tammikuista mutinaa

oltiin torstaina piknikristeilyllä ja killi mun äidillä hoidossa sen aikaa. kun oltiin taas takaisin autolla, se ei inahtanutkaan, akku ihan sippi. no onneksi saatiin ystävällisiltä kanssaristeilijöiltä virtaa. soitin mammulle siinä että vähän nyt kestää, niin arvaatkaas mitä. killi oli sitten häipynyt. mammu oli raottanut ovea kun oli pukki tullut vähän myöhässä ja se sitten riitti. voihan itku ja räkämälli! mammu ei ollut uskaltanut ilmoittaa mulle aiemmin, ja sanoinkin että hyvä ettet koska olisin sitten helikopterin jo soittanut hakemaan mut sieltä botskista. killi oli ollut kolmesta asti häviksissä ja sitten alkoi jo olla ilmoituksia karkureissa ja etsijöitäkin useampi. joku nainen joka asui siinä lähellä, tuli neuvomaan meitä miten meidän on nyt edettävä, hänellä oli itsellään koira joka oli koulutettu ihmisten etsintään. hänkin lähti siitä sitten etsimään killiä. meille tuli puheluitakin että "nyt se juoksee täällä", uskomatonta avuliaisuutta, turkulaisilta ajatelkaas! killi kun on niin pöljä ja vähäjärkinen, ei se anna vieraan ihmisen ottaa itseään kiinni. toisaalta ihan hyväkin, mutta tällaisessa tilanteessa toivoisi että se hakeutuisi ihmisten luokse. se oli juossut sitten jo satakunnantien yli autojen seassa, kuulemani mukaan oli meinannut jäädä linja-autonkin alle. pakko oli lähteä kotiinpäin puoli yhdeltätoista, olin sitten jo rämpinyt lähimetsät ja huudellut äänini käheäksi enkä saanut enää vihellystäkään tulemaan, piti saada lapset omaan petiin nukkumaan. äitini sanoi että kyllä hän sitten lähtee jos ilmoituksia tulee.
yhdeltätoista soitin hänelle vielä ja jumankekka mikä helpotus, killi oli tullut takaisin! mammu sanoi, että kun hän oli tullut viimeiseltä etsintäretkeltä, se oli istunut talonkulmalla katsoen siihen malliin että' "missä sä olet oikein ollut!" polkuantura on halki sellai että se pitää varmaan viedä tikattavaksi mutta muuten meidän monitoiminokka on kunnossa. ei ehtinyt nähdä vilua eikä nälkää tuhman seikkailunsa aikana.

terhi kävi tänään hieromassa nasun ja oli sitä mieltä, että ei pahemmin mistään kirraa, halusin että terhi käy sen läpi koska oikea etujalka oli aika kovilla kun vasen oli virattomana. nasu voikin oikein hyvin, hematooma on sellainen pingispallon kokoinen mutta missään ei ole turvotusta enää. menohalut olisivat kovat, laitoin hänet eilen illalla tarhaan ja siivosin karsinan perusteellisesti sillä välin. pääsi poni pitkästä aikaa ulkoilmaan. hän haisteli vaan vähän kakkoja ja meni sitten kyhnyttämään takajalkojaan.

isäntä on ollut ihan p-r-naamalla eilisestä alkaen. sitä harmittaa kun joutuu maanantaina töihin kahden viikon lomailun jälkeen, kiukuttelee sitten mulle. ja että minä niin mieleni pahoitin kun saunakin oli liian kuuma. kävin kaksi kertaa hangessa pyörimässä välillä kun piti jäähdytellä tunteita kun niin kovasti v*tutti se isännän kiukuttelu.

meidän joulukin on sitten ohi. killi kaatoi kuusen. olisin tykännyt pitää sen nuuttiin asti koska se oli harvinaisen tuoksuva yksilö ja toi ihanaa tunnelmaa tupaan, mutta otin sitten koristeet pois ja vien kuusen huomenna nasulle. höh.

laitetaan tähän tämmöinen seesteisempi kuva loppuun missä meidän pupu ottaa rennosti.