käytiin sunnuntaina nasua katsomassa uudessa paikassa. hyvinhän hänellä meni, ei ollut moksiskaan vaikka näki entisen mamman ekaa kertaa viiteen päivään. ihan hyvillä mielin lähdettiin takaisin kotimatkalle ja luonnollisesti eksyttiin helsinkiin.
ajettiin ohi yhdestä liittymästä joka sitten oli jo niin lähellä helsingin keskustaa, ettei uskallettu enää takaisinkaan kääntyä siltä kaikelta liikenteeltä. anteeksi nyt vaan jos on lukijoita sieltä, mutta ei ole kyllä ihmisen asuinpaikka minun mielestäni se kaupunki. missä siellä on puut? ei hetkeäkään hiljaisuutta koskaan. siellä sekoiltiin taas oikein perusteellisesti, sikinsokin menee teitä joka suuntaan, välillä ajeltiin ratikkakiskoilla (saako niillä ajella?) ja pelättiin että mistä suunnasta niitä raitiovaunuja sitten milloinkin tulee. hurautettiin senaatintorilta kohti satamaa kauhean rattiraivon vallassa, kun ajattelin että pakko sieltä satamasta on joku kartta löytyä. surkeita karttoja, mitä virkaa sellaisella kartalla on, joka näyttää vain sen sataman ja lähikaupunginosat!! kiukuttaa se koko helsinki, kun se on niin sekava. turku on paljon selkeämpi, koska korttelit on neliön mallisia. helsingissä on ihan mahdotonta suunnistaa ilman karttaa, koska menee ilmansuunnista sekaisin, sitä pyörii ympyrää. no, isäntä kuitenkin sai sitten kuningasajatuksen: kysytään taksikuskilta! länsiväylä löytyi sitten lopultas melko helpolla. mutta kyllä oli helpotuksen tunne kun näki kyltin jossa luki TURKU!! huomaa kyllä että ei minusta enää kaupunkilaiseksi olisi, ahdisti niin paljon se ihmisvilinä ja liikenne, kaikki ne putiikit ja liikennevalot, että laitoin jo sen surkean kartankin lopultas syrjään ja luovutin, teki mieli tunkea pää hansikaslokeroon ja ruikuttaa siellä surkeana, että haluan kotiin!!
laitetaan seesteisiä talvisia, hyvin rauhallisia maalaiskuvia tähän. omalta hiljaiselta pihalta.
ajettiin ohi yhdestä liittymästä joka sitten oli jo niin lähellä helsingin keskustaa, ettei uskallettu enää takaisinkaan kääntyä siltä kaikelta liikenteeltä. anteeksi nyt vaan jos on lukijoita sieltä, mutta ei ole kyllä ihmisen asuinpaikka minun mielestäni se kaupunki. missä siellä on puut? ei hetkeäkään hiljaisuutta koskaan. siellä sekoiltiin taas oikein perusteellisesti, sikinsokin menee teitä joka suuntaan, välillä ajeltiin ratikkakiskoilla (saako niillä ajella?) ja pelättiin että mistä suunnasta niitä raitiovaunuja sitten milloinkin tulee. hurautettiin senaatintorilta kohti satamaa kauhean rattiraivon vallassa, kun ajattelin että pakko sieltä satamasta on joku kartta löytyä. surkeita karttoja, mitä virkaa sellaisella kartalla on, joka näyttää vain sen sataman ja lähikaupunginosat!! kiukuttaa se koko helsinki, kun se on niin sekava. turku on paljon selkeämpi, koska korttelit on neliön mallisia. helsingissä on ihan mahdotonta suunnistaa ilman karttaa, koska menee ilmansuunnista sekaisin, sitä pyörii ympyrää. no, isäntä kuitenkin sai sitten kuningasajatuksen: kysytään taksikuskilta! länsiväylä löytyi sitten lopultas melko helpolla. mutta kyllä oli helpotuksen tunne kun näki kyltin jossa luki TURKU!! huomaa kyllä että ei minusta enää kaupunkilaiseksi olisi, ahdisti niin paljon se ihmisvilinä ja liikenne, kaikki ne putiikit ja liikennevalot, että laitoin jo sen surkean kartankin lopultas syrjään ja luovutin, teki mieli tunkea pää hansikaslokeroon ja ruikuttaa siellä surkeana, että haluan kotiin!!
laitetaan seesteisiä talvisia, hyvin rauhallisia maalaiskuvia tähän. omalta hiljaiselta pihalta.
1 kommentti:
Helsinki on oikeesti niin sekava, kyllä siellä hukkuu. Onneksi ette jääneet sinne kiertämään ikiajoiksi:).
Ken ties sitä tulee vielä eksyttyä Nasun kotieläinpihaan :)
Tunnelmallisia kuvia :)
Lähetä kommentti