taas ollaan flunssassa, kun en voi pihalta pysyä pois, eikä siellä voi tehdä mitään, jos on takki päällä, koska sitten on heti ihan hiessä niinkuin se kuuluisa sika. sitten saa tuota karmeaa tuulta keuhkoihinsa ja kurkkuunsa ja tauti pitkittyy ellei peräti tule siunatuksi jälkitaudeilla.
tänään oli maria ja meidän mammu kylässä. oltiin marian kanssa naskipossua katsomassa laitumella ja saamassa vähän tuulta keuhkoihimme. nasu oli oikein ihana. kasvihuoneen mutkikasta olemustakin ihmeteltiin porukalla, se näyttää nyt tältä:
se on ihan vempula. toivottavasti runko suoristuu ajan kanssa.
nyt olen istuttanut kolme alppiruusua omaan ryhmäänsä: pekan, tavallisen grandiflorumin ja eilen vielä haagan. alppiruusumulta ei ollut vielä saapunut kauppaan kun ensimmäisenä meille muutti pekka, joten otin vaan ihan puutarhaturvetta ja sitten keksin, että enpä taidakaan maksaa maltaita enää erikoismullasta vaan laitan niille kaikille tuota turvetta. se kylläkin on jonkin verran kalkittua, mutta kyllä siinä ainakin lukee että maan humuspitoisuutta nostaa. täytyy tulevina vuosina laittaa sitten vielä oikeaa turvetta päälle. ajattelin tehdä heille jonkun piimä-sammal-cocktailin, haluaisin saada sammaleen kasvamaan alppien alle. en muutenkaan käsitä, miksi sammalta niin paljon inhotaan puutarhoissa, sehän on pehmeää varpaiden alla ja kaunistakin. nurmikko on muutenkin luonnosta vieraantuneiden kaupunkilaishömelöjen keksintö. minä pistäisin meidän nurmikon nasulle tarhaksi tai ratsastuskentäksi, tai istuttaisin täyteen puita ja puskia ellei kaupunkilaishömelö isäntä vastustaisi. ainoa hyvä puoli nurmikossa on kroketin peluu ja miksei golffinkin. isäntä lisäisi listaan vielä jalkapallon.
tämmöiset ihanan hempeät pelakuut laitoin kuparipataan jonka löysin kirpparilta. pelakuut ovat vaaleanpunaisia vaikka kamera teki niistä lähes valkoiset.
isäntä on hakemassa jälleen uutta multakuormaa. meidän pihassa oli muuttaessamme se hyvä puoli, että täällä ei ollut kukkapenkkejä, kaiken on saanut tehdä niinkun olen halunnut! nyt laitan uutta kukkamaata ja isäntä haki tallilta sen pohjaksi kunnon hevonmunkkipatjan. muutama vuosi sitten ihmettelin terhin pihassa , kun hänellä kasvoi kukkapenkissä lautasen kokoisia ratamonlehtiä. terhi sanoi että siinä alla on reilu kerros sitä omaa tuotantoa (ei siis hänen, vaan hänen hevosensa). ja hölmöähän se olisikin olla hyödyntämättä niitä kakkaroita, hevonenhan on ehtymätön kakkakone. kesällä mullakin on superrikkaruohojen seassa superunikot,superpalavat rakkaudet ja kumppanit.
ei sitten muuta kun
tänään oli maria ja meidän mammu kylässä. oltiin marian kanssa naskipossua katsomassa laitumella ja saamassa vähän tuulta keuhkoihimme. nasu oli oikein ihana. kasvihuoneen mutkikasta olemustakin ihmeteltiin porukalla, se näyttää nyt tältä:
se on ihan vempula. toivottavasti runko suoristuu ajan kanssa.
nyt olen istuttanut kolme alppiruusua omaan ryhmäänsä: pekan, tavallisen grandiflorumin ja eilen vielä haagan. alppiruusumulta ei ollut vielä saapunut kauppaan kun ensimmäisenä meille muutti pekka, joten otin vaan ihan puutarhaturvetta ja sitten keksin, että enpä taidakaan maksaa maltaita enää erikoismullasta vaan laitan niille kaikille tuota turvetta. se kylläkin on jonkin verran kalkittua, mutta kyllä siinä ainakin lukee että maan humuspitoisuutta nostaa. täytyy tulevina vuosina laittaa sitten vielä oikeaa turvetta päälle. ajattelin tehdä heille jonkun piimä-sammal-cocktailin, haluaisin saada sammaleen kasvamaan alppien alle. en muutenkaan käsitä, miksi sammalta niin paljon inhotaan puutarhoissa, sehän on pehmeää varpaiden alla ja kaunistakin. nurmikko on muutenkin luonnosta vieraantuneiden kaupunkilaishömelöjen keksintö. minä pistäisin meidän nurmikon nasulle tarhaksi tai ratsastuskentäksi, tai istuttaisin täyteen puita ja puskia ellei kaupunkilaishömelö isäntä vastustaisi. ainoa hyvä puoli nurmikossa on kroketin peluu ja miksei golffinkin. isäntä lisäisi listaan vielä jalkapallon.
isäntä on hakemassa jälleen uutta multakuormaa. meidän pihassa oli muuttaessamme se hyvä puoli, että täällä ei ollut kukkapenkkejä, kaiken on saanut tehdä niinkun olen halunnut! nyt laitan uutta kukkamaata ja isäntä haki tallilta sen pohjaksi kunnon hevonmunkkipatjan. muutama vuosi sitten ihmettelin terhin pihassa , kun hänellä kasvoi kukkapenkissä lautasen kokoisia ratamonlehtiä. terhi sanoi että siinä alla on reilu kerros sitä omaa tuotantoa (ei siis hänen, vaan hänen hevosensa). ja hölmöähän se olisikin olla hyödyntämättä niitä kakkaroita, hevonenhan on ehtymätön kakkakone. kesällä mullakin on superrikkaruohojen seassa superunikot,superpalavat rakkaudet ja kumppanit.
ei sitten muuta kun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti