varmoja kevään merkkejä

...ainakin se, että killillä alkoi juoksu. taas saadaan viehättävää pöksymuotia:

mehevä naisellinen perä

nämäkin on edelleen voimissaan

voi puppaparkaa, se on niin nolona tästä pöksyhommasta.

toinen kevään merkki on vielä mainiompi, nimittäin meidän vajassa oli liikkeellä jo nokkosperhonen!! kerrankin pääsi ottamaan perhosesta lähikuvan.

pottu oli vauhdissa taas eilisaamulla. pääsin imurointipuuhiin jo puoli kahdeksalta.

siinä meni mun zamioculcakset. en ymmärrä sitä, miten tuollainen ehkä 100 grammaa painava tuuttinaama pystyy pudottamaan pöydältä alas kivisen puoli metriä korkean ruukun joka on täynnä multaa ja vielä kiviä koristeena. aina sitä oppii uutta. kyllä se pystyy.

imuroinnin jälkeen hurautin e-m:n ja killin kanssa turkuun, koska jättirätti kutsui mua kovin voimakkaasti. etsin kissakuosisia kankaita mistä voisi näpertää jotain pikkukivaa, mutta ei niitä ollut. koirakuoseja ja nalleja ja lehmiä oli pilvin pimein mutta kisut loistivat poissaolollaan, voi törkeys! ostin sitten vaan keltaista karvakangasta, vaaleanpunaista fleeceä, oranssia huopaa, ompelulankaa, 5 rullaa matonkuteita ja jotain tommosta pientä. sitten kävin prismassa hakemassa lauantaiset triplasynttäritarvikkeet ja pääsiäisen ruuat. huomasin vasta eilen, että ainiin, lammas puuttuu. nyt pitää sitten syödä lohta. mikä ei ole ollenkaan huono b-vaihtoehto. sinappilohta ja makeita juureksia, ah. ollaan haettu luomulammasta aiempina vuosina, mutta se nyt olisi pitänyt laittaa tilaukseen jo kuukausia sitten. isännälle nyt on yksi hailee mutta tämän kynnyksen yli ei astu uusiseelantilainen lammas elävänä eikä kuolleena. tai no elävänä voisi ottaa, onkohan ne kivan näköisiä, pitää googlettaa.