläin

on taas vähän tuota kuvakertymää niin laitetaan vähän tännekin. ei tainnut olla auringonpaistetta luvassa tälle viikolla niin tässä tulee:

miten noi puunlatvat voikin näyttää niin hienoilta pakkasessa ja auringossa!

tämä masiina ei taas tottele mua ja sijottelee kuvia ihan mielivaltaisesti näköjään. en millään saa niitä haluamaani järjestykseen.

lupasin ystävälle julkaista namiappelsiinipain ohjeen, mutta kun se on aivojeni mutkaisuudesta johtuen lipunut jo täsmällisyyden tavoittamattomiin. ohje menee siis vain suurinpiirtein näin:

pohjaan tulee jauhoja 4 dl, voita 125 g ja kylmää vettä 4 rkl. möyhi sekaisin ensin jauho ja voi, ihan kädellä, sitten sutkuta vielä vesi siihen. laita tekeentymään jääkaappiin siksi aikaa että käyt laittamassa tulen saunan pesään.

sitten tarttis olla appelsiinimehua, varmasti joku vajaa 3 desiä. sitä kuumennetaan kattilassa maizenan kanssa. sitten kun se vetää ittensä sellaiseksi että lusikka jää seisomaan pystyyn siihen, heitä nokare voita sekaan että edes vähän notkistuis. sitten vatkaa 3 munaa ja reippaasti sokeria riippuen siitä miten makeasta tykkäät ja sotke se edelliseen.

kypsennä sitä pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, sitten heitä päälimössö siihen ja sitten vielä 175 asteessa joku vartti. hyvää pakkaa tulemahan.

eli tämmöstä.

nauti sitte saunan jälkeen hyvän ohjelman ja teen kera.

vauvaonnea

ylpeänä esittelen uuden perheenjäsenemme: cleverkitty bigboss, "bosse"

leena toi hänet eilen ja nyt on kovasti touhuttu ja tutkiskeltu paikkoja! hän nökötti tietenkin sohvan alla koko iltapäivän ja kun muksut olivat menneet nukkumaan ja minäkin olin siirtynyt poirotin seuraan sänkyyn, oho miltä se kuulosti, bosse ilmestyi sohvan alta tekemään tuttavuutta isännän kanssa joka vielä telkkaria sohvalla katseli. turina kuului makkariin asti kun hän oli niin tyytyväinen itseensä. aamulla hain hänet sänkyyn meidän kanssa (poirot oli sieltä jo poistunut), hän ihan tärisi kun jännitti niin paljon, ja silti uteliaisuus vei voiton. kukkasia on jo popsittu, sähköjohtojakin yritetty, killille on sähisty ja lattialle liruteltu monta kertaa. potalla hän kävi ihan oma-alotteisesti illalla, mutta ei ole tainnut uskaltaa nyt valoisaan aikaan mennä sinne ja on sitten vähän päässyt lattialle. illalla oli hauskaa, kun bosse meni haistelemaan pedissään nukkuvaa killiä, ja killi heräsi ja melkein ilmaan lensi kun pelästyi niin paljon!

killi oli muuten toistamiseenkin pissannut sänkyynsä. kyllä se taitaa olla sitä juoksua enteilevää pissuttelua. laitoin sänkyyn nyt muovitettua froteeta ettei tarvitse kokoajan pyykätä.

täytyy laittaa tähän tellustakin kuva, kun hän istuskeli sängyssä niin kertakaikkiaan hämmentävän omituisesti. ei hän itse huomannut mitään erikoista, istuskeli vaan ihan rauhassa vaikka kuinka kauan. kyllä meitä taas naurutti.