olen innolla odottanut tätä päivää, kun pääsen emännöimään rouvien kahvikutsuja. olen luonteeltani erakko ja viihdyn omissa oloissani enkä todellakaan koskaan halua mennä mihinkään kylään, mutta jostain syystä sitten kun on joskus mahdollisuus tössöttää kunnolla, laittaa parhaat kupit pöytään ja leipoa hiki hatussa, olen aivan tohkeissani. no, tänään illalla on tulossa kylään useita rouvia. meille tulee joku kirsi esittelemään aloe vera- tuotteita ja siinä samassa saan tössötysmahdollisuuden. äidiltä on lainassa koko myrnasetti koska omat arcticani eivät ole tarpeeksi hienot näin tärkeään tapahtumaan. kauppaan piti lähteä hakemaan niitä läpinäkyviä kahviservettejä samasta syystä, ei mitään hemmetin lautasliinoja voi rouville laittaa. isäntä suoritti eilen perusteellisen imuroinnin ja mun pitää pyyhkiä killin ravisteluroiskeet ja tassunkuvat ovista ja ikkunoista. kukkakaupasta hain ihania neilikoita maljakkoon ja ulko-oven seutu on siistitty ja kukitettu myös. olen tehnyt varmaan 10 senttiä korkean upean suklaamoussetortun, siirappipikkuleipiä ja konvehtimömmö odottaa muovailua.
yöllä sitten e-o ykäsi lattialle ja on aivan kuumeinen. vietimme loppuyön sohvalla dinosaurusdvd:tä katsellen (minä puolitajuttomana) ja aamulla tuntui migreenipanta otsan ympärillä. sinnikkäästi pilleriä poskeen heitellen aloin siirtää kakkua vuoasta tarjoiluvadille, niin eikös se pentele revennyt keskeltä. ja jottei elämä liian helpoksi kävisi, konvehtimössö on aivan liian löysää, ei siitä mitään pallosia pysty pyörittelemään. sulattelin sitten äkkiä lisää suklaata että saisin sen vähän jäykemmäksi ja kakku pitää nyt sitten kuorruttaa suklaarouheella ja kirsikoilla. jälleen katsomme miten ämmän käy.
killin koppi tuli eilen, se on aivan mahtava. ja niinkuin arvelin, ei killi sinne uskaltanut mennä. mutta lapsilla on kivaa. toivottavasti pupesta tulee rohkeampi kun näkee muksujen menevän edestakas siitä luukusta.
minä aloitin risuaitaprojektin pihanperällä. siellä on meidän jättimäiset kompostit. ne ovat jättimäiset lähinnä siksi, koska rakkaan tupamme entisillä omistajilla oli pupukasvattamo, ja kakkaahan sitten riitti. olemme kärränneet papanoita peräkärrytolkulla metsään (omaan siis...), mutta loppua ei näy. nikke oli tehnyt verkosta myös sellaisia pyöreitä n. metrin halkaisijaltaan olevia komposteja lisäksi pari. toiseen niistä ollaan kärrätty ruokajätteet tämän vuoden ajan mitä ollaan tässä asuttu. siinä pohjalla oli jo maatunutta tavaraa jonkin verran ja meidän perunankuoret siinä päällä, näkee helposti paljonko meidän pesue tuottaa ruokajätteitä vuodessa. yllättävän vähän, olen oikein tyytyväinen! tietysti meillä on myös elävät jätemyllyt piku ja killi, oikeastaan ruokaa meillä ei hukkaan mene juuri lainkaan!
menipä vähän aiheen vierestä nyt. siis aion tehdä pajuista risuaitaa kompostialueen eteen, ettei tarvitse niitä katsella. siihen tulee isävainaan tekemä hieno portti, jota olen raahannut mukanani aina kun on muutettu. nyt se on löytänyt oman paikkansa. portista on sitten mukava kottareilla ja ämpäreillä kulkea kun sitä kompostimultaa alkaa tulla tietysti aivan valtavat määrät... se oli sarkasmia se. jaahas, sitten pyörittelemään niitä pallosia, päänsärky on hieman hellittänyt!
yöllä sitten e-o ykäsi lattialle ja on aivan kuumeinen. vietimme loppuyön sohvalla dinosaurusdvd:tä katsellen (minä puolitajuttomana) ja aamulla tuntui migreenipanta otsan ympärillä. sinnikkäästi pilleriä poskeen heitellen aloin siirtää kakkua vuoasta tarjoiluvadille, niin eikös se pentele revennyt keskeltä. ja jottei elämä liian helpoksi kävisi, konvehtimössö on aivan liian löysää, ei siitä mitään pallosia pysty pyörittelemään. sulattelin sitten äkkiä lisää suklaata että saisin sen vähän jäykemmäksi ja kakku pitää nyt sitten kuorruttaa suklaarouheella ja kirsikoilla. jälleen katsomme miten ämmän käy.
killin koppi tuli eilen, se on aivan mahtava. ja niinkuin arvelin, ei killi sinne uskaltanut mennä. mutta lapsilla on kivaa. toivottavasti pupesta tulee rohkeampi kun näkee muksujen menevän edestakas siitä luukusta.
minä aloitin risuaitaprojektin pihanperällä. siellä on meidän jättimäiset kompostit. ne ovat jättimäiset lähinnä siksi, koska rakkaan tupamme entisillä omistajilla oli pupukasvattamo, ja kakkaahan sitten riitti. olemme kärränneet papanoita peräkärrytolkulla metsään (omaan siis...), mutta loppua ei näy. nikke oli tehnyt verkosta myös sellaisia pyöreitä n. metrin halkaisijaltaan olevia komposteja lisäksi pari. toiseen niistä ollaan kärrätty ruokajätteet tämän vuoden ajan mitä ollaan tässä asuttu. siinä pohjalla oli jo maatunutta tavaraa jonkin verran ja meidän perunankuoret siinä päällä, näkee helposti paljonko meidän pesue tuottaa ruokajätteitä vuodessa. yllättävän vähän, olen oikein tyytyväinen! tietysti meillä on myös elävät jätemyllyt piku ja killi, oikeastaan ruokaa meillä ei hukkaan mene juuri lainkaan!
menipä vähän aiheen vierestä nyt. siis aion tehdä pajuista risuaitaa kompostialueen eteen, ettei tarvitse niitä katsella. siihen tulee isävainaan tekemä hieno portti, jota olen raahannut mukanani aina kun on muutettu. nyt se on löytänyt oman paikkansa. portista on sitten mukava kottareilla ja ämpäreillä kulkea kun sitä kompostimultaa alkaa tulla tietysti aivan valtavat määrät... se oli sarkasmia se. jaahas, sitten pyörittelemään niitä pallosia, päänsärky on hieman hellittänyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti