sadepäivän turinat

tässä on ne eiliset herkut:

miten ihmeessä sen saa käännettyä oikeinpäin... uuno on uuno. mutta kakku ja pikkuleivät tekivät kauppansa ja terveellisiä ostoksiakin tuli tehtyä rutkasti. ostin pari pulloa sitä juomaa ja semmoista perus aloe-geeliä, millä voi kuulemma hoitaa silmätulehduksia, korvatulehduksia, näppylöitä, no oikeastaan mitä vaan, esittelijä sanoi, että semmoista reikää ei ole mihin sitä ei voi tunkea. nasulle on vielä tulossa aloesaippua millä pesen niitä saamarin kirotun vuohispunkin vaivaamia pieniä kintunpötkylöitä. piku taisi meinata että kaikki tulivat häntä katsomaan, hän tarpoi reteesti kaikkien yli sohvalla ja valkkasi parhaan sylin johon lätsähti. taas sai pelätä että joku varastaa sen kun kaikki olivat niin hänen lumoissaan.

tässä on sitten killin koppi:

ja mahtuuko tähän vielä marialle kliivia joka oli niin ihanan vastustamattoman kaunis että oli pakko tehdä heräteostos! hölmösti taas takana noita jugurttipurkkeja, nyt idättelen auringonkukkia ja ruusupapua.

painajaisten päivä!

olen innolla odottanut tätä päivää, kun pääsen emännöimään rouvien kahvikutsuja. olen luonteeltani erakko ja viihdyn omissa oloissani enkä todellakaan koskaan halua mennä mihinkään kylään, mutta jostain syystä sitten kun on joskus mahdollisuus tössöttää kunnolla, laittaa parhaat kupit pöytään ja leipoa hiki hatussa, olen aivan tohkeissani. no, tänään illalla on tulossa kylään useita rouvia. meille tulee joku kirsi esittelemään aloe vera- tuotteita ja siinä samassa saan tössötysmahdollisuuden. äidiltä on lainassa koko myrnasetti koska omat arcticani eivät ole tarpeeksi hienot näin tärkeään tapahtumaan. kauppaan piti lähteä hakemaan niitä läpinäkyviä kahviservettejä samasta syystä, ei mitään hemmetin lautasliinoja voi rouville laittaa. isäntä suoritti eilen perusteellisen imuroinnin ja mun pitää pyyhkiä killin ravisteluroiskeet ja tassunkuvat ovista ja ikkunoista. kukkakaupasta hain ihania neilikoita maljakkoon ja ulko-oven seutu on siistitty ja kukitettu myös. olen tehnyt varmaan 10 senttiä korkean upean suklaamoussetortun, siirappipikkuleipiä ja konvehtimömmö odottaa muovailua.
yöllä sitten e-o ykäsi lattialle ja on aivan kuumeinen. vietimme loppuyön sohvalla dinosaurusdvd:tä katsellen (minä puolitajuttomana) ja aamulla tuntui migreenipanta otsan ympärillä. sinnikkäästi pilleriä poskeen heitellen aloin siirtää kakkua vuoasta tarjoiluvadille, niin eikös se pentele revennyt keskeltä. ja jottei elämä liian helpoksi kävisi, konvehtimössö on aivan liian löysää, ei siitä mitään pallosia pysty pyörittelemään. sulattelin sitten äkkiä lisää suklaata että saisin sen vähän jäykemmäksi ja kakku pitää nyt sitten kuorruttaa suklaarouheella ja kirsikoilla. jälleen katsomme miten ämmän käy.

killin koppi tuli eilen, se on aivan mahtava. ja niinkuin arvelin, ei killi sinne uskaltanut mennä. mutta lapsilla on kivaa. toivottavasti pupesta tulee rohkeampi kun näkee muksujen menevän edestakas siitä luukusta.

minä aloitin risuaitaprojektin pihanperällä. siellä on meidän jättimäiset kompostit. ne ovat jättimäiset lähinnä siksi, koska rakkaan tupamme entisillä omistajilla oli pupukasvattamo, ja kakkaahan sitten riitti. olemme kärränneet papanoita peräkärrytolkulla metsään (omaan siis...), mutta loppua ei näy. nikke oli tehnyt verkosta myös sellaisia pyöreitä n. metrin halkaisijaltaan olevia komposteja lisäksi pari. toiseen niistä ollaan kärrätty ruokajätteet tämän vuoden ajan mitä ollaan tässä asuttu. siinä pohjalla oli jo maatunutta tavaraa jonkin verran ja meidän perunankuoret siinä päällä, näkee helposti paljonko meidän pesue tuottaa ruokajätteitä vuodessa. yllättävän vähän, olen oikein tyytyväinen! tietysti meillä on myös elävät jätemyllyt piku ja killi, oikeastaan ruokaa meillä ei hukkaan mene juuri lainkaan!
menipä vähän aiheen vierestä nyt. siis aion tehdä pajuista risuaitaa kompostialueen eteen, ettei tarvitse niitä katsella. siihen tulee isävainaan tekemä hieno portti, jota olen raahannut mukanani aina kun on muutettu. nyt se on löytänyt oman paikkansa. portista on sitten mukava kottareilla ja ämpäreillä kulkea kun sitä kompostimultaa alkaa tulla tietysti aivan valtavat määrät... se oli sarkasmia se. jaahas, sitten pyörittelemään niitä pallosia, päänsärky on hieman hellittänyt!

uusia juttuja

eilen koottiin isännän kanssa kasvihuoneen sokkeli ilman pienintäkään parisuhdekriisin tummaa pilvenhahtuvaa yllämme!! olen niin ylpeä itsestäni etten kertaakaan haukkunut isäntää enkä edes joutunut korottamaan ääntäni! toki sokkeli koostui vaan neljästä teräspalkista ja kuudestatoista ruuvista, mutta silti! laitan kuvan uurastuksemme tuloksesta kun saan marian taas skypen päähän antamaan teknistä tukea.

tänään näin västäräkin! aika kylmä on tälläkin viikolla, ja eilen aamulla yö oli järjestänyt ikävän lumi-yllätyksen, mutta onneksi ne sentään tuommoiset sulaa pois päivän mittaan, onhan nyt sentään jo melkein toukokuu. en ole lintuja ruokkinut enää pitkään aikaan kun ei ole lunta, ja linnut on niin siinä penskantekohuumassansa aina kun päivät alkavat pidetä, että ei niitä enää paljon lintulaudalla näy, mutta pohdiskelen että uskaaltaako laudan jo ottaa pois ja puhdistaa. jos kumminkin vappuna on metri lunta, ei voi tietää. mutta västäräkki oli ihana!

rupesin eilen töissä raaputtamaan pionipuskasta viimevuotista röhnää pois että pääsisivät uudet esille, siinä pihalla on aivan mahtava pionipuska, kuka fiksu lienee istuttanut. siinä on kahta eri lajiketta samassa kuopassa, on sellainen iso aniliininpunainen oikein kerrottu mikä haisee pahalle vaikka on kaunis, ja sitten sellainen ei kovin kerrottu vaaleanpunainen minkä keskusta on keltainen, ja ne kukat on oikeasti melkein pään kokoiset! olen erityisen ihastunut tähän vaaleanpunaiseen, ja olenkin kaivellut sieltä alkuja mökille. no nyt sitten kun pusikkoa ronkin siinä, niin oli maa niin kosteaa ja juurakko vähän kohmeista kait, että käteen jäi iso tuppo juuria missä oli isoja pulleita silmuja mukana! voi miten onnellinen olen aina kun saan uusia kasveja!! on ne sitten luonnonkukkia tienposkesta (kuljeskelen kesäisin aina saketöörit mukana), uusi viherkasvi sisälle tai joku tämmöinen ihana ylläri, siitä tulee joka kerta yhtä onnelliseksi! eikä tietenkään olis tullut mieleenkään tunkea niitä takaisin sinne puskan juureen, vaan tuli kiire kotiin! nyt ne on turvassa meidän saunan ikkunan alla, toivotaan ettei kukkimista tarvitse odottaa vuosikymmentä. pioni on kyllä mahtava kasvi, jonka houkuttavuutta vaan lisää se, että kukinta on niin lyhyt, sama juttu alppiruusulla. illan kruunasi vielä isännän keittelemä ohrapuuro omenahillolla höystettynä. 

lauantaiset puuhat

tänään oltiin forssassa melkein koko päivä. minä istuin matkaratsastuksen starttikurssilla (poliisilaitoksella, ihan totta) neljä tuntia ja loput pesueesta ilakoi sillä välin vesihelmessä. tietysti lelushopissa piti käydä ensin heti aamusta, se on kyllä semmoinen paikka että minäkin voisin viettää siellä tuntikausia, oikein semmoinen vanhanajan tavaraa pursuava pikkuinen sokkeloinen liike, siellä on pöydät ja hyllyt tulvillaan leluja ja roikkuu vielä koukuilla katosta. marian kanssa aina kaiholla muistelemme lapsuuden ihanaisia päiviä, kun oli jokelan kauppa satakunnantiellä ja tietysti muovitukku joka vetää meitä puoleensa tänäpäivänäkin.
harmittaa kun en ehtinyt agrimarkettiin joka on kodin terran ohella myös lempikauppojani. varmaan aika harvojen naisten lempikauppoja on maatalouskaupat ja rautakaupat, mutta niissä nyt vaan myydään niin paljon kaikkea tärkeetä ja ihanaa!

takaisin tullessa pysähdyttiin taas meidän vakipaikassa autokeitaalla jossa muut tankkasivat hampurilaisilla ja minä salaatilla. yleensä ollaan menty oikein syömään, kun on siinä oikeakin ruokapaikka, mutta nyt oli sen verran kiire kotiin killin takia, että otettiin vaan heseltä "ruuat" mukaan. on siellä sitten mahtavat vessat, kannattaa poiketa ainakin hädällä! koska on lauantai, on karkkipäivä, ja isäntä osti sieltä sitten huvittavan karkkipussin jonka nimi oli sekundasekoitus. yllättävää kyllä siitä 800:sta grammasta on vielä jäljellä ainakin 200. yleensä kyllä sekundakin tekee näille hyvin kauppansa jos vaan karkista on kyse.

killille saapuu ensi viikolla koirankoppi ja korotettiin vähän verkkoaitaa siitä mihin se tulee, ettei puppe pompahda aidan yli jos sattuu katolle kiipeämään. olen ottanut tallilta pari jätesäkillistä heinää, vuoraan killin makuukammarin sitten niillä että on lämmintä ja popsittavaa. kopissa on heiluriovella varustettu eteinen ja ikkunallinen makuuhuone. ja kaikesta tästä luksuksesta huolimatta on erittäin mahdollista, ettei puppe edes mene sinne. no, sittenpä on kanasille komea tölli valmiina.

kevään tuoksua ilmassa

ja taas meinasin kirjoittaa väärin, että "kevään tuksua", huh... onneksi huomasin ajoissa virheeni!
juu, tänä aamuna e-o lähti ekaa kertaa koulutielle polkupyörällä, opettaja on nyt sitten antanut virallisesti luvan ekaluokkalaisille tulla pyörällä kouluun. on satanut hiljalleen koko aamun ja kun menin kuivaamaan poltsieernan satulaa, piti oikein jäädä nuuskimaan ilmaa, siinä tuoksuu se ihana multa ja ruoho kun vain keväällä tuoksuu, ihanaa... se on paras tuoksu koko maailmassa, kun sais sitä pulloon...

pidän tänään rokulipäivää velvollisuuksista ja puutarha kutsuu. jos se sade (niin ihanaa kuin onkin) vähän jossain vaiheessa hellittäisi niin pääsisin nikkaroimaan niitä kompostikehikkoja. isäntä haki sahalta kakkoskakkosia ja on sahannut lautoja ohjeideni mukaan. pihalla olisi paljon ihanaa puuhaa, mutta kun työt häiritsevät tunnetusti harrastuksia, on se ikävää. tänään ihan totta pitäisi saada jotain jo tehtyäkin.

iltapäivällä tulee kennelauto, käyn hakemassa killille yrjölän puuroon aineksia. ostin viimeksi niitä kanaparkojen siipiparkoja ja killi niitä narskuttelee tuolla pihalla tyytyväisenä. sisälle en kyllä semmoisia huoli, jos kanansiipi astuu meidän kynnyksen yli niin se saa luvan olla sitten kiinni elävässä kanassa. olen kyllä sen verran höynä että jos ei isäntä rutkuttasi näistä niin kyllä mä kanoja ottaisin heti eikä ollenkaan haittaisi vaikka välillä joku tepastelisi sisällekin paikkoja tutkimaan.
itseasiassa isäntä ei varmaan vastusta kanan ottamista sinänsä( hän ihastui viime kesänä niihin "rokkikanoihin", en nyt muista minkä rotuisia ne ovat mutta niillä on sellainen typerän näköinen töyhtö silmillä), ongelmana on enempi se, kun meidän täytyy päästä mökkeilemään kesäviikonloput. en ole vielä keksinyt että miten ongelma ratkaistaan. ei kai kanasia mukanakaan voi oikein rontata. ja vaikka saisikin jonkun naapurin jallitettua ruokkimaan niitä viikonloppuisin, niin en silti kyllä ollenkaan tykkäisi että ne olisivat täällä keskenänsä ilman valvontaa, jos kumminkin tulee joku hätä. jossain vaiheessa keksin kyllä jonkun kompromissin tähän, koska kanantarve on kova. innostuin fasaaneistakin joku aika sitten, ne kun on niin ihania nuo villitkin, mutta sitten nettikeskusteluissa oltiin sillä kannalla, että ne eivät oikein kesyynny niin ei se sitten käy, harmillista. jos niitä kanasia jossain vaiheessa saan hommattua niin kyllä on niilläkin helppo elämä sitten edessä kun käyn kokoajan palluttamassa niitä ja kannan niille kaikki herkut.

vielä jatkoa...

tässäpä olikin kovin rajallinen tämä alue mihin mahtuu kirjoittamaan sitten kun niitä kuvia intouduin laittelemaan, ei mahtunut minun uusi pipo, joka on tässä:

e-m sai toimia mallina kun on vaaleammat hiukset, minun päästäni ei erota että mihin tukka loppuu ja mistä pipo alkaa. sain sen lopultakin valmiiksi viime yönä (niinkuin ehkä olette huomanneet, yökuhninta on mulle ihan normaalia) kolmen aikaan. lanka oli ihanaa mustaa pörröistä ja siinä on kukanmuotoisia paljetteja! tästä tulee minulle semmoinen parempi päähine, laitan sen päähän sitten kun joskus mennään ulos syömään tai teatteriin. eli kerran vuodessa tai kahdessa. kansalaisopiston käsityönopettajani olis kyllä taas tosi kiukkuinen, saattaisi jopa kiroillakin, jos pääsisi lähempää tutkimaan tätä tekelettä. siitä tuli jostain syystä niin suuri, että sinne mahtuisi kaksikin päätä. kavennuksia laitoin kanssa ihan mihin nyt sattui osumaan. ostin sitten semmoista mustaa kuminauhalankaa ja ompelin sitä lätsän sisään ja lopputulos on fantastinen. ja kun lanka on tuommoista pörröistä niin eihän siellä pienet virheet edes näy!

nasusta olen pitänyt lomaa pari päivää, sen verran harmittaa se jatkuva pomppiminen. saamarin teini-ikäiset. yhtään eivät kunnioita vanhempiaan! huomenna menen taas tallille, katsotaan vieläkö on naama väärinpuolin. laitetaan nyt siitä porsaastakin vielä kuva tähän kun se on niin söpö.

kevättöitä

meinasin kirjoittaa -täitä, oliskin ollut ihan sopiva kun taas on koulussa ja kerhossa täiepidemia, pipot hihaan!!

kokeillaanpa laittaa tähän väliin meidän pääsiäiskakku joka kylläkin jäi minulta syömättä yltiömäisen makeutensa ja rasvaisuutensa vuoksi:

nuo tuossa päällä eivät ole munankeltuaisia vaan aprikoosinpuolikkaita. isännälle ja pääsiäisvieraille kakku kelpasi kyllä hyvin. pohja oli suklaata ja voita niin en sitten pystynyt siihen, joku pohja se on miunki säkissäin. seuraavaksi tomaattia olkaa hyvät:

      pikkuiset kasvavat hyvää vauhtia. pitäsköhän alkaa jo vähän lannoittaa. ja ainakin täytyy purkittaa jokainen omaansa ennen kuin juuret ovat ihan solmussa. mahtava päivä ollut muutenkin tänään kun aurinko on paistellut lämpimästi ja olen saanut puuhata pihalla rauhassa monta tuntia. tuuli on kyllä pohjoisesta mutta meidän piha on onneksi suojassa kuusiaitojen sisällä. isäntä on kaivanut kasvihuoneen paikan jo paljaaksi, ensi viikolla haetaan siihen hiekkaa ja levitetään vähän kangasta alle ja sitten rakennuspuuhiin!